Tähän mennessä VHS-kuvanauhureita on valmistettu reilusti yli 800 miljoonaa kappaletta. Vaikka DVD-soittimet ovat jo tuoneet digitaalisen kuvan tv-ruudulle, nauha ei jää eläkkeelle vielä pitkään aikaan. Nauhan etuina ovat sen halpa hinta ja suuri tallennuskapasiteetti. Muutama vuosi sitten hifiäänellä varustetusta kuvanauhurista joutui maksamaan kaksinkertaisen hinnan nykytasoon nähden. Nyt hifikuvanauhurin saa alle 2 000 markalla. Ero halvimpiin monovideoihin on kaventunut merkittävästi, ja paremmasta hifiäänestä kannattaa maksaa muutama satalappunen. Hifinauhurilla tallennetut elokuvat toistuvat hienosti Dolby Surround -laitteiston kautta. Hifiäänessä ei myöskään ole normaaliääntä kiusaavaa huojuntaa ja äänen häiriöt ovat muutenkin vähäisiä.

Nykynauhureiden mekaniikkaa ohjataan prosessorilla. Sen ansiosta esimerkiksi toiminnosta toiseen siirtyminen sujuu pehmeästi. Prosessoriohjauksen ansiosta myös nauhamekanismin huollontarvetta on saatu vähennettyä, ja puhdistustakin uudet kuvanauhurit tarvitsevat yhä harvemmin. Vertailun kuvanauhureissa täysautomatiikka virittää kaikki näkyvät kanavat omille muistipaikoilleen. Jotkut osaavat järjestää ainakin muutaman ensimmäisen kanavan meillä totuttuun järjestykseen. Useimmissa kellokin asettuu virityksen päätyttyä oikeaan aikaan. Onnistuneen käyttöönoton päätteeksi loput kanavat on vielä järjesteltävä oikeille muistipaikoilleen. Kaikista käyttöönottoon liittyvistä toimenpiteistä selviytyy helpoiten, jos nauhurissa on suomenkieliset valikot ja hyvin tehdyt käyttöohjeet. Parhaat kuvaruutunäytöt opastavat kuitenkin käyttäjää niin hyvin, että opaskirjaa ei välttämättä tarvita.

Kuvanparannuspiirit parantavat nimensä mukaisesti kuvan laatua. Ennen nauhoitusta osa piireistä optimoi nauhoitusparametrit käytetyn nauhan mukaisiksi. Kaikki piirit pyrkivät toiston aikana parantamaan kuvan terävyyttä ja vähentämään kuvassa näkyvää mustavalkokohinaa. Uuteen tekniikkaan kuuluu myös kuvaraidan seuranta-automatiikka, jollainen on nykyisin kaikissa kuvanauhureissa. Enää käyttäjän ei tarvitse käsin säätää seurantaa edes vuokrakasetteja katsottaessa. Puolinopeutta (LP) voi käyttää, kun ajastettavien ohjelmien pituus ylittää kasetin kapasiteetin. LP-nopeudella yhdelle E-240-kasetille mahtuu kahdeksan tuntia kuvaa ja ääntä – tosin hieman normaalinopeutta huonommalla kuvanlaadulla. Kaikki vertailun nauhurit toistavat amerikkalaisia NTSC-kasetteja tavallisen PAL-väritelevision kautta.

NICAM-vastaanottimen ja hifiäänen ansiosta nauhoitettujen tv-elokuvien ääni toistuu Dolby Surround -laitteiston kautta monikanavaisena. Vuokraelokuvissakin on nykyisin Dolby Surround -ääni. Niinpä vertailun hifikuvanauhurit kannattaa kytkeä Dolby Surround -vahvistimeen. Testatuissa NICAM-vastaanottimissa havaittiin pieniä toiminnallisia ja laadullisia eroja. Jotkut eivät sietäneet bittivirheitä NICAM-koodissa, ja joissain korkeimmat NICAM-taajuudet vaimenivat tarpeettoman paljon. Yleensä NICAM-ääni kuitenkin toistui hyvin ja häiriöttömänä. Kalliimmissa hifikuvanauhureissa äänitystason voi säätää käsin ja niissä on myös tasomittari. Näissä nauhureissa äänitystaso on kuitenkin esisäädetty kiinteäksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että parasta kohinaetäisyyttä ei saavuteta, mutta erinomaisen kohinattomana ääni näillä nauhureilla silti toistuu. Äänen tallennusmenetelmän ansiosta siinä ei ole muitakaan häiriöitä – kytkentäsäröä lukuunottamatta.

(Tiivistelmä Juha Nykäsen artikkelista TM 1/2000, s. 102-109)