Viuhkasalama (Indian Institute of Geomagnetism)

Yläilmakehässä eli stratosfäärissä ilmenevät yläsalamat voivat olla punaisia keijusalamoita (sprite), rengasmaisia kajosalamoita (elf) tai ukkospilvestä ylöspäin suuntautuvia viuhkasalamoita (blue jet).

Yläsalamoiden olemassaolo vahvistettiin vasta vuonna 1989, kun ilmiö tallennettiin ensimmäistä kertaa filmille Australian yläpuolella lentävästä avaruussukkulasta.

Yläsalamoita on äärimmäisen vaikea havaita maasta käsin ja kiertoradalla olevat satelliitit ovat liian korkealla ja yleensä epäsuotuisassa kulmassa tallentaakseen purkauksia tarkasti.

Kansainvälisen avaruusaseman kiertoradan korkeus puolestaan on vain 400 kilometriä maan pinnasta, joten se on erinomainen alusta ilmiön taltioinnille. Andreas Morgensen onnistui taltioimaan toistaiseksi parhaat otokset sääilmiöstä ISS:n ollessa Bengalinsalmen yläpuolella syksyllä 2015.

Morgensenin videolle tallentui kaikkiaan 245 erillistä purkausta.

Tanskan avaruusinstituutin raportin mukaan esimerkiksi 18 kilometrin korkeudessa kuvattu viuhkasalama ulottui jopa 40 kilometrin korkeuteen.

Tutkijat uskovat, että yläilmakehän salamat saattavat olla merkittävässä roolissa troposfäärin ja stratosfäärin välisessä kaasunvaihdossa. Sähköpurkaukset voivat tulevaisuudessa antaa vastauksia myös siihen, miten ilmakehä suojaa maapalloa säteilyltä.

European Space Agency kehittää parhaillaan uutta avaruusasemaan kiinnitettävää Atmosphere Space Interactions Monitoria, joka on suunniteltu havaitsemaan ja kuvaamaan ilmakehän sääilmiöitä. Monitori on tarkoitus kiinnittää ISS:n Columbus-moduuliin vielä kuluvan vuoden aikana.