Astronomit ovat löytäneet kotigalaksistamme lähes valonnopeudella pyörivän mustan aukon, kertoo Hindustan Times -sivusto.

Noin kymmenen Auringon massainen musta aukko pyörii 90-prosenttisella valonnopeudella. Se on yksi nopeimmin pyörivistä astofyysikoiden tutkimista mustista aukoista. Pyörimisnopeudellaan valonnopeutta hätyytteleviä mustia aukkoja tunnetaan yhteensä nyt viisi.

Niistä kuuluisin on NGC 1365, jonka keskustan supermassiivisen mustan aukon pyörimisnopeudeksi mitattiin vuonna 2013 noin 84 prosenttia valonnopeudesta.

Tuore havainto tehtiin intialaisella AstroSat-satelliitilla, jonka havainnot on vahvistettu Nasan Chandra-röntgenteleskoopilla.

Kosmista nopeusrajoitusta uhmaava musta aukko sijaitsee 4U 1630-47 -nimisessä kaksoistähtijärjestelmässä. Pelkän mustan aukon löytäminen on kuitenkin astronomeille harvinaista herkkua, sillä kyseessä on vasta kahdeskymmenes kotigalaksistamme havaittu musta aukko.

Lukumäärä on vähäinen siihen verrattuna, että pelkästään Linnunradan keskustassa on arvioitu olevan jopa 10 000 mustaa aukkoa.

Tutkijat toivovat hyvin nopeasti pyörivien mustien aukkojen tutkimuksen paljastavan lisää tietoa galaksien muodostumisesta. Mustat aukot – etenkin supermassiiviset sellaiset – ovat täydellisiä kohteita Einsteinin suhteellisuusteoriaan pohjautuvan Lense-Thirringin ilmiön tutkimiseksi.

Vuonna 1918 itävaltalaisfyysikot Josef Lense ja Hans Thirring esittivät pyörivän massan paitsi kaareuttavan aika-avaruutta myös vetävän sitä mukanaan pyörimissuuntansa mukaisesti. Englanniksi ilmiö tunnetaan paremmin nimellä frame-dragging. 

Pyörivä kappale vetää aika-avaruutta mukanaan ergosfäärinä tunnetulla alueella.

Lensen ja Thirringin teorialle saatiin jonkinasteinen vahvistus vuonna 2007 Nasan Maata kiertäneen Gravity Probe B:n avulla.

Maa on kuitenkin mitättömän pieni verrattuna mustiin aukkoihin, joiden vaikutusalueella ilmiö on eksponentiaalisesti voimakkaampi. Tutkijat epäilevät joidenkin mustien aukkojen poikkeuksellisen voimakkaan säteilyn johtuvan Lense-Thirringin ilmiöstä.

Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi The Astrophysical Journal -tiedejulkaisussa.

Aiheesta uutisoi myös Science Alert.