Puheita kolmen litran autosta on kyllä kuultu. Puheista tekoihin on kuitenkin pitkä matka. Audi on sen kulkenut – ensimmäisten joukossa.

Kolme litraa sadalla tai mieluummin alle. Sitähän kolmen litran autolla tarkoitetaan. Tavoite tuntuu kovalta. Etenkin sarjatuotantoautolle. Audi on paneutunut asiaan, ja A2-malliston 1,2 litran diesel täyttää vaatimuksen. Audi A2 1,2 TDI:n yhdistetty normikulutus on 2,99 l/100 km. Pohdiskeltaessa, mihin muuhun kolme litraa polttonestettä riittää, esiin pulpahtaa hauskoja lukuja. Esimerkiksi Pisaralla pisimmälle ME -pihistysajokilla, sillä kuljetaan yli 10 000 kilometriä. Avaruussukkulan lähdössä se taas riittää 2,6 millimetrin nousuun.

Audin aerodynamiikkainsinöörit ovat viettäneet aikaa tuulitunnelissa. A2:n perusmuoto on hyvä. Alumiinirakenteinen A2 on alunperinkin kevyt. Sen runkokehikko painaa 76 kiloa, ja koko kori ovineen ja luukkuineen on 43 prosentin verran kevyempi kuin vastaava teräsrakenne olisi. Kolmen litran A2 1,2 TDI painaa 135 kiloa vähemmän kuin A2 1,4 TDI eli sen omapaino on 855 kiloa. Esimerkiksi alustarakenteissa on painoa saatu vähennetyksi 80 kilon verran käyttämällä alumiinisia apurunkoja, tukivarsia ja jousituselementtejä teräksisten sijaan. Sisustuksen painoa on optimoitu. Pelkästään takaistuimen uudella rakenteella painoa on saatu pois 19 kilon verran.

A2 1,2 TDI ei ole mikään hybridi, vaan sen yksinomaisena voimanlähteenä on polttomoottori. Se on sylinteriryhmää myöten kokonaan alumiinirakenteinen, minkä ansiosta painoa on säästynyt 16 kiloa. Kolmisylinterisen 45 kilowatin (61 hv) dieselin suoraruiskutus tapahtuu pumppusuuttimin, joten polttonesteen annostelu on täsmällistä. Turboahdin säätyvin johdesiivin ja ahtoilman jäähdytyksin tehostaa toimintaa. Vääntömomentin huippu 180 newtonmetriä on säädetty välille 1 800-2 400 kierrosta minuutissa ja 80 prosenttia siitä on käytettävissä 1 300 kierrokselta lähtien. Kaikkea ohjaa elektroniikka, joka seurustelee vaihteiston ohjausjärjestelmän kanssa. Viisivaihteinen vaihteisto ja tavallinen kytkin on automatisoitu, ja niitä käyttää hydrauliikka. Vaihtamisohjelmia on kaksi: normaali ja eco-taloudellinen. Järjestelmä päättää vaihtamiskohdat ajotilanteen mukaisesti. Taloudellisuuteen tähtää myös järjestelmän vapaakytkin, jolloin kuljettajan vapauttaessa kaasupolkimen moottori ei jarruta vaan jää tyhjäkäynnille, ja auto rullaa vapaasti. Moottorijarrutus tulee kyllä tueksi jarrupoljinta käytettäessä.

(Tiivistelmä Hannu Lindellin artikkelista TM 5/2001, s. 31)