Euroopan unionin jäsenmaiden ympäristöministerit päättivät eilen, että henkilöautojen valmistajakohtaisia CO2-päästöjä täytyy rajoittaa 35 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Pakettiautoille rajoitus olisi 30 prosenttia. Lukuja verrataan vuoden 2021 päästöihin.

Autovalmistajilla on siis tästä päivästä alkaen noin 12 vuotta aikaa tavoitteen saavuttamiseen. Niiden mielestä tämä on lähestulkoon kohtuutonta, mutta äskettäin julkaistu IPCC:n ilmastoraportti antaa ymmärtää, että olisi syytä tehdä paljon enemmänkin.

Suomi oli neuvotteluissa henkilöautoille tiukemman 40 prosentin rajauksen kannalla, sillä Suomen edellytetään laskevan päästökauppasektorin ulkopuolisia kasvihuonekaasupäästöjään 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Mutta Suomen poliitikkojen ei tarvitsekaan ottaa autoteollisuuden lobbareiden kuraa päälleen.

Olipa rajoitus 35 tai 40 prosenttia, on vaikutus käytännön päästöihin vähäinen. Kun autojen keskimääräinen romutusikä on tällä hetkellä hieman yli 20 vuotta, on suuri osa tänä vuonna ostetuista autoista liikenteessä vielä vuonna 2030.

Autovalmistajat siis kokevat olevansa valtavan painostuksen alaisena, mutta tosiasiassa niiden painostaminen ei riitä vielä mihinkään. Suomen täytyy siis suosia keskimääräistä vähäpäästöisempien autojen käyttöönottoa ja kehittää samalla uusiutuvia polttoaineita.

Henkilö- ja pakettiautoliikenteen osuus kaikista CO2-päästöistä on 15 prosentin luokkaa. Alalla vedotaankin helposti siihen, että kun osuus on näin pieni, miksi siitä pitää leikata niin paljon. Mutta kai kaikkien pitää uhrautua yhteisen hyvän puolesta. Miksei siis myös liikenteen toimijoiden?

Liikennettähän tuotamme ja aiheutamme kaikki me. Eivätkä muutkaan päästöt tule muualta kuin meidän elämästämme. Kaikkien siis pitää alkaa tehdä asialle jotain. Ja omaa liikkumistakin kannattaisi alkaa miettiä.

Uusien autojen viralliset CO2-päästöt ovat laskeneet kovaa vauhtia viimeisen vuosikymmenen aikana, joskaan todelliset kulutukset ja päästöt eivät ole pysyneet perässä. Mutta todellista kehitystäkin on tapahtunut. Uudet autot eivät enää kuluta noin 10 litraa sadalla, vaan noin 6 tai 7 litraa sadalla.

Suomen liikenteen CO2-päästöt ovat tulleet hieman alas päin reilun kymmenen vuoden takaisesta huipustaan, mutta ne ovat taas kasvussa, ja nyt ollaan taas yli vuoden 1990 tason. Autot kuluttavat vähemmän, mutta niitä on enemmän ja niillä myös ajetaan enemmän. Miten tähän voisi vaikuttaa?

Tiemaksuissa voisi olla päästövähennyksen puolesta järkeä. Jos kilometrit muuttuisivat progressiivisesti kalliimmiksi, olisi autoiluun pakko hakea henkilökohtaisia rajoja. Toisaalta, jos autoilusta tulee kallista, niin vain rikkailla on varaa autoilla. Ihmisten tasa-arvoisuus kärsii.

Jos valmiita ja varmoja ratkaisuja olisi, ne olisivat jo käytössä. Mutta kun ei ole.

Meidän kaikkien pitäisikin muistaa, että päästökuurit eivät ole poliitikkojen ja viranomaisten ongelma. Ne ovat meidän kaikkien ongelma. Ja niihin pitäisi löytää tehokkaat ratkaisut mieluummin porkkanoiden kuin keppien kautta.

Mutta ennen kaikkea vaaditaan asenteiden muutosta.