UUSIEN autojen myynti on vähentynyt reilusti. Myös käytettyjen autojen myynti takkuilee. Maassa menee kuitenkin hyvin ja normaali vähittäistavarakauppa käy kuin siimaa. Mistä siis on kysymys?

Syitä on varmasti monia.

Pörssiuutiset jatkuvasti vaihtelevine kursseineen ovat saaneet ylikorostuneen roolin tiedotusvälineissä. Kun tähän yhdistetään polttoaineiden hintaepävarmuus, niin ihmisten mieliin on kylvetty suuri levottomuuden siemen.

Myös autoalan omat toimet ovat kuvassa mukana. Opelin uusi ”nettohinnoittelu” ja toisaalta sen vähättely ovat yllättäneet. Kilpailijat sanovat odottavansa ja katsovansa, kuinka Opelin markkinointi-iskun käy. Saman näyttävät tekevän ostajatkin. He odottavat, leviäisikö alennusmyyntihalu laajemmaksikin.

Tärkein ostohaluja hillitsevä tekijä lienee kuitenkin vankka usko siihen, että autojen verotus tulee kevenemään varsin pian. EU-elimissä vireillä olevat valitukset ruokkivat odotuksia.

Suomen verottaja haluaa säilyttää autoihin kohdistuvan verotuksen nykyisellään niin kauan kuin mahdollista. Samalla se menettää verotuloja kutistuvan automyynnin johdosta. Toivoton viivytystaistelu tuntuu varsinaiselta hölmöläisten puuhastelulta.

Vaikka valtiovalta vakuuttaa, että autoveroa ei lähimpään vuoteen rukata, niin kukaan ei usko sitä. Onhan näissä asioissa aikaisemminkin huijattu. Jokainen tietää, että verotukseen tulee muutoksia. Kysymys on vain siitä, koska se tapahtuu.

Lopuksi tulee kuvaan autoilijoiden oma epärealistinen suhtautuminen odotettavissa olevaan hintakehitykseen. Jos autojen myyntihinnat mistä tahansa syystä laskevat, niin autonvaihdon yhteydessä se ei paljoa näy kukkarossa. Vain ensiauton ostajat hyötyvät jotain.

Auton vaihdossa on kysymys välirahasta, ja se ei muutu juuri lainkaan, vaikka uudet autot halpenisivatkin. Myös käytetyt autot halpenevat, jolloin maksettavaa kertyy jokseenkin entinen määrä.

(Pääkirjoitus TM 6/2001, s. 7)