”Auto” on monille lapsille yksi ensimmäisitä sanoista, joita he koskaan oppivat. Sanahan on paitsi helppo lausua myös äärimmäisen kiinnostava!

Sana ”auto” juontuu, kuten kaikki tiedämme, tietenkin sanasta ”automobiili”, mikä puolestaan tarkoittaa kirjaimellisesti itsestään liikkuvaa.

Jalopnik-verkkosivusto muistuttaa kuitenkin mielenkiintoisessa artikkelissaan, että ei ole mitenkään itsestään selvää, että autoja alettiin kutsua nimenomaan automobiileiksi.

Ennen kuin nimitys aikanaan vakiintui englannin kieleen, autoista käytettiin monia muitakin nimityksiä, jotka onneksi ovat haipuneet historian hämärään.

Vuonna 1792 Yhdysvalloissa haettiin patenttia kulkuvälineelle, joka on käytännössä nykyaikaisen auton prototyyppi. Oliver Evansin patenttihakemuksessa sitä ei kuitenkaan kutsuttu autoksi, vaan hieman kömpelömmällä nimellä Oruktor Amphibolos. Sen käyttötarkoitus oli käytännössä ruopata Philadelphian satamia.

Nimi ei kuitenkaan onneksi jäänyt elämään, muuten me kaikki ajelisimme ympäriinsä ”Oruktoreilla”.

Vuonna 1879 George Selden patentoi auton kaltaisen härvelin, jota kutsuttiin ”tiekoneeksi”. Selden ei itse pystynyt rakentamaan patenttinsa kaltaista autoa, mutta hän pystyi silti perimään vuoteen 1911 asti rojalteja autovalmistajilta patenttinsa perusteella.

Vuonna 1895 veljekset Charles ja Frank Duryea päättivät puolestaan patentoida vuonna 1895 ”moottorivaunu”-nimisen auton. Vuonna 1896 Henry Ford patentoi laitteen, joka oli saanut vaikutteita polkupyörästä ja jota hän kutsui nimellä ”Quadricycle” eli nelipyörä.

Jalopnik kertoo, että autojen alkuaikoina niistä käytettiin lehdistössä monia erilaisia nimiä. Tällaisia nimiä olivat esimerkiksi ”autometon”, ”hevoseton vaunu”, ”automoottorihevonen”, ”diamootti”, ”moottorivaunu” ja monia muita englanninkielisiä sekasikiönimityksiä, jotka eivät väänny mitenkään suomeksi. Tällaisia olivat esimerkiksi ”Motorig”, ”Motor-vique” ja ”Oleo locomotive”.

”Automobiili” vakiintui nimeksi todennäköisesti pitkälti siksi, että The New York Times alkoi käyttää sitä vakituisemmin.

”Automobiili”-sanalla on pitkä historia. Yhden version mukaan kerran sanaa automobile käytettiin ensimmäinen Ranskassa 1866, ilmauksessa la voiture automobile ”itse liikkuva kulkuneuvo”.

Toisaalta Jalopnik kertoo, että italialainen Martini-niminen taidemaalari ja insinööri hahmotteli nelipyöräistä ihmisvoimalla toimivaa vaunua, jota hän kutsui automobiiliksi yhdistämällä kreikan sanat ”auto” (itse) ja latinan sanan ”mobils” (liikkua). Siis ”itsestään liikkuva”. Yksinkertaista ja tarttuvaa.

Englannin kielessä tosin käytetään sanaa ”car”, josta tulee suomenkin väännös ”kaara”. Sana tulee keltin kielen sanasta carrus, joka tarkoittaa vaunua ja jota käytettiin hevosvaunuista. Koska varhaiset autot näyttivät paljon vaunuilta, nimi oli hyvin luonteva.

Saksan kielessä autosta tuli aluksi Kraftwagen eli ”voimavaunu”.

Myös suomen kielessä kesti hieman aikaa, ennen kuin autoja alettiin kutsua autoksi. Ennen nimen vakiintumista autoille yritettiin keksiä muita hieman suomalaisempia nimiä.

Kielikello-lehti kertoo artikkelissaan, että kansainvälisen mallin mukainen automobiili ei ollut suomalaisille ihan helppo. Siksi kansan suussa sana muuttui automapiiliksi ja lyheni ruotsin mallin mukaisesti piiliksi. Toisaalta jo 1910-luvulla myös nähtiin jo, että sanaa ”auto” alettiin käyttää.

Automobiili-sanasta järjestettiin myös suomennoskilpailuja. Kielikello muistelee, että Uudessa Suomettaressa julkaistiin heinäkuun alussa 1907 uutinen Ranskassa järjestetyistä automobiilikilpailuista, ja samalla kehotettiin lukijoita keksimään härvelille sopivaa nimiä.

Virolahtelainen kauppias Abel Klami, joka oli säveltäjä Uuno Klamin isä, ehdotti autolle nimeä ”menolainen”.

”Sehän menee kovasti ja sitä paitsi kysyy omistajaltaan siksi paljon menoja, ettei sitä köyhän kannata ruveta uneksimaankaan. Toinen sopiva nimi olisi hyrysysy, jonka mielestäni hyvin pitäisi vastata automobiili-ilmiötä”, Klami perusteli kirjeessään.

Hyrysysy ei vakiintunut viralliseen sanastoon, mutta se jäi elämään silti kielenkäyttöön. Fazer valmisti ainakin vuonna 1908 jopa Hyrysysy-nimisiä karamelleja.

On kuitenkin selvää, että hyrysysyllä ei olisi ollut arkisessa kielenkäytössä tulevaisuutta.

Näin asiaa pyöritteli Kielikello artikkelissaan: ”Yhdyssanojen muodostamisessa hyrysysy olisi ollut raskas elementti. Olisi puhuttu hyrysysynajajasta, hyrysysykaupasta, hyrysysyteollisuudesta sekä henkilöhyrysysystä ja linjahyrysysystä. Ehkä olisi myös hyrysysyilty eli ajettu hyrysysyllä. Arvatenkin hyrysysy olisi lyhentynyt hyryksi, ja näin olisi saatu hyrynajaja, hyrykauppa, hyryteollisuus sekä henkilöhyry ja linjahyry. Ja sitten olisi vain hyryilty eli ajettu hyryllä. Jos hyrysysy olisikin lyhentynyt sysyksi, olisi saatu sysynajaja, sysykauppa, sysyteollisuus sekä henkilösysy ja linjasysy. Ja sitten olisi sysyilty eli ajettu sysyllä.”

Sen verran ansioita hyrysysyllä ja menolaisella on, että se on kelvannut aikoinaan Hyrysysy menolainen -nimisen harrasteautolehden nimeksi. On kuitenkin vaikea kuvitella, että pikkutaaperoiden silmät kasvaisivat innostuksesta hyrysysyn näkemisestä niin, että kenenkään ensimmäinen sana voisi olla ”hyrysysy!”