VÄRI VAIHTOON MAALAAMATTA


Hannu Häyhä, kuvaus

Numerossa 22/10 esittelimme Ford Focus RS500:n, jonka mattamusta väri oli aikaansaatu teippaamalla. Perehdyimme aiheeseen syvällisemmin.

Lataa alkuperäinen video (80 Mt) tästä >>

Viranomaisten näkökulmasta auton yliteippaukselle ei ole estettä. Värin muutoksen voi ilmoittaa konttoriin seuraavan katsastuksen yhteydessä.

Teippausprojekti alkaa hyvin perusteellisella auton pesulla.Myös maalivauriot on syytä tasoittaa, koska jopa kiveniskemät näkyvät lommoina teipin läpi, ainakin läheltä katsottuna.

Pesun jälkeen irrotetaan sellaiset autonosat, joiden poistaminen helpottaa teippaamista ja reunojen piilottamista. Auton maalipinnan on lämmettävä vähintään 16-asteiseksi, jotta liima tarttuu. Liima ei tartu myöskään kosteaan pintaan, joten irtovesi kannattaa puhaltaa paineilmalla korin raoista työn nopeuttamiseksi.

Varsinainen teippaaminen aloitetaan mittaamalla ja leikkaamalla oikea pala teippiä. Käyttämämme teipin leveys on 152 cm, ja henkilöauton teippaamiseen teippiä tarvitaan noin 20-25 metriä. Missä tahansa liimaamisessa ei voi liikaa korostaa pinnan puhtautta, joten juuri ennen teipin laittamista pinta käydään läpi valmistajan suosittelemalla puhdistusaineella.

Teipin asennus on teipin venyttämistä auton muotojen mukaiseksi. On tärkeää, että teippi saadaan koko korinosalle yhdessä osassa. Näin liimapinnan jännityksen vaihteluista ei koidu ongelmia.

Teipillä on myös muisti, eli kun teippi venytetään pois sen alkuperäisestä muodosta, voidaan venytys palauttaa takaisin lämmittämällä. Sen vuoksi kuumailmapuhallin on tärkeä työkalu asennuksessa. Mikäli teippiä venyttää liikaa, ensin tulevat esille värivirheet kuten kiillot ja raidat ja lopuksi teippi repeää kokonaan.

Ilmakuplat työnnetään pois pehmeällä lastalla. Yliteippaukseen tarkoitetussa teipissä on kuplien poistoa varten ilmakanavat liimapuolella työn helpottamiseksi. Vaikeissa muodoissa, joissa teippiä on venytetty paljon, tehdään jälkilämmitys. Jälkilämmitys tarkoittaa teipin kuumentamista niin, että se hyväksyy uuden muotonsa, eikä pyri takaisin alkuperäiseen.

Lämmittämisen, venyttämisen ja tasoittamisen jälkeen on leikattava ylimääräinen teippi pois. Tämä on tehtävä niin, että reunat saadaan asiallisesti piiloon, vaikka tiivisteiden alle. Teippi on ohutta, ja se on leikattava kaakelinleikkausmenetelmällä. Veistä käytetään siis niin kevyesti, että se ei ihan läpäise teippiä, ja ylimääräinen teippi repäistään muodostuneen uran mukaisesti irti.

Teippauksen jälkeen liiman on annettava asettua paikoilleen. Puhutaan liiman valumisesta pinnan huokosiin. Nyrkkisääntönä on, että liimauksen lujuus on ensikosketuksessa noin 20 prosenttia, seuraavana vuorokautena 50-70 prosenttia ja kolmen vuorokauden päästä on saavutettu lähes lopullinen lujuus. Täysin lopullinen kiinnittyminen on tapauskohtaista.

Lopuksi irrotetut osat asennetaan paikoilleen, ja teippaus on valmis.

Teipin hoito ei eroa maalipinnan hoidosta. Vahausta ei kannata tehdä, koska teippi toimii itse maalipinnan suojakalvona, mutta ei vahaamiseen estettäkään ole.

Teipin kesto riippuu monesta tekijästä, mutta peruskäytössä teippaus toimii maalipinnan tavoin. Esimerkkinä projektiautossa oleva konepellin teippaus on ollut ajossa lähes vuoden ja 40 000 km.