Ostin nelisen vuotta sitten elämäni ensimmäisen uuden auton. Kuluneiden vuosien aikana sillä ajaneet ovat nauttineet huolettomista kilometreistä, dieseltekniikan tarjoamasta väännöstä ja pienestä kulutuksesta.

Automaailmaa ravistelleiden dieselsyyllistämisten myötä syntyneistä tuskanhetkistä huolimatta voin sanoa, että 90 000 kilometrin yhteinen taival on ollut parhaimmillaan yhtä juhlaa mielenrauhankin kannalta.

Tyyneys on rakentunut luottamukseen tekniikan varmuudesta ja auton takuun tuottaman tietoisuuden varaan.

Viime aikoina rauha on alkanut rakoilla. Takuu on umpeutunut. Elämäntilanteeni muuttunut niin, että rahoituksen kuukausierät kirpaisevat ikävästi.

Autolla on vielä vaihtoarvoa, mutta se hupenee nopeasti.

Jo nämä syyt antavat pontta autokuumeelle. Siihen säännöllisen epäsäännöllisesti sairastuvat autoihmiset tietävät hyvin sen kasvavan poltteen, joka konkretisoituu hiljalleen lisääntyvänä autosivujen nettiselailuna.

Kuume on kohonnut sen verran, että pyysin tutulta kauppiaalta autostani osto- ja vaihtotarjouksen.

Vaikka osasin ja tiesin odottaa pääoman hupenemista, en ilmeisesti ollut aivan sinut asian kanssa. Luvut tuntuivat yllättävän karuilta: arvonalenema on pudottanut suorassa kaupassa auton arvosta yli puolet. Ammattilainen osaa kuitenkin vetää oikeasta narusta, sillä vaihdossa uuteen saisin pari tonnia enemmän. Se on iso raha.

Laatimani autoiluexcelin plus- ja miinussarakkeet saivat jälleen täytettä.

Hyvää olisi muun muassa mielenrauhan palautuminen ja uuden menopelin viehätys. Vastapuolena painaa lisälaina ja rahoituskierteen jatkuminen.

Ehkä asiaa kannattaisikin tarkastella kuukausikustannusten kautta. Uudessa tai uudehkossa autossa ne ovat melko hyvin tiedossa. Vanhemmassa kannattaa varata jonkin verran ylimääräistä kahisevaa yllättäviin korjauksiin.

Kustannustarkasteluun liittyy toki muitakin muuttujia, kuten valtiovallan autoilijoita kurmottavat toimet, joita ei laskelmissa voi täysin huomioida.

Soppa sekoittuu lopullisesti, mikäli näkökulmaa laajennetaan vuokra-, leasing, yhteiskäyttö- ja muihin nykyaikaisiin autoilupalveluhin. Niiden vertaaminen auton omistamisen kustannuksiin vaatinee oman excelinsä…

Sekin on selvää, että raha ei ratkaise kaikkea: Kuulun nimittäin siihen ihmisryhmään, jolle käyttöautollakin on tehdyistä kompromisseista huolimatta tunnearvoa. Ratin takana vietetyt tunnit sujuvat rattoisammin, kun takaraivossa ei koko ajan tao ajatus epävarmasta valinnasta.