Tekniikan Maailman lukijat ovat kilpailleet autontunnistuksen tiimoilla vuodesta 1980, aina parillisina vuosina. Nyt Teknarin 50-vuotisen taipaleen kunniaksi kutsuttiin kaikki mestarit samalle viivalle, autontunnistuksen MM-kilpaan, jossa ratkottiin Mestareiden Mestari.

Tekniikan Maailman autontunnistuskilpailulla on yli 20-vuotinen perinne. Kilpailu on luonteeltaan ”biennale” eli se on järjestetty joka toinen vuosi. Nyt vuonna 2003 lehtemme viettäessä 50-vuotisjuhliaan järjestettiin TM:n autontunnistuksen MM-kilpailu. Juhlahumussakin olemme jalat tukevasti kiinni maassa. Mitään maailmamestaruusarvoa emme kilpailulle ole ottaneet emmekä anoneet. Kilpailulla selvitettiin, kuka on Mestareiden Mestari.

TM-autontunnistuksen MM-kilpailu järjestettiin kutsukilpailuna, johon haastettiin kaikki kilpailun historian aikana mestaruuden voittaneet – kaikkiaan siis 12 todellista asiantuntijaa. Varsinaisen tunnistuskilpailun säännöthän sulkevat kerran mestaruuden saavuttaneen pois seuraavista kilpailuista, joten mestari on aina uusi henkilö.

Tässä erikoiskilpailussa asetettiin kaikki mestarit samalle viivalle. Kaikki myös ilmoittautuivat ja saapuivat MM-kilpailuun Oulua, Kaarinaa, Lappeenrantaa ja Brysseliä myöden. Houkuttimena ei ollut muuta kuin kunniaa. Sataprosenttinen osanotto on osoitus mestareiden harrastuksen syvyydestä ja jatkuvuudesta, kilpailuvietistä sekä arvostuksesta lehteämme ja sen tekemisiä kohtaan, josta nöyrä kiitos.

Kilpailun tehtävät laati Tekniikan Maailman vakituisesta työstä jo eläkkeelle siirtynyt – mutta ”toimittaja lopunkin ikäänsä” – Hannu Lindell, tukenaan Mobilisti-lehden päätoimittaja Jan Enqvist sekä TM:n autotoimituksen päällikkö Velimatti Honkanen.

Kilpailussa oli kaikkiaan 60 kuvatehtävää, jotka oli jaettu aiheittain kuuteen ryhmään. Ryhmässä ”Ikätoverit” tunnistettavat olivat vuodelta 1953, jolloin Tekniikan Maailma alkoi ilmestyä. ”Sporttien” joukossa oli myös pelkkiä kilpa-autoja. ”Salaattiin” oli sekoitettu uutta ja vanhaa maailman eri puolilta. ”Maskotit ja merkit” näytti alun perin auton jäähdyttimen tulpissa ja sittemmin myös konepellillä esiintyneitä tunnuksia. ”Kääpiöautot” oli MM-kilpailun ehdottomasti vaikein osa, jolla oli tarkoitus varmistaa jo etukäteen tiukaksi tiedetyssä kilpailussa erojen synty. Kääpiöautoja on valmistettu maailman sivu, sarjat ovat olleet yleensä melko pieniä ja julkisuus vähäistä – ja kaikesta tästä johtuen myös tunnettuisuus on suppeaa. Sen seikan, että kaikkia kääpiöautoja ei aina ole autoksi rekisteröitykään, ei tässä kilpailussa annettu häiritä. Viimeisessä osiossa liikuttiin pelkästään auton sisällä, eli tunnistettavina olivat autojen ”Ohjaamot”.

Mestarit joutuivat kilpailuun enemmän tai vähemmän kylmiltään, sillä kilpailukutsun aikataulu ei jättänyt aikaa erityiseen valmentautumiseen. Tämän tietäen ja loppupisteitä tarkasteltaessa on todettava, että mestarit ovat edelleen hyvässä vireessä. Vain kolmen kohdalla tunnistusprosentti jäi alle 50:n. Kilpailuväsymystä ei voi syyttää, kilpailujännitystä kyllä. Tietysti myös varsinaisen TM-tunnistuskilpailun sääntö, että kerran mestaruuden saavuttanut ei enää saa osallistua kilpailuihin, voi aiheuttaa motivaation puutetta ja mestaritunnistaja siirtyy pelkästään kuntotunnistajan tasolle.

SALAATIN tuoreimpiin aineksiin kuuluivat Nissan X-Trailin tavaratilan näkymät. Keskelle sijoitettu mittaristo varmistaa tunnistuksen. (TM:n arkisto)

OHJAAMOT-ryhmässä jäi yksi tehtävä kaikilta tunnistamatta, Plymouth Prowler. Joko merkki tai mallinimi olisi riittänyt. Hieman yllättävä tilanne, sillä muodot ovat omintakeiset, eli niitä tuskin sekoittaa muihin autoihin. Prowler on sekä markkinoille tullessaan että valmistuksen loputtua ollut vahvasti julkisuudessa. (Kuva TM:n arkisto)

JOUNI Kiuru Nastolasta tunnisti haastekilpailun 60 tehtävästä 44, mikä oikeutti niukkaan mutta ansaittuun voittoon. ”Kerrasta poikki” -pokaalin luovutti TM:n päätoimittaja Martti Merilinna. Suomalaisten autolehtien keräily on Jounin tunnistustietoutensa tärkein lähde. Autot liittyvät Jounin elämään muutenkin varsin kiinteästi. Fiatin merkkikerhon aktiivisena jäsenenä hän osallistuu myös kerhon kilpa-ajoihin. Ajokkina on Fiat Ritmo Abarth, jonka merkin tuolloinen maahantuoja, Autonovo on rakentanut N-ryhmän ralliajokiksi. Nykyisin se on F-ryhmän kilpa-auto. Arkiajokkina Jounilla on Fiat Mirafiori Super 2000 TC vuodelta 1982, jolla hän saapui myös MM-tunnistuskilpailuun – katsastusaseman kautta. Ja kilpailun ratkettua Jouni piti kiirettä Nastolaan vaihtamaan kilpa-autoonsa vetoakselia seuraavan päivän kerhokilpailua varten.

(Tiivistelmä Hannu Lindellin artikkelista TM 7/03, s. 48-49)