Autoveron alennuksesta aiheutunutta iloa on pyritty hillitsemään väitteellä, että uusien autojen hintojen alennus vetää myös käytettyjen ajokkien arvoa alaspäin. Samaan suuntaan pitäisi vaikuttaa myös käytettyjen tuontiautojen nykyisen verokohtelun. Toteutuuko tämä lähes itsestään selvä ajatus myös käytännössä? Se piti testata pyytämällä toistasataa tarjousta eri puolilta Suomea ennen ja jälkeen autoveron alennuksen. Samalla saimme ainutlaatuisen määrän havaintoja autoliikkeiden palvelutasosta.

Totta kai se on niin: kun uusien autojen hinnat laskevat, niin jo ostettujen autojen arvo laskee suhteessa uusien autojen uusiin hintoihin. Haihtuiko siis meidän jokaisen arkiajokin arvosta osa taivaan tuuliin? Tarkasteltaessa suuria määriä vaihtoautojen hintoja tilastollisesti varmaan näin on käynytkin. Yksilön kannalta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, koska uuden auton ostajaa hyvitetään hänen käytetystä autostaan kovin vaihtelevasti. Siksi päätimme testata kolmella talousalueella neljän erimerkkisen autoliikkeen hyvitystarjouksia hyvissä ajoin ennen mahdollista autoveron alennusta. Käynnistimme testin ensimmäisen osan talvella 2002, kun alkoi olla selvää, että kohtapuoliin autovero varmasti vähenee, vaikka oli tietenkin mahdotonta ennustaa tarkasti, kuinka paljon. Testin toinen osa toteutettiin vuotta myöhemmin, talvella 2003, sopivasti autoveron alennuksen jälkeen.

Uusien ostokohteiden hintataulukossa keskimmäinen sarake on erityisen mielenkiintoinen, vaikka se ei varsinaisesti liitykään tarjouskierroksiimme. Siinä on asianomaisten mallien hinnat viime vuoden lopulla ennen autoveron alennusta. Ne on poimittu TM:n numeron 20/2002 uusien autojen hinnastosta. Keskimmäisellä sarakkeella on merkitystä sikäli, että sen ja talven 2003 hintojen erotus on yleisen käsityksen mukaan juuri se hinnan alennus, jonka autovero aiheutti.

Jos kuitenkin verrataan veronalennuksen jälkeisiä viime talven hintoja alkuvuoden 2002 hintoihin, huomataan, että uusien autojen hinnat eivät ole laskeneetkaan niin paljon kuin yleisesti luullaan. Joidenkin mallien hinnat ovat jopa nousseet, vaikka mallit eivät ainakaan periaatteessa ole muuttuneet tällä aikajaksolla. Jos uusien autojen hinnat todellisuudessa laskivat vähemmän kuin ”viralliset” prosentit osoittivat, myös vaihtoautojen hinnat ovat muuttuneet maltillisemmin. Testimme tulokset tukevat tätä. Vaihtoautomme olivat vuosimallia 1998–2000. Niiden matkamittareihin kertyi vuoden aikana kovin erilaisia kilometrimääriä. Osoittautui, että matkamittarilukema on määräävämpi tekijä vaihtoauton arvolle kuin vuosimalli.

Vertailumme automyyjien palvelua mittaava osa osoitti jälleen, että automyynnin toiminnassa on korjattavaa. Autokaupan korkeasuhdanteessa tosin kauppiaita tuskin tämä tieto paljoa kiinnostaa, kun kauppa käy tämäntasoisellakin palvelulla. Arvostelumme jotkut kohdat tuntuvat olevan mahdottomia toteuttaa, koska kaikilla tai lähes kaikilla käynneillä lopputulos oli niissä kohdissa nelonen eli huonoin mahdollinen. Kirjallinen tarjous tuli testiasiakkaallemme useimmiten sen enempää pyytämättä, jos kohta parilla käynnillä siitä ei oikein tahtonut tulla valmista. Töiden organisointi näyttää olevan autoliikkeissä vielä joiltakin osin kesken.

Vaihtoautojen hintojen lasku ei ole niin yksiselitteinen asia kuin on luultu. Tilastojen mukaan vaihtoautojen myyntihinnat ovat pudonneet keskimäärin kolme prosenttia, mutta yksittäistapauksissa hyvityshinnat asiakkaalle ovat saattaneet silti jopa kohota. Asiakkaan tilanne ei siis ole erityisen toivoton. Sen sijaan autoliikkeiden palvelussa on vieläkin paljon parantamista. Joidenkin myyjien käsittelyssä asiakas sentään tuntee itsensä kuninkaaksi, mutta valitettavasti vain joskus. Nämä tapaukset kuitenkin osoittavat, että mahdotonta hyvä palvelu ei ole.

(Tiivistelmä Markku Juntusen artikkelista TM 9/03, s. 124-132)