Musiikin MP3-pakkaus on autokäytössä kätevää: helposti naarmuuntuvien ja kalliiden CD-levyjen sijasta autossa voi kuunnella MP3-koosteita rompuilta. Alkuperäiset levyt eivät silloin mene pilalle, ja yhdelle rompulle mahtuu jopa kymmenen CD-levyn musiikkia. Niinpä yhä useammat autoradiot soittavat myös MP3-musiikkia.

* Biltema * Blaupunkt * JVC * Kenwood * Panasonic * Pioneer * Sony * VDO

CD-levyä vaalivalle vanhalle parralle nykyaikainen romppukulttuuri merkitsee melkoista asennemuokkausta. Nykyisin viidenkymmenen sentin aihiolle voi kotitietokoneella polttaa kymmenen pitkäsoittolevyn verran musiikkia nopeasti ja vaivattomasti. Niinpä autoon ei enää tarvitse viedä arvokkaita, mutta niin helposti pilalle naarmuuntuvia alkuperäislevyjä, joita liikenneturvallisuuden uhalla vaihdetaan ajon aikana..

MP3 näyttää koko ajan vain lisäävän suosiotaan, joten kauppiaiden lienee pian melko epätoivoista yrittää myydä laitteita, jotka eivät soita MP3-levyjä. Siitäkin huolimatta, ettei valmiita MP3-levyjä ole vieläkään – jos milloinkaan – kaupallisesti saatavana, vaan ne on itse poltettava kotitietokoneilla. Kotona CD-soittimetkin ovat nopeasti korvautumassa DVD-soittimilla, jotka toistavat myös MP3-tallenteita.

Tyypillisessä nykyaikaisessa autoradiossa on alareunastaan saranoitu etulevy, joka kätkee taakseen CD-soittimen levyaukon. Varkauden estämiseksi etulevyn voi myös irrottaa ja pistää taskuun. Kuljetusta varten radion mukana tulee kätevä muovinen säilytyskotelo, joka on noin neljä kertaa matkapuhelinta suurempi.

Nelikaiutinliitännällä varustetun radion kanavatasapainoja voi säätää sekä leveys- että pituussuunnassa. Siinä on myös basso- ja diskanttisäätimet, eritehoisia bassokorostuksia sekä useampi äänensävyn esivalinta. Kehittyneimmissä on jopa parametrinen taajuuskorjain, jonka keskitaajuutta ja jyrkkyyttä voi säätää. Radioissa on automaattinen asemahaku, joka kuuntelee läpi koko taajuuskaistan ja tallentaa parhaiten kuuluvat asemat muistipainikkeiden taakse. Radiossa on myös täydelliset RDS-ominaisuudet,

Valmistajien ilmoittamat tehot ovat kovin optimistisia. Jotkut ilmoittavat vahvistimen tehoksi 4 x 45 W, toiset jopa 4 x 55 wattia. Kuitenkin teoreettinen maksimiteho sillä vahvistintekniikalla, jota autoradiossa käytetään, on 14 wattia kanavaa kohti. Tähänkään ei yksikään valmistaja kuitenkaan yllä, vaan laitteiden antamat maksimitehot pyörivät mittausten mukaan kymmenen watin paikkeilla.

Kentältä on kuulunut, että viime vuodesta lähtien julkaistut kopiosuojatut levyt aiheuttavat runsaasti ongelmia autotehtaiden alkuperäisradioille. Niinpä soitimme vertailun laitteissa lähes kaikki varastoihimme kertyneet kopiointisuojatut levyt. Vertailun merkkiradioille kopiointisuojaus ei selvästikään ole ongelma, sillä vain Sonyssa esiintyi pientä takeltelua Sony-konsernin oman key2audio-suojauksen kanssa. Kaikissa muissa kopiointisuojatut levyt toimivat ongelmitta.

Autoradion käytön helppoudesta on kautta vuosien käyty keskustelua, joka ei uusimpien mallien myötä ainakaan lopu. Tosiasia on, että käytössä olevaan etulevytilaan on mahdotonta sijoittaa edes tärkeimpiä nykyaikaisen autoradion toimintoja ilman, että näppäimistä tulee liian pieniä.

FM-vastaanotto liikkuvassa autossa on kulkenut pitkän tien. Vuosien varrella lähetysverkko on tihentynyt ja radiot parantuneet niin, että enimmän aikaa voi nauttia lähes kokonaan häiriöttömästä stereovastaan-otosta. Eri valmistajien radioiden laatuerot ovat koko ajan kaventuneet. Tämänkin vertailun vastaanottimet ovat kaikki niin hyviä, että jokaista voi pitää normaalikäyttöön riittävänä.

Eroja silti vielä löytyy. Viimeisin todiste vääjäämättömästä kehityksestä on Pioneerin uusi D4Q-viritin, jossa digitaalitekniikkaa käytetään menestyksekkäästi selektiivisyyden eli valintatarkkuuden parantamiseksi. Niinpä Pioneerin herkkyys äärioloissa on mahdollisesti parasta, mikä olemme kuulleet. Täysin häiriöttömäksi ei analogisella tekniikalla toimivan radion ääni silti muutu koskaan. Kirkkaan illan hämärtyessä, kun aurinko aiheuttaa ilmakehään kaikkein eniten radiohäiriöitä, myös Pioneerin äänessä kuulee edelleen selviä rutinoita. Niistä tuskin pääsemme eroon, ennen kuin joku kehittää toimivan digitaaliradiojärjestelmän.

(Tiivistelmä Henrik Weckströmin artikkelista TM 8/03, s. 22-28)