Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan kömmähdyksistään, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Kolumni ilmestyy TM:n verkkosivuilla viikottain.

***

Kris Meeken seikkailu viime viikonlopun Meksikon rallissa palautti mieleeni vastaavanlaisen tapahtuman, jossa Meeke oli myös mukana.

Kävin vuonna 2006 testaamassa R2-luokan Citroen C2:sta Puolassa. Testi suoritettiin kaksi päivää ennen Puolan rallia. Kris Meeken tuli osallistua testattavalla autolla kilpailuun, joten testiajankohta oli valmistajalta ja teamilta rohkeasti laadittu.

Testipätkä ajettiin maaseudulla, erittäin kapealla, mutta nopealla soratiellä. Erikoiskokeeseen tutustuminen tapahtui Kris Meeken kyydissä, ja tietenkin täysillä. Etuvetoisen auton vetokyky oli yllättävän hyvä, ja hetkittäin mentiin todella kovaa.

Erikoiskoe päättyi kymmenen kilometrin jälkeen kaukana lähtöalueelta. Emme lähteneet ajamaan vastakarvaan, vaan kiertelimme yleisiä teitä jonkin aikaa, kunnes olimme takaisin lähtöpaikalla.

No niin, sitten pelkääjän paikka vaihtui kuljettajan istuimeen. Viereeni ei kukaan uskaltanut tulla, joten lähdin pikataipaleelle ilman kartanlukijaa.

Auto oli helppo ajaa, ja testipätkä oli nopeasti ohi. Sitten seurasi se vaikeampi osuus, eli siirtymä takaisin lähtöalueelle. Ensimmäisessä risteyksessä oli suunnannäyttäjiä, joten se meni helposti. Sitten ajoin jonkin aikaa mutkaista asfalttitietä, joka muuttuikin pikkuhiljaa suoremmaksi ja nopeammaksi.

Koska takaisin lähtöalueelle ei periaatteessa ollut pitkä matka, pidin yhä kypärää päässä. Alkoi hikoiluttaa. Kymmenen minuutin ajon jälkeen alkoivat maisemmat näyttää oudolta. Arvelin, että olin ajanut ohi eräästä vasemmalle kääntyvästä risteyksestä.

Tie oli kuitenkin niin kapea, etten uskaltanut tehdä U-käännöstä. En tiennyt, miten peruutusvaihde menee päälle, jos auto ei käännykään kertavedolla. En halunnut jumiutua tientukkeeksi, joten jatkoin eteenpäin.

Pian vasemmalla näkyi iso linna, jonka alueella kuvittelin kääntymisen onnistuvan. Saavuttuani pihaan huomasin olevani keskivertoa suurempien pihajuhlien keskellä. Minua tuijotettiin samppanjalasien takaa melko uteliaasti.

Myönnän: yhtäkkiä ilmestyvä kovaääninen ralliauto täysvarusteisella rallikuljettajalla on outo näky. Moikkasin kaikkia, ja kaikki moikkasivat takaisin.

Paluumatkalla oikea tienhaara löytyi helposti, ja olin pian takaisin lähtöalueella. Poissaoloni oli tuottanut ylimääräisiä jännitteitä huoltoteltassa. Pelokkaat ilmeet muuttuivat nopeasti iloisiksi, kun palautin auton ehjänä mekaanikkojen lämpimään syleilyyn.

Lue myös:

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään