Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan kömmähdyksistään, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. 

***

Tekniikan Maailman talvitesteissä teemme pitkiä työpäiviä, mutta on siellä vähän vapaa-aikaakin. Oli vuosi 2005, ja asuimme Riekonlinnan hotellissa Ivalon Saariselällä. Jaoin hotellihuoneen silloisen autotoimittajan Jan Enqvistin kanssa, ja meille kehkeytyi hetkellisesti yhteinen harrastus.

Olin raahannut etelästä mukaani Playstation-pelin rattien ja polkimien kanssa. Jonkun mielestä oli perin outoa, että vaikka teimme testiajoja aamusta iltaan, piti vielä illallakin ajaa simulaattorilla kovaa. No joo, mutta se tuntui hyvältä.

Asensimme laitteen hotellihuoneen pieneen televisioon ja haimme saunasta apassipallin kuljettajan istuimeksi. Selkänojaa ei ollut, mutta sehän vain kehitti selkälihaksia. Ensimmäinen ilta meni loistavasti, mutta sitten aloimme kyllästyä liian pieneen television näyttöön.

Muistelimme, että hotellin aamiaishuoneessa oli jättimäinen televisio, jota kukaan ei koskaan katso. Menimme siltä istumalta aamiaishuoneeseen. Ketään ei näkynyt, eikä vastaanotossakaan ollut ketään, joten otimme television kantoon.

Uusi kuvaruutumme oli mainio. Kierrosajat paranivat vanhalla Nordschleifen–moottoriradalla useammalla sekunnilla. Hymyt olivat herkässä.

Jan halusi aina ajaa Shelby Cobralla, sillä hänellä oli saumaton rakkaussuhde vanhoihin autoihin. (Hän on nykyään Mobilisti-lehden päätoimittaja.)

Shelbyä oli erittäin vaikea ajaa. Luistoja oli vaikea pysäyttää. Muistan elävästi sen, kun Jan yritti saada luiston loppumaan niin päättäväisesti, että hän kaatui saunapallilta pöydän alle.

Eräänä iltana hotellihuoneen pöytäpuhelin soi. Luurin päässä kysyttiin: ”Onko teillä tietoa aamiaishuoneen suuresta televisiosta?”

Tunnustimme heti, että on. Reseptionisti sanoi, ettei ole kiirettä, mutta täällä on eräs herrasmies, joka haluisi katsoa aamu-uutiset aamiaisen yhteydessä.

Herrasmies paljastui Tekniikan Maailman autotoimittaja Jari Kujalaksi, joka halusi ilkeyttään lopettaa meidän iltaiset harrastuksemme. Emme ole vieläkään kostaneet tätä asiaa.


Lue aiemmat Oho!-kolumnit:

Kaikki meni pieleen – Palautimme testiauton maahantuojalle osittain muovipussissa

Näinkin voi käydä: Jäähdyttelykierroksella testiauton ohjaamossa syntyi nyrkkitappelu

Talvitestissä avautui mahdollisuus käydä hiihtämässä, mutta tämän enemmän pieleen voitelu ei olisi voinut mennä

Insinöörit vertasivat kierrosaikojani oikeaan kilpakuskiin, ja paperit olivat pudota lattialle

Edessä oli niin vaatimattoman näköinen hyppyri, että siitä teki mieli hypätä – huono idea

Autotestin kaikki muistiinpanot olivat iPadin muistissa – ja sitten se mystisesti katosi

Nostin Suzukin kahdelle renkaalle unkarilaisella testiradalla – ”Onko siitä pakko kirjoittaa?”

Suzuki Ignis kaatui väistökokeessa, mutta tehtaan omalla testiradalla meitä odotti jotain vielä oudompaa

Käänsin väistökokeessa kiikkerältä tuntuvan Suzuki Ignisin rattia – seuraavaksi menimme katon kautta ympäri

Corvetten jarruun tuli mystinen vika – mekaanikolla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan

Pimeydessä meitä odotti renkaita, betonia ja akselinpaloja – Luojan kiitos ettei ajettu täysiä!

Lainasimme salaa työkaverin sanelukonetta testiajoon, ja seuraukset olivat kohtalokkaat

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään