Norjassa tulee käytyä harvakseltaan, mutta tällä viikolla tarjoutui mahdollisuus viettää vuorokausi Oslon ympäristössä, kun Opel oli päättänyt järjestää uuden Ampera-e-sähköautonsa koeajon siellä.

Sijainti oli hyvin perusteltu, koska Norja on sähköautoilun ykkösmaa maailmassa. Se näkyy katukuvassakin. Vaikka selkeä enemmistö autokalustosta on edelleen perinteisiä, joukossa on silmiinpistävän paljon esimerkiksi Tesloja, Nissan Leafejä ja BMW i3:a.

Miten tähän tilanteeseen on tultu ja onko siinä mitään järkeä?

Nollapäästöisten autojen tukeminen alkoi jo vuonna 1990, jolloin niiltä poistettiin hankinnan tai tuonnin yhteydessä perittävä autovero. Vuosien varrella edut ovat koko ajan lisääntyneet. Vuotuinen vero sähköautoille on pienempi (1996), tiemaksut poistettiin (1997), pysäköinti on ilmaista (1999), yrityskäyttöön hankitun sähköauton vero on puolitettu (2000), arvonlisävero poistettiin (2001), ne saavat ajaa bussikaistoilla (2005), ne pääsevät ilmaiseksi lautoille (2009) ja nykyään myöskään leasingsähköautoista ei makseta alv:tä (2015).

Periaatteena Norjan hallituksella on ollut, että saastuttaja maksaa, ja nollapäästöisten autojen hankinnan ja käytön pitää olla taloudellisesti houkuttelevaa.

Sähköautojen myynti ylitti Norjassa jo viidenneksen uusien autojen myynnistä vuonna 2015. Tällä hetkellä maassa on noin 110 000 akkusähköautoa ja niiden lisäksi noin 40 000 ladattavaa hybridiä. Ladattavien autojen markkinaosuus on alkuvuonna ollut yli 35 prosenttia, kun se Suomessa on 1,7 ja Euroopassa 1,4 prosenttia. Suomessa sähköautoja on liikenteessä melko tasan 1 000 kappaletta.

Asemalle joutuu jonottamaan

Aivan kivuitta ei sähköautoistuminen ole tietysti sujunut Norjassakaan. EU:n jakeluinfradirektiivi suosittaa, että jäsenmaassa on yksi julkinen latauspiste kymmentä sähköautoa kohti. Norjassa sähköautot ovat lisääntyneet sitä tahtia, että nyt siellä on jokaista latauspistettä kohti 14 sähköautoa, joten ajoittain asemalle joutuu jonottamaan.

Sinänsä latausverkosto ulottuu pitkän maan päästä päähän, joten kovin isoja rajoitteita ei sähköautoilulle Norjassa ole. Laboratoriomaana se on myös ilmastonsa puolesta riittävän haastava.

Tosin tyypillinen norjalainen sähköauton omistaja omistaa myös polttomoottoriauton, jolla ajetaan pidemmät matkat. Silti perheen sähköautolla ajetaan 82 prosenttia kilometreistä, ja myös pitkien matkojen ajaminen sähköautoilla on yleistynyt.

Sähköautojen lisääntymisen vuoksi kaikki edut eivät kuitenkaan ole pysyviä ja niitä aiotaan säätää tarpeen mukaan. Tällä hetkellä veroedut on taattu ensi vuoteen saakka, mutta jo tänä vuonna esimerkiksi pysäköinti- ja bussikaistaetuuksista voidaan päättää paikallistasolla. Oslossa ruuhka-aikoina pitää sähköautossa jo olla vähintään kaksi henkilöä, jos haluaa käyttää bussikaistaa. Maksullisten tieosuuksien maksuperusteetkin ovat muuttumassa todennäköisesti CO2-päästöperusteiseksi.

Muutama miljoona ei paljon tee

Suomessa hallitus päätti juuri tiistaina osoittaa 25 miljoonaa euroa lisärahoitusta energia- ja ilmastostrategian mukaisiin toimiin, mikä tarkoittaa esimerkiksi sähkö- ja kaasuautoilun edistämistä. Rahojen tarkemmasta jakautumisesta tai konkreettisista toimenpiteistä ei vielä tiedetä mitään. Muutamalla miljoonalla ei kuitenkaan vielä ratkaisevasti edistetä sähköautoilua, ellei samalla olla valmiita verotulojen laskuun. Ja tuskinpa ollaan.

Valtiovarainministeriön antama lausunto liikenteen päästövähennyksistä nimittäin esittää muun muassa suuripäästöisten autojen käyttökustannusten nostamista esimerkiksi polttoaine- ja ajoneuvoveroa korottamalla. Tämä vie strategiaa autokauppiaidenkin kannattamaan suuntaan eli verotuksen suuntaamiseen auton hankinnasta kohti sen käyttöä.

Mahdollisista tienkäyttömaksuista ei tässä lausunnossa puhuta mitään, mutta sitäkään ajatusta tuskin on vielä haudattu.

Norja on hyvä esimerkki

Liikenteen tulevaisuuden ja samalla sen verotuottojen ennustaminen on tällä hetkellä erityisen hankalaa. Se olisi varmasti helpompaa, jos tulevaisuutta aktiivisesti tehtäisiin eikä vain odotettaisi.

Norja on hyvä esimerkki siitä, mitä valtion päätöksillä saadaan aikaan, jos vain halutaan. Toki Norjan valtion talous ja myös sähköntuotannon perusteet ovat erilaisia kuin Suomessa.

Pelko veropohjan rapautumisesta ei saisi olla esteenä uuden teknologian käyttöönotolle. Joka tapauksessa vielä 20 vuoden päästäkin suurin osa autokannastamme toimii perinteisillä polttomoottoreilla ja nestemäisillä polttoaineilla, joita varmasti osataan verottaa.

Nyt olisi kuitenkin hyvä aika ryhtyä voimallisemmin edistämään sähköistä liikennettä, kun Opel Ampera-e:n kaltaisia, riittävällä toimintamatkalla ja ominaisuuksilla varustettuja sähköautoja alkaa tulla myyntiin.

Useimmat Suomessakin tehdyt selvitykset sähköisestä liikenteestä, älyliikenteestä ja vaikka mistä liikenteen tulevaisuuteen liittyvästä ovat korkeatasoisia ja faktoihin perustuvia. Ainoastaan toimenpiteet antavat odottaa itseään – samalla kun hallitus jatkaa soutamista ja huopaamista.