Laboratoriomittausten lisäksi heräsi ajatus testata ledilisäkaukovaloja mahdollisimman autenttisessa tilanteessa. Havainnollisin tapa olisi kuvata valaisimien valoa kameralla maastossa.

Kuvauspaikaksi halusimme todellista ajotilannetta vastaavan tiealueen. Yleiselle liikenteelle avoin tie ei kuitenkaan tulisi todennäköisine häiriöineen kysymykseen. Googlettamalla ja satelliittikuvien avulla täydelliseltä vaikuttava paikka löytyi yllättävän läheltä.

Ajokorttiopiskelijoiden harjoitteluradalla Vantaalla olisi riittävän pitkä suora, jossa on jopa ajoratamerkintöjä eikä ympäristön ”valosaaste” haittaisi kuvauksia. UAR Finlandin Vantaan radan johtaja Petri Norman suhtautui ajatukseemme myönteisesti, joten koekuvausten jälkeen jäimme odottamaan oikeaa hetkeä, joka sopisi kaikille osallisille, ja sääennuste lupaisi hyvää kuvausilmaa.

Muutaman muuttujan ja säädön jälkeen löytyi yksi ilta, jolloin autot, miehistö sekä pakettiautollinen tarpeistoa ja viisitoista laatikollista lisävaloja kuvausjärjestykseen pakattuna suuntasi Vantaan ajoharjoitteluradalle.

Hirveän suuri operaatio

Tätä ennen oli kuitenkin tapahtunut jo paljon.

Aluksi ajatuksena oli hankkia maantielle eksynyttä metsänelävää edustamaan hirvikoeammuntataulu, joka olisi viritelty testiradan varteen syksyn -1995 vertailun peltokuvan tapaan.

Kollegamme Jouko Poutanen Metsästys ja Kalastus -lehdestä ei kuitenkaan äkkiseltään löytänyt ampumatonta ja liimaamatonta paperikuvaa.

Koekuvausten yhteydessä oli selvinnyt, että ajovalmennusta järjestävän UAR Finlandin turvallisuustalossa majailee täytetty TÄYSIKOKOINEN hirvi. Tai oikeastaan kaksi: toinen kolaritilannetta havainnollistava eläin retkottaa auton konepellillä ja osin matkustamon puolella tuulilasin läpi paiskaantuneena. Seisova hirvi olisi rekvisiittana mitä parhain ja ajankohtaisin kuvauksiin.

Hirven koko aiheutti kuitenkin logistisen ongelman: jalustalla seisova eläin oli reilusti korkeampi (235 cm) kuin oviaukko, josta se piti saada ulos. Lisäksi lattian ja maanpinnan korkeusero oli puolisen metriä. Kukaan UAR:n henkilökunnastakaan ei tiennyt/muistanut miten hirvi oli saatu sisälle taloon tai mistä se oli sinne kulkeutunut. Myös hirven rakenne, ja se miten hellävaraisesti sitä pitäisi käsitellä oli hakusessa.

Tämän kuultuaan Poutanen neuvoi soittamaan Luonnontieteelliseen Museoon. Soitto selvitti tärkeän seikan: täytettyjä hirviä on aikaisemmin valmistettu kipsirunkoisena, mutta nykyisin käytetään uretaania. Kipsirunko pelotti oletetulla hajoamisherkkyydellään.

Museolta luvattiin selvittää tarkemmin testiyksilömme olemusta. Vartin päästä puhelin soikin: ” Sinulla oli kysyttävää hirvestä, minä olen tehnyt sen!” Selvisi toivotut ominaisuudet: uretaanirunko ja melko tukevat kierretangot jaloissa. Lisäksi saimme hyviä neuvoja miten hirven voisi sukelluttaa oven karmin ali.

Onnistuuko siirto?

Pohjustustyöstä huolimatta hirven ”ulkoistaminen” asuinsijoiltaan vaati lähes koko autotoimituksen työpanoksen. Aikaa kului yllättävän paljon vaikka siirto-operaatiota mallinnettiin leikkikirahvilla.

Lainasimme ratayhtiöltä ramppeja, joita sijoiteltiin eri kohtiin ja asentoihin portaalle. Sen jälkeen testiryhmän käytössä ollutta hevosenkuljetuskärryä pakiteltiin sopivaan kohtaan, josta hirvi saataisiin työnnettyä sisään kärryyn. Kaikkien osallisten mieleistä viritystä ei tahtonut löytyä vaikka hirveä pyöriteltiin milloin turpa, milloin perä edellä oviaukolle.

Kaksi tuntia pähkäiltyämme portinaukaisijana ja ratayhtiön edustajana toiminut ratamestari naureskeli: ”Se oli sellainen äijäprojekti: ensin koetetaan tehdä liian teknisesti – ja sitten otetaan raaka voima käyttöön.” Nimittäin lopulta hirvi yksinkertaisesti kannettiin joukolla ulos – ja aivan samaa liikerataa pitkin kuin leikkikirahvin kanssa oli suunniteltu…

Tuntien aherruksen jälkeen testirata oli valmis ja lisäkaukovaloja kuvattiin koko yö täydellisissä sääolosuhteissa. Olosuhteet kruunasi harvinaisen komeat, etelässäkin näkyneet revontulet!

Ainutlaatuisen testirupeaman päätteeksi hirvi kannettiin opittujen jippojen päinvastaisessa järjestyksessä ehjänä takaisin. Välitämmekin tässä yhteydessä kiitoksemme UAR-ratapäällikölle Petri Normanille joustavasta yhteistyöstä – ja rohkeudesta antaa rekvisiittahirvi käsiimme!


LINKIT:
TM 21/15: Vertailu: Ledilisäkaukovalot (digilehti) >>
TM 21/15: Vertailu: Ledilisäkaukovalot (näköislehti) >>
TM 21/10: Vertailu: Lisäkaukovalot (näköislehti) >>