ON suorastaan käsittämätöntä, kuinka Suomen valtio on pystynyt ylläpitämään jo 40 vuoden ajan autoveroa, joka alun perin tarkoitettiin ylimääräiseksi ja väliaikaiseksi. Onneksi näyttää siltä, että järjestelmä joudutaan vihdoinkin purkamaan.

Vapaaehtoisesti ei nykyisestä autoverosta luovuta. Siihen tarvitaan EY-tuomioistuimen päätös, joka todennäköisesti tuomitsee Suomen tähänastisen toiminnan käytettyjen autojen tuonnissa ja säteilee vaikutuksensa myös uusien autojen kauppaan. Tuomio on tulossa, kaikki sen tietävät, mutta silti asia halutaan katsoa katkeraan loppuun asti.

Autoverosta eli ajoneuvon hankintaan liittyvästä verosta olisi hyvin voitu luopua jo ajat sitten. Näin on tehty kaikissa johtavissa EU-maissa. Se johtaisi autokauppamme nykyistä terveemmälle pohjalle ja antaisi ihmisille mahdollisuuden hankkia kunnollisia uusia autoja tai halutessaan tuoda itselleen hyväkuntoisia käytettyjä autoja muista EU-maista.

Nykyisessä tilanteessa autokantamme on Länsi-Euroopan vanhin, mikä tarkoittaa, että se on myös turvattomin ja saastuttavin. Pitkien etäisyyksien harvaan asutussa maassa tämä on järjetöntä.

Auton hankinnan verotus – kuten kaikki muukin autoiluun liittyvä verotus – on myös epädemokraattista. Maksumiehiksi joutuvat ne, jotka eniten tarvitsevat autoa, esimerkiksi lapsiperheet ja maaseudulla asuvat. Ne taas, jotka eivät välttämättä tarvitse autoa, voivat nämä verot kiertää.

Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla on Suomen pienin autotiheys. Se tarkoittaa, että maan vauraimmilla alueilla asuu suhteellisesti kaikkein vähiten autoveronmaksajia, mikä tuskin on oikein. Verovapauteen vaikuttaa nimittäin hyvä joukkoliikennejärjestelmä, jollaista muualle maahan ei voida järjestää väestöpohjan pienuuden vuoksi. Autoverosta luopuminen oikaisisi tätä vinoutumaa edes hiukan.

Onkohan selitys autoveron käsittämättömään sitkeyteen se, että hallintopalatseista Helsingin keskustasta katsoen vero tuntuu oikeudenmukaiselta. Niin pitkälle kuin katse kantaa, ei tosiaankaan ole tarvetta omaan autoon. Tärkeimmät palvelut ovat kävelyetäisyydellä ja joukkoliikenne pelaa hyvin. Jos joku siis hankkii auton, se tapahtuu veroneuvosten ja päättäjien mielestä varmaankin täysin vapaaehtoisesti.

(Pääkirjoitus TM 20/2001, s. 7)