Jotkut autot vain ovat täysiä machoja. Uudella rajulla dieselmoottorilla varustettu ja kasvoiltaan kohotettu BMW Coupé on juuri sellainen auto. Sanalla sanoen: siinä on potkua.

BMW:n suora kuutonen edustaa dieselien parempaa päätä. BMW:n aikaisemmasta 3-litraisesta dieselistä Cd:n teho on noussut 135:stä 150 kilowattiin ja vääntömomentti on nyt huikeat 410 Nm (ennen 390). Huippuvääntö löytyy lisäksi laajalla käyntinopeusalueella: 1 500–3 000 r/min. Kiihtyvyys läpi vaihteiden on yhtäjaksoista potkua, ja jopa moottoritien pitkässä nousussa kiihtyvyys jatkuu iloisesti vielä kuutosvaihteellakin. Vaihtamistarvetta ei juuri ole, ellei nyt sitten halua nauttia kaikista kuudesta tarjolla olevasta välityksestä. Mutkaisella vuoristotiellä kolmosvaihteella ajo tuntuu yhtä hauskalta ja luontevalta kuin kiinteävetoisella mikroautolla.

Suorituskyky on yksinkertaisesti sanoen riittävä: huippunopeus 242 km/h ja kiihtyvyys 0–100 km/h 7,2 sekuntia. Normin mukainen yhdistetty polttoaineenkulutus on vain 6,6 l/100 km, mutta silloin ei luukuteta Saksan moottoriteillä kolmannella sadalla pyörivissä nopeuksissa. Hieman nöyremmin liikkuen 63 litran tankillisella ajaa Helsingistä Rovaniemelle.

BMW 330 Cd on muutenkin aivan mallikelpoinen kahden varakkaan aikuisen käyttö- ja lomailuauto. Dieselin ääni ei edes isommissa nopeuksissa kuulu sisätiloihin häiritsevästi; itse asiassa tuulilasinpyyhkimet pitivät enemmän meteliä, ja karkeapintaisemmalla moottoritieosuudella myös matalaprofiiliset renkaat jylisivät selvästi.

Coupéssa ja sen kanssa yhtäaikaisesti uusitussa cabrioletissa on uutuutena myös lisävarusteena mutkien mukaan kääntyvät ajovalot ja ledeillä toteutetut takavalot. Kääntyvät ajovalot eivät ole aivan tämän päivän uutuus – amerikkalainen Tucker ja ranskalainen Citroën kokeilivat sellaisia jo lähes 50 vuotta sitten – mutta BMW:n versio on erittäin toimiva ja tehokas. Sisäkaarteen puoleinen valo kääntyy enimmillään 15, ulkokaarteen puoleinen seitsemän astetta.

(Tiivistelmä Mauri Salon artikkelista TM 6/03, s. 48)