”Toimitusjohtaja on valitettavasti varattu, haluatteko jättää soittopyynnön vai yhdistänkö varatoimitusjohtajalle?” Sihteeri hoitaa kynsiään, varatoimitusjohtaja firmaa, kauppa käy, rahaa tulee ovista ja ikkunoista, ja kaikki ovat tyytyväisiä. ”Paras investointi, jonka olemme tehneet vuosiin, oli tuo BMW M6:n hankinta toimitusjohtajan kakkosautoksi”, myhäilee talousjohtaja.

Se, että BMW 645i:stä tehtiin myös korkeaviritteinen M-versio, oli täysin looginen kehitys. Tekniikkakin oli valmiina 500-sarjan M5:n (TM 17/04) hämäävän säyseitten kuorien alla. V10-moottori seitsenportaisine vaihteistoineen, automaattikytkimineen, tasauspyörästön lukkoineen ja monipuolisine ajonhallintajärjestelmineen siirrettiin sellaisenaan ison coupén sisuksiin. Vain akseliväli on M6:ssa 11 senttiä lyhyempi siitä huolimatta, että auton kokonaispituus on 16 senttiä suurempi.

Vaikka M6 on pitempi, on se vähempien oviensa ansiosta 120 kiloa kevyempi kuin M5. Kevennystä on haettu myös hiilikuitupuskureilla. Koko katto tuulilasista takalasiin on myös hiilikuidusta. Sitä on myös ohjaamon koristeluissa eli keskikonsolin materiaalina – tosin lisähintaisena valinnaisvarusteena. Painoa on säästetty 19-tuumaisissa alumiinivanteissakin 1,8 kiloa per kappale.

M6 maksaa 32 000 euroa enemmän kuin samaa tekniikkaa käyttävä M5, mutta hivelevämmän ulkomuodon lisäksi sillä saa 0,1 sekuntia nopeamman kiihtyvyyden nollasta sataan. Auto on tietenkin hauska kiusattava suljetulla moottoriradalla, jossa se käyttäytyy normaalirengastuksestaan huolimatta kuin täysiverinen kilpa-auto, varsinkin jos ohjauspyörässä olevasta M-napista painamalla valitaan moottorin, vaihteiston ja alustan säädöiksi se kaikkein kirein paketti. Onneksi jarrut ovat suorituskyvyn tasolla. Satasen nopeudesta M6:n luvataan pysähtyvän 36 metrissä ja kahdestasadastakin kunnioitettavalla 140 metrin matkalla.

Keskijäykkä iskunvaimennus riittää hyvin jopa saksalaisille moottoriteille, jossa kevyesti kaasua painaen pääsee kokeilemaan auton elektronisesti rajoitettua 250 km/h huippunopeutta. Poiketen niin sanotuista superautoista – Ferrarit, Lamborghinit tai Bugatit – M6 on siviililuonteeltaan sävyisä, vaikkei suorituskyvyssä häpeä niille lainkaan. Myös takaistuin on käyttökelpoinen, ainakin lyhyillä matkoilla. Ja ennen kaikkea M6:lla voi ajaa aivan rentouttavaa matka-ajoa jopa kohtuullisella kulutuksella, kun kytkee moottorin tehon ”400:lle” ja pysyttelee Euroopan virallisissa nopeusrajoituksissa.

Niin kuin kaikki Bemarit, myös M6 on ohjaamon ergonomialtaan aivan kertakaikkista kärkeä. Kun joka nippelissä ei ole tarvinnut säästää, saa melkeinpä minkä muotoinen ajaja tahansa säädettyä itselleen ihanteellisen ja lepuuttavan tukevan ajoasennon.

M6 on ulkonäöltään eräänlainen understatement, ilman turhia siipiä, koristeita tai pullistumia. Vaikka auton ”alkaen”-hinta on kunnioitettavat 164 000 euroa, on se aika kilpailukykyinen verrattaessa moneen muuhun samoista asiakkaista kilpailevaan malliin.

(Tiivistelmä Mauri Salon artikkelista TM 9/05, s. 154-155)