Kun moottoripyörässä on vakiona kahvalämmittimet, on koeajolle vaikea sanoa ei, vaikka allakka näyttää lokakuun alkupuolta ja auringonpaisteessa lämpömittari yltää niukalti plussalle.

BMW R 1150 R:ssä on tehokas moottori, kuusiportainen vaihteisto, katalysaattori ja uudenlaiset jarrut. Silti sen pelkistetyissä piirteissä on Bemarille tunnusomaista ajatonta tyyliä.

Kaksisylinterinen boksermoottori käynnistyy vaivatta kylmänä tai lämpimänä. Kolealla kelillä moottorin lämmityksen jouduttamiseksi on kytkinkahvan vieressä ”rikastin”, eli joutokäynnin kierrosluvun nostin. Edellyttäen, että kaasukahvan ”löysät” on säädetty pois, moottori vastaa herkästi kahvan pieniinkin liikkeisiin.

Mukavasti pehmustetun ja muotoillun satulan korkeus on säädettävissä. Vain aavistuksen etukeno ajoasento on ryhdikäs, ja edestä leveän polttoainesäiliön takaosan syvennykset antavat hyvän tuen polville ja hieman myös tuulisuojaa.

Bemarilla voi kurvailla passiivisesti selkä suorana maisemia ihastellen ja myös aktiivisesti kehon painoa siirrellen taajamien ulkopuolisilla mutkateillä nautiskellen. Perusvireinen moottori oli kuitenkin joissain tilanteissa hieman voimattoman tuntuinen. Isompi teho olisi toisinaan ollut hyvästä muutenkin kuin vain kuljettajan itsetunnon vuoksi.

Tärkeä lisä olisi pieni tuuliohjain. Avoimen rakenteen vuoksi ajoviima riepottaa estotta kuljettajaa etenkin moottoritiellä. Lokakuun koleat kelit opettivat nopeasti arvostamaan Bemarin kahvalämmittimiä.

(Tiivistelmä Alan Bridgerin artikkelista TM 2/03, s. 46-47)