Isomaasturi on tavallaan täysin turha auto. Liian kookas ja liian raskas. Se kuluttaa liikaa ja maksaa liikaa. Kukaan ei oikeasti sellaista tarvitse. Silti se on hauska kuin muskelivene. Sillä on kiva ajaa ja toivoa samalla, että kaverit eivät näkisi.

img:606133_o|Kyllä kelpaa ajella_a|Kevättä rinnassa! Yli kaksi tonnia autoa kulkee kevyessä sivuluisussa hiekkatiellä. Kuljettaja ei enää ehdi tarkkailla muuttolintujen puuhia, mutta ohjaamon tunnelma on silti tyyni. Ajossa on BMW:n katumaasturin pienemmällä bensamoottorilla varustettu versio. Pienempi bensakone X5:n kohdalla tarkoittaa 3-litraista rivikuutosta (170 kW/300 Nm). Kokeiltavana ollut auto on varustettu elektronisesti ohjatulla automaattivaihteistolla, kuten Suomeen tilattavat autot muutenkin. Jatkuvan nelivedon voimanjako on takapainotteinen, kuten BMW:n tapaan on kuulunut. Osa ajamisen taituruudesta menee tietysti ajovakauden hallintajärjestelmän piikkiin.

Kuusisylinterisen moottorin voimavarat on välitetty miellyttävän tuntuisesti ja liittyvät hyvin X5:n varsin henkilöautomaisiin ominaisuuksiin. Ajaminen on varsin vaivatonta ja melutaso todella alhainen, mikä yhdistettynä väljään matkustamoon luo matkantekoon ylellistä tuntua. Pientä huojuntaa matkassa tosin on, sillä auto on korkea, mutta se kulkee valittua linjaa varmasti.

Kuten tunnettua, BMW:n iso katumaasturi X5 on syntynyt Yhdysvaltain markkinoille Mercedes-Benzin ML-malliston imussa. Paikallisen mentaliteetin mukaisesti sillä ei ole tarkoitus voittaa mitään taloudellisuuskilpailuja – tuskin edes osallistua sellaisiin. Auton listahinnaksi Suomessa kirjataan 469 000 markkaa.

(Tiivistelmä Hannu Lindellin artikkelista TM 9/2001, s. 115)