Superautosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä matalaa, maskuliinista, näyttävää ja kallista urheiluautoa, jossa tehoa on enemmän kuin kuorma-autoissa ja huippunopeutta yli 300 km/h. Bugattin tapauksessa moiset suureet ovat vasta hyvä alku.

Bugattin uusi tuleminen alkoi VW-konsernin otettua merkin siipiensä suojiin. Villistä tekniikasta innostunut pääjohtaja Piëch halusi jättää vielä ennen eläkkeelle siirtymistään peukalonjälkensä urheiluautohistoriaan. Bugatti sai luvan toimia mahtipontisten ideoiden leikkikenttänä. Nyt visiot ovat muuttumassa todeksi. EB 16.4 Veyronin valmistus on tarkoitus aloittaa vuonna 2003 Ranskan Molsheimissa, lähellä paikkaa, jossa Bugatteja alun perinkin ennen sotia valmistettiin.

Ihmettelijä putoaa polvilleen jo kuullessaan teholukeman, joka kieltämättä kuulostaa vaikuttavammalta vanhanaikaisina yksikköinä. Hevosvoimia moottorista pitäisi nimittäin löytyä 1 001 kappaletta! Vielä alemmas leuan pudottavat suorituskykyarvot. Huippunopeudeksi nimittäin ilmoitetaan 406 km/h. Kiihtyvyysarvo alle 14 sekuntia ei puolestaan kuulosta hääviltä, kunnes selviää, että se tarkoittaa väliä 0-300 km/h…

Eikä moottorikaan ole totta vie tavanomainen. Turboahtimia moottorin ympärillä on peräti neljä, ja 736 kW:n teho syntyy käyntinopeudella 6 000 r/min. Vääntömomenttia on sitäkin melkoisen vaikuttava annos: 1250 Nm alueella 2 200-5 500 r/min.

Korirakenteessa etusijalle on asetettu jäykkyys, keveys ja tekninen edistyksellisyys. Hintaa on mietitty viimeisenä. Kantava rakenne koostuu pääosin hiilikuidusta, korin ulkopinnat alumiinista. Viime keväänä nähtyyn prototyyppiin verrattuna akseliväli on kasvanut viidellä sentillä 2,70 metriin. Lopullinen kokonaispituus on aerodynaamisten muutosten seurauksena nyt 4,466 metriä. Korkeus on säilynyt ennallaan 1,206 metrissä. Korin punamusta maalaus on tuttu 1930-luvun Bugatti T 57 SC Atalantesta ja sopii myös Veyroniin erinomaisesti.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 16/01, s. 4-5)