Tammikuussa 1999 esiteltiin Detroitin autonäyttelyssä urheiluautokonsepti nimeltä Cadillac Evoq. Se oli näyttelyn ehdoton tähti ja hetken aikaa myös eräs suosituimmista kansiaiheista maailman autolehdistössä. Myös Suomessa siitä kirjoitettiin paljon, vaikka kyseessä oli vain käsin tehty näyttelyesine. Auton hätkähdyttävän särmikäs ulkonäkö takasi mielenkiinnon.

Cadillac XLR herättää vuorenvarmasti huomiota, missä ikinä se liikkuukaan. Ulkomitoiltaan se on suuri, mutta lajityyppinsä hengen mukaisesti sisältä todella pieni. Hansikaslokerossakin on sananmukaisesti tilaa vain hansikkaille. Niukkuus jatkuu myös tavaratilassa

Ajamista helpottavasta elektroniikasta ei ole puutetta. Autossa on Cadillacin itsensä kehittämä Stabili-Trak-ajonvakausjärjestelmä, jonka yhteydessä toimivat vetoluistonesto ja ABS-jarrut. HUD-heijastusnäyttö tuulilasissa helpottaa mittarien seurantaa. Mukautuva tasanopeussäädin hiljentää automaattisesti vauhtia, jos edessä ajava tulee liian lähelle. Iskunvaimennus muuttuu jatkuvasti ajotilanteiden mukaan. Järjestelmä on GM:n kehittämä ja perustuu vaimenninnesteessä oleviin rautahiukkasiin, joihin vaikutetaan sähkömagneettisen ohjauksen avulla.

Paperilla siis kaikki näyttää enemmän kun hyvältä, mutta käytännön ajokokemus ei kaikilta osin vakuuttanut. Ei varsinkaan hienoksi mainostetun iskunvaimennuksen osalta.

Auto kolahtelee ikävästi kuopissa. Ilmiö menee ehkä iskunvaimentimien kovan perusasetuksen piikkiin, mutta on vaikeampi ymmärtää sitä, että pitkissä heitoissa auto normaalinopeuksissa heilahtelee siihen malliin, kuin vaimentimet olisivat irtisanoutuneet tehtävästään. Nopeuden nostaminen tekee epätasaisuuksien ylittämisestä vakaampaa. Se kertoo, että järjestelmä kuitenkin toimii.

Vastapainoksi moottori on todella makea. Northstar V8 – nyt tuoreimpana versionaan – laulaa niin, että kylmät väreet menevät pitkin selkää. Ainakin jenkkiautojen ystäville se merkitsee suorastaan uskonnollista kokemusta.

Komposiittimateriaaleista valmistettu kori on tukeva. Avoautoille kovin tyypillistä värähtelyä tai vapinaa ei havaitse lainkaan. Vaihteisto toimi nöyrästi ja vetoalueet olivat kohdallaan. Kun kaikkeen tähän ynnätään takaveto sekä tasainen 50/50 -painonjako etu- ja taka-akselien kesken, muodostuu ajamisesta suorastaan klassinen kokemus.

M Cadillac XLR on tehty merkkinsä imagon kirkastajaksi. Se ei tavoittele suurta myyntiä. Auto on hävyttömän kallis, mutta niin ovat sen lähimmät kilpailijatkin eli Mercedes-Benz SL 500, Jaguar XK8 ja Lexus SC430. Ne kaikki ovat kaksipaikkaisia kovakattoisia avoautoja ilman tilaa tai käytännöllisyyttä. Ne on tehty pelkästään nautiskelutarkoituksiin ja ihmisille, joilla on autotallissaan myös arkisempia ajoneuvoja. Hyvällä tiellä XLR on mainio ajettava, mutta epätasaisella pinnalla se ei saa parhaita pisteitä. Vaan väliäkö sillä; amerikkalaiselle superautolle on aina tilausta.