Niskaan vetää, korvissa soi, jalat kramppaavat. Silti kuljettajan naamaa peittää autuas virnistys. Eihän masokismi voi olla näin hauskaa?

”Ovi”, ”tavaratila” ja ”katto” ovat kaikki nepparikiinnitteisiä ja hankalia. Kuljettajaksi sopii käytännössä vain formulakuljettajan pituinen ja -painoinen, vierustoverista puhumattakaan. Polkimet ovat perheautoon tottuneelle jäykät, ja tuulilasi erittäin lähellä nenää. Ohjaus on tietysti jarrujen lailla tehostamaton. Tuntuma loistava.

Tämän lähemmäs kilpa-autoa ei rekisterikilpien välissä voi päästä. Reilut 150 hevosvoimaa 550 kg painoiselle autolle on sama kuin yli 300 perheautolle. Caterham kiihtyy salamana ja kaarreajokin sujuu hidastelematta. Hieman turhan joustavasta taka-akselista huolimatta Ahveniston radan kierrosajaksi saadaan varsin kunnioitettava 1,40. Kun liikenneministeriö on varmistunut veronkierron mahdottomuudesta pienten sarjojen tyyppihyväksyntää koskevaa uutta lakia sovellettaessa, voi suomalainenkin hankkia itselleen noin 300 000 – 400 000 markan moottoripyörä-mikroauto-Caterhamin, ehkäpä jo ensi keväänä.

(Lyhennelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 17/99, s. 112-113)