Muodoiltaan sarjakuvista repäistyn näköinen Chevy SSR on monen oloinen peli. Se on sekä kahden hengen avoauto, lavapaku että muskelipirssi. Ja huomion keskipiste minne sillä meneekään.

Chevrolet esitteli SSR:n ensi kerran Detroitin autonäyttelyssä vuonna 2000. ”Törkeän radikaalin” koemallin muotojen pohjana olivat Chevroletin vuosien 1947-53 avopakumallit, mikä näkyy muhkeissa kurasuojissa, kolmiomaisen konepellin pyöristyksessä ja maskin ilmeessä. Pakettiin oli lisätty ripaus hot rodia lupaamalla konehuoneeseen tarpeeksi kuutiotuumia ja tehoa.

Se oli kutkuttavan hyvän näköinen konsepti, mutta aiemmin komiteavetoisen GM:n divisioonasta kun oli kysymys, ei sen toteutumiseen uskottu. Chevrolet kuitenkin halusi nuorentaa tuotekuvaansa, ja innostuneen vastaanoton saaneesta näyttelylinnusta tuli kauppatavaraa viime talvena.

Sivulta katsottuna SSR on linjakas avopakettiauto. Kojetaulun nappia painamalla kuitenkin alkaa tapahtua kummia, kun kovakatto ja takaikkuna katoavat ohjaamon takaa nousevan suojalevyn alle piiloon. Aikaa kuluu tavanomaiset reilut parikymmentä sekuntia. Chevy painottaa, että SSR:n automaattinen kattomekanismi on maailman ainoa, joka varastoituu istuimen taakse pystyyn. Lisävarusteena lavalle on saatavissa muun muassa lukittavat tavaralaatikot ja kova kate. Jälkimmäinen aukeaa niin vähän, että käytännössä se tekee autosta vain suurella takakontilla varustetun kaksipaikkaisen henkilöauton.

Ohjaamossa on ulkonäköä nuorekkaampi, mutta amerikkalainen ilme. Erilliset istuimet ovat nahkaa, mikä on niiden ainoa varsinainen miinus. Muotoilultaan ne ovat kruisailukäyttöön sopivat, mutta verhoilumateriaali on kesällä kuuma ja kaarteissa liukas. Kojetaulussa, ovissa ja keskikonsolissa on käytetty sopusuhtaisesti harjattua alumiinia ja kromia muistuttamaan pakun urheilullisuudesta. Kooltaan ohjaamo on yllättävän kapea etenkin jalkatilojen osalta

Kirjainlyhenne SSR tulee sanoista Super Sport Roadster. Kirjaimet SS ovat perinteisesti olleet Chevroletin puhtimallien tunnuksena, eikä muoti muutu nytkään. Moottoritilassa näet rähisee miehekkäästi Vortec 5300 eli 5,3-litrainen täysalumiininen V-8, joka tarjoaa 224 kilowattia (300 hv) tehoa ja 434 Nm vääntöä. Toistaiseksi tyrkyllä on vain HydraMaticin nelinopeuksinen automaattivaihteisto, mutta toivomuslistalla on nelivedon lailla manuaalilaatikko. Voima välittyy tien pintaan takana olevien mahtavien 20-tuumaisten Goodyear Eagle RS-A P225/45 -renkaiden kautta, ja suunnan edessä määräävät tuumaa pienemmät, saman tehtaan P225/40-rinkulat.

Ajettavuudeltaan SSR on kohtuullisen hyvä, parempi kuin pelkkään kruisailuun säädetty bulevardisportti. Pikkukuoppaiselle tielle alusta on kuitenkin hiukan liian kova. Asfalttitien poikittaisurat esimerkiksi jumpsuttavat ikävästi koko autoa. Tuntuu kuin renkaissa voisi olla hiukan enemmän ilmatilaa tai jousituksessa progressiivisuutta. Auton ongelmana on sen paino, 2 260 kg, joka vaikeuttaa alustan hienosäätöä ja vähentää myös suorituskykyä. Nyt auto kiihtyy nollasta sataan 7,5 sekunnissa, mutta pienellä laihdutuskuurilla ajasta voisi napsaista joitakin kymmenyksiä. Mahdollista on myös puhdin parantaminen kiusaamalla nykyistä moottoria ahtimella tai istuttamalla nokalle isompaa rautaa ja enemmän kuutiotuumia. Sellaisiakin kuulutaan uumoiltavan.

(Tiivistelmä Jukka Sihvosen artikkelista TM 15/04, s. 52 – 53)