Chrysler Crossfiren tie markkinoille on ollut nopea. Aluksi Detroitin autonäyttelyyn mielenkiinnon herättäjäksi tarkoitettu urheiluautosuunnitelma on nyt, jo kaksi vuotta myöhemmin tuotannossa. Ja kyseessä on varsin vauhdikas menopeli.

Crossfire oli ensimmäisen kerran esillä projektiautona Detroitin autonäyttelyssä tammikuussa 2001. Saman tien keväällä selvitettiin auton rakentamis- ja tuotantomahdollisuudet, ja heti kesällä 2001 tehtiin tuotantopäätös. Crossfiren suunnittelu- ja kehitystyö tehtiin alkujaan Yhdysvalloissa, mutta tuotanto tapahtuu Saksassa Karmannin tehtailla. Koska valmistus tapahtuu Euroopassa, on luonnollista, että autossa käytettään paljon Mercedes-Benzin tekniikkaa DaimlerChrysler-yhteistyön ansiosta. Niinpä moottori on peräisin Mercedes-Benziltä, kuten vaihteistotkin.

Automaattivaihteistossa on C 32 AMG -malleista tuttu toiminto, jossa käsivalinnalla vaihteiston saa valitsemaan nopeasti vedon kannalta tilanteeseen parhaan vaihteen. Turvallisuutta ajatellen Crossfire on varustettu tietysti ABS-jarruilla, hätäjarrutustehostimella ja ESP-ajonvakautusjärjestelmällä, johon liittyy luistoestojärjestelmä.

Crossfiren istuma-asento on varsin matala, ja voimakkaasti taakse laskeutuva katto sekä matalat sivuikkunat tekevät aluksi tunnelman sisällä hieman ahtaaksi. Tilaa kuitenkin on aivan mukavasti, ja pian näihin tukeviin ja siten turvalliseksi miellettäviin muotoihin tottuu.

Alustan virityksessä ja renkaiden valinnassa on huomioitu pääsääntöisesti ajettavuus, kuten urheiluauton kohdalla onkin luonnollista. Näin Crossfire tuntuu varsin kovalta epätasaisuuksissa pienissä nopeuksissa. Vasta vauhdin kasvaessa alusta pääsee oikeuksiinsa; se on jämäkkä vielä huippunopeudellakin, eikä ylimääräisiä joustoliikkeitä tai heijausta ole havaittavissa. Suomalaisilla tienpinnoilla ja nopeuksilla auton arvioisi helposti turhan kovaksi.

Crossfire on noin nelimetrisenä varsin pienikokoinen urheiluautoksi, ja siten sen akseliväli on myös sangen lyhyt, minkä voi ajoittain aistia ajossa. Mistään ongelmasta ei toki ole kyse, mutta pidempi akseliväli varmasti tukevoittaisi menoa tietyissä olosuhteissa. Yleisillä teillä kulkenut reitti ei antanut mahdollisuuksia etsiä Crossfiren ajettavuuden rajoja, mutta hyvin auto tuntui istuvan tiessä. Valmistaja ilmoittaa auton pystyvän saavuttamaan yli yhden G:n sivuttaiskiihtyvyyden halkaisijaltaan 100 metrin ympyrässä. Auton takavetoisuus oli havaittavissa voimakkaasti kiihdytettäessä kaarteissa, mutta ajonvakautusjärjestelmän puuttuminen peliin estää ongelmien synnyn.

Euroopan markkinoille tarkoitettujen Crossfireiden tuotanto alkaa elokuussa, ja Suomen markkinoille auton pitäisi ehtiä vielä tämän vuoden aikana. Käykö näin ja montako autoa tänne riittää, onkin sitten kokonaan toinen kysymys, joka selviää aikanaan. Autoista kun tulee varmasti pulaa, sillä vuosituotannoksi kaavaillusta 20 000 kappaleesta vain 15 prosenttia jää Yhdysvaltojen ulkopuolisille markkinoille.

(Tiivistelmä Hannu Ahosen artikkelista TM 13/03, s. 66-67)