Ehkä se johtuu vain minusta, mutta dieselmoottoristen katumaastureiden roklotus on alkanut viime aikoina ärsyttää. Aiemmin ne eivät ärsyttäneet, joten johtuukohan mielialan muutos dieselien maineen menetyksestä, vai siitä, että dieselkatumaastureita on nyt liikenteessä enemmän kuin ennen?

Istuimme toissailtana perheen kanssa polkupyörälenkille sopivasti sattuneella jäätelökioskilla, kun vieressä suojatiekorokkeen jälkeen kiihdyttelivät peräkanaa uudehko Audi Q5 ja BMW X4, molemmat dieseleitään rolisuttaen. Kommentoin vaimolleni jotain traktorikulttuuriin yleistymisestä, minkä hän fiksuna ihmisenä jätti omaan arvoonsa.

Eipä sillä. Meilläkin on katumaasturi, mikä on alkanut pikkuhiljaa itseäni ärsyttää, mutta auto on muuten hyvä, ja bensiinimoottorisena se sentään pörisee suht sivistyneesti…

Autoteollisuus on alkanut suhtautua dieseleihin jakomielisesti. Osa valmistajista on poistumassa kehästä, mutta dieselin puolestapuhujiakin riittää.

Vasta toissapäivänä Volvo ilmoitti, että sen seuraavaan uutuusmalliin, S60-sedaniin, ei enää tule dieselmoottoria. Japanilaiset valmistajat ovat ottaneet tämän linjan vähän laajemminkin, sillä Toyota on päättänyt luopua Euroopassa henkilöautojen dieselmoottoreista tämän vuoden loppuun mennessä, ja Nissan on kertonut poistavansa dieselit henkilöautoistaan vuoteen 2021 mennessä.

Toyota ei ole dieseleitä enää itse valmistanutkaan, joten luopuminen on helppoa. Nissanille ne on toimittanut allianssin toinen osapuoli, Renault, joka varmasti haluaisi pitää hyvästä asiakkaasta kiinni – mutta neuvotteluja helpottanee, että molempien yhtiöiden pääjohtaja on sama mies.

Myös Fiat Chrysler on Financial Timesin mukaan luopumassa henkilöautodieseleistä vuoteen 2022 mennessä. Yhtiö sai kevättalvella korvilleen Yhdysvaltain oikeusministeriöltä oman dieselhuijauksena paljastuttua.

Eilen Mazda julkisti Japanissa CX-3:n eli kompaktin katumaasturinsa päivityksen. Yksi sen uutuuksista on upouusi 1,8-litrainen dieselmoottori – ja kyseessä on sentään japanilainen autovalmistaja – ja vielä aika pieni sellainen.

Euroopassa dieselien puolesta puhuvat etenkin suurien saksalaisten autojen valmistajat sekä uusia, entistä tehokkaampia puhdistusjärjestelmiä markkinoivat alihankkijat. Kovaa tahtia tiukkenevien CO2-päästörajojen paineessa hyvän hyötysuhteen suurille autoille tarjoava dieselmoottori tuntuu välttämättömältä vaihtoehdolta, joten lähipäästöjen puhdistamiseenkin on pakko panostaa.

Jo nyt markkinoilla on dieselautoja, joiden NOx- ja hiukkaspäästöt pärjäävät bensiiniautoille, ja määrä kasvaa nopeasti uuden WLTP-päästöstandardin astuessa asteittain voimaan. Esimerkiksi Bosch kertoi vastikään, että sen kehittämillä puhdistusjärjestelmillä alemman keskiluokan henkilöauton NOx-päästöt voidaan pudottaa kymmenesosaan vuoden 2020 rajasta – hieman vuoden 2020 jälkeen.

Siitä ei ole vielä ollut puhetta, toimivatko uudet järjestelmät yhtä hyvin esimerkiksi vuoristossa tai pakkasessa. Edellinen sukupolvi ei ole toiminut.

Joka tapauksessa on ihme, jos dieseleiden markkinointipanostukset eivät lähde uuteen nousuun ihan pian. Oikeiden sanamuotojen löytämisessä voi mennä hetki. Esimerkiksi USA:ssa kiihkeästi toistettu ”Clean Diesel” -mantra osoittautui totaalisen valheelliseksi, joten sanapari on nyt käyttökelvoton, vaikka se pitäisi tällä kertaa paikkansakin.

Eiköhän markkinamies jotain keksi. Mutta mitähän sille dieselin raklatukselle voisi tehdä? Maataloskoneiden paikka ei ole kaupunkitaajamissa. Eikä muuten ole pakoputkiviritettyjen bensiiniautojenkaan. Haluan syödä jäätelöni rauhassa. Thänx!