homeongelma

asumisterveys Homeen epäillään aiheuttavan monia terveyshaittoja, mutta toistaiseksi on varmaa tietoa vain sen yhteyksistä hengitystie­oireisiin. Rakennus pitää joka tapauksessa tutkia tarkasti, jos haittoja epäillään ja tarvittaessa tehdä perusteellinen remontti.

Metallinen sirinä raikuu lumimaisemassa, kun akkukäyttöisen sahan pyöröterä uppoaa eteläsuomalaisen omakotitalon puiseen etuseinään. Remonttimies Jouni Kanervon käsittelyssä syntyy siisti neliskanttinen aukko, jonka alta paljastuu lahonnutta vinolaudoitusta. Ja sen alta tummunutta sahanpurua.

Paikalle tulee talon omistaja, joka osti talon pari vuotta sitten. Hän näyttää sen aikaista myyntiesitettä, jonka mukaan taloon oli tehty 2000-luvun alussa täysremontti, muun muassa asennettu villaeristeet. Kun Kanervo tekee seiniin kaikkiaan kuusi aukkoa, villaa ei löydy mistään.

Omistaja toivoo tutkimuksen tuovan mahdollista oikeudenkäyntiä varten tarpeeksi näyttöä, että väite remontoidusta talosta ei pidä paikkaansa. Hän alkoi epäillä vilppiä, kun kuistin kunnostuksessa paljastui, että kuistin seinät olivat lahot. Raportti aikanaan kertoo, mitä kaikkea muuta talo on kätkenyt sisäänsä.

Raksystemsin sisäilma-asiantuntijat Aki Puhka ja Hanna Koliseva keräävät minigrip-pusseihin näytteitä seinistä, lattioista, ylä- ja välipohjasta sekä kellarista.

“Ainakin lahonneissa kohdissa on selvästi lahottaja- ja homesientä. Laboratoriossa tieto tarkentuu. Näytteiden viljely kestää pari viikkoa, ja koko raportti on valmis noin kuukauden päästä”, Koliseva ja Puhka kertovat.

Talon rakennusvuodesta ei ole tarkkaa tietoa. Asia alkaa selvitä, kun yläkerran korkeudelta purujen seasta löytyy kellastunut Helsingin Sanomat. Vaateliikkeen mainos kertoo: “Vuoden -35 kevätmuoti tuo mukanaan kävelypuvun.”

Sivustolta kattavat neuvot

Omistaja on toiminut siten kuin home-epäilyissä pitääkin edetä Hometalkoot.fi-sivuston ohjeiden mukaan. Hometalkoot on laaja tietopaketti, jonka aineisto on tuotettu ympäristöministeriön ­Kosteus- ja hometalkoot -ohjelmassa. Sivuston ­ylläpidosta vastaa Hengitysliitto.

Sivustolla korostetaan, että rakennusten homekorjauksista on aina tehtävä perusteellinen korjaussuunnitelma ja kirjallinen sopimus. Vaurioiden syyt ja kor- jausten laajuuden paljastavat kuntotutkimukset on tehtävä perusteellisesti. Usein remontteihin vain ryhdytään ilman muuta tietoa kuin että talossa on epämääräistä hajua.

Oppaan mukaan kosteus- ja homevaurioita korjataan usein niin, että ainoastaan vaurioituneet materiaalit vaihdetaan eikä itse vaurion aiheuttajaa poisteta, jolloin ongelma todennäköisesti uusiutuu. Homepurkutöitä tehdään myös puutteellisin suojaustoimenpitein, jolloin mikrobipölyt voivat levitä sekä rakennukseen että irtaimistoon.

“Tavallisella talonomistajalla ei välttämättä ole riittävästi tietotaitoa korjaustyöhön ryhdyttäessä. Siksi hänellä kannattaa olla apuna kosteusvaurioihin perehtynyt, pätevä henkilö, kuten kosteusvauriokuntotutkija, -korjaussuunnittelija, rakennusterveysasiantuntija tai valvoj­a, joka vastaa hankkeen kokonaisuudesta”, opas kehottaa.

Tarkka tutkimus tarpeen

Pelkkä hajuun perustuva epäily tai sisäilmasta otettavat näytteet eivät riitä osviitaksi remontin aloittamiseen. Rakenteet on tutkittava perusteellisesti, kosteuden lähteestä ja mikrobeista sekä niiden pitoisuuksista on saatava mahdollisimman tarkka tieto, ja ilmavirtojen kulku rakennuksessa pitää selvittää.

Usein mikrobit ovat piilossa rakenteissa eivätkä siten ole silmin havaittavissa. Rakenteiden sisällä olevat vau- riot voivat aiheuttaa haittaa, jos sieltä on ilmayhteys sisäilmaan. Mikäli kosteusvaurio tai mikrobikasvua havaitaan, tehdään arvio remontin tarpeellisuudesta ja laajudesta.

“Pelkkä ilmanvaihdon parantaminen ei tapa pöpöjä. Se voi ainoastaan laimentaa sisäilman epäpuhtauksia”, huomauttaa rakennusterveysasiantuntija Piia Markkanen Insinööri Studio -yhtiöstä.

Kouluissa, työpaikoilla ja muissa julkisissa tiloissa työskentelevien ja liikkuvien on syytä ilmoittaa mikrobiepäilyistään rakennuksen haltijalle, terveysviranomaisille tai molemmille. Tällaisissa tiloissa perusteellinen ja asiantunteva tutkimus ja remontti voi kertaheitolla poistaa oireilun – ja huonosti toteutettu vain pitkittää ongelmia.

Mistä kyse?

Se, mitä yleisesti sanotaan tai epäillään homeeksi, ei läheskään aina ole hometta. Oikeampi nimitys on mikrobit eli pieneliöt. Ne voivat olla rakennuksissa pesiviä home-, hiiva- ja lahottajasieniä tai bakteereita. Ne tuottavat itiöitä, rihmaston kappaleita sekä erilaisia kaasuja ja aineenvaihduntatuotteita.

“Lisäksi ilmassa voi olla erilaisia huone-, eläin- ja siitepölyjä, rakennus- tai sisustusmateriaaleista haihtuvia kemial- lisia yhdisteitä ja rakenteista irtoavia mineraalivillakuituja. Myös liian kuiva ­sisäilma ja liian kuuma tai kylmä ilma voi olla osa sisäilmaongelmaa. Yhteisenä tekijänä on usein riittämätön ilmanvaihto”, sisäilma-asioihin perehtynyt lastenlääkäri Tiina Tuomela kertoo.

Eri mikrobien ominaisuudet poikkeavat toisistaan, mutta niitä kaikkia ei vielä tieteellisesti tunneta. Piia Markkanen lisää, että mikrobien aineenvaihduntatuotteet ovat niiden yksi keino kamppailla elintilasta.

“Tehokkaimmat mikrobit valloittavat itselleen elintilaa. Tiede on osoittanut, että myös mikrobien väliset vuorovaikutukset voivat lisätä niiden haitallisuutta. Niin sanotuissa hometaloissa ihmiset eivät koskaan altistu vain yhdelle mikrobille, vaan samanaikaisesti usealle sekä niiden valtataistelun synnyttämille aineenvaihduntatuotteille”, Markkanen kuvailee.

Monet asiantuntijat pitävät mahdollisena, että Suomessa paljon puhuttu liiallinen hygienia osaltaan herkistää ihmisiä mikrobien vaikutuksille. Tästä ei kuitenkaan vielä ole selvää tieteellistä näyttöä.

Vastaava hygieniaoletus on liitetty allergioiden yleistymiseen: kehon puolustusjärjestelmällä on nykyään liian vähän tekemistä, jolloin se räväyttää ­vasta-ainetuotannon käyntiin pienistäkin ärsykkeistä.

Haitalliset pitoisuudet arvoitus

Mikrobiongelmien tutkimisesta ja hoitamisesta on useita ohjeistuksia, muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetus, Työterveyslaitoksen ohjeet sekä lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositus.

Suosituksessa mainitaan, että kosteusvauriot lisäävät hengitystieoireiden ja astman todennäköisyyttä. Ongelma on, että on epäselvää, mikä tarkalleen ottaen aiheuttaa terveyshaittoja kosteusvauriorakennuksissa: mikä on homeiden osuus ja mikä muiden tekijöiden vaikutus.

“Yleensä sisäilmaongelmat ovat monen tekijän summa. Mikrobit ovat ehkä todennäköisin selitys, koska suurina pitoisuuksina ne aiheuttavat tunnettuja terveyshaittoja. Ei kuitenkaan tarkasti tiedetä, mikä on niiden merkitys niissä pitoisuuksissa, joita tyypillisesti havaitaan kosteusvaurioituneissa rakennuksissa”, sanoo Käypä hoito -työhön osallistunut professori Juha Pekkanen Helsingin yliopistosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Suurilla homepitoisuuksilla, esimerkiksi maataloudessa, haittojen todennäköisyys on suuri, ja haitat on tutkimuksissa helppo todeta. Vastaavasti matalilla pitoisuuksilla haittoja ei tule tai ne ovat niin harvinaisia, että niitä on tutkimalla vaikea havaita.

Maatiloilla homealtistumiseen liittyy sairastavuutta, jos hometta on paljon ilmassa. Sen sijaan esimerkiksi asuintalojen tai koulujen kosteusvaurioissa mikrobeja on ilmassa yleensä huomattavasti maatiloja vähemmän.

“Mikrobien löytymistä sinänsä ei voida suoraan tulkita terveysvaaraksi, koska haitallisten pitoisuuksien raja-arvoja ei tunneta. Asiaa pitää tutkia vielä paljon lisää. Asia on valitettavasti paljon hankalampi kuin esimerkiksi radonkaasun aiheuttama altistus, johon on selvät terveysperusteiset mittarit, raja-arvot ja suositukset”, Pekkanen toteaa.

Käypä hoito -suosituksen mukaan rakennuksen kosteusvaurio pitää pyrkiä ehkäisemään tai korjaamaan, koska tämä todennäköisesti vähentää oireita ja on myös rakennuksen ylläpidolle tärkeää.

“Tutkimustiedon epävarmuuksista riippumatta home-epäilyissä on syytä tehdä tarkat rakennustekniset tutkimukset ja poistaa kosteuden aiheuttaja. Potilaita on hoidettava sen mukaisesti, mihin sairauteen oireet viittaavat”, Pekkanen korostaa.

Sairastuneiden määrä ei tiedossa

Ympäristöministeriö arvioi, että jopa 800 000 ihmistä altistuu Suomessa päivittäin kosteus- ja homevaurioille. Useimmille ei kuitenkaan aiheudu ministeriön käsityksen mukaan merkittäviä oireita, eikä sisäilmasta sairastuneiden määrästä ole tilastoa. Ei voikaan olla, kun koko sairastumisen vyyhti on mutkikas yhdistelmä yksilöllisiä, mahdollisesti osin perinnöllisiä eroja, ja jokaisen rakennuksen mikrobikantakin on yksilöllinen.

Joka tapauksessa kaikkien asiaa tutkivien ja sääntelevien tahojen näkemys on, että epäilyt homeongelmista kannattaa aina selvittää tarkasti. Jos kohonneita mikrobipitoisuuksia löytyy rakenteista tai pinnoilta, remontti on tehtävä siinä laajuudessa ja niin tarkkaan, että pitoisuudet laskevat normaalitasolle. Täysin mikrobeista vapaita rakennuksia ei ole olemassa – poikkeuksena esimerkiksi lääke- tai mikrosiruteollisuuden puhdastilat.

Lisätietoa: hometalkoot.fi, hengitysliitto.fi, kaypahoito.fi, ttl.fi, thl.fi

Monimuotoinen maailma

Mikrobeja on kaikkialla ihmisen elinympäristössä – myös ihmisessä itsessään. Mikrobeja esiintyy aina rakennuksissa, rakenteiden pinnoilla ja sisäilmassa. Ne ovat peräisin luonnosta, kuten maaperästä, kasvien pinnoilta ja ulkoilmasta.

Niin kauan kuin pöpöjä on vain vähän, ne eivät yleensä aiheuta ihmisille ongelmia. Jos taas niitä on sisäilmassa runsaasti, ne voivat aiheuttaa terveyshaittoja.

Rakennusten mikrobit ovat yleensä ulkoilmalle tavallisia Penicillium-, Cladosporium- ja Aspergillus-suvun homeita. Mukana voi olla myös pieniä määriä erityisiä kosteusvauriomikrobeja, kuten Aspergillus versicolor tai Streptomyces-suvun aktinobakteereja eli sädesieniä. Sädesienet antavat taloon ”maakellarin hajun”.

Kosteusvaurio muuttaa rakennuksen mikrobistoa. Ensimmäisenä alkavat jyllätä nopeakasvuiset Penicillium-, Cladosporium- ja Aspergillus-homeet. Kosteusvaurion jatkuessa alkaa kosteusvauriomikrobien Aspergillus versicolorin, Steptomyces-bakteerin ja Trichoderma-sienen (alakuvassa) kasvu. Streptomyces viihtyy etenkin betonirakenteissa.

Lisäksi kosteissa tiloissa voi kasvaa erilaisia hiivoja. Hiivakasvustoja esiintyy lähinnä homesienten yhteydessä. Yleensä hiivat vaativat korkeita kosteuspitoisuuksia ja hieman korkeampia lämpötiloja kuin homesienet.

Lahottajasienten kasvu rakennuksen puumateriaaleissa voi alkaa, jos kosteusvaurio jatkuu pitkään ja materiaali on hyvin kosteaa. Rakennusten yleisimmät lahottaja­sienet ovat ruskolahottajia.

Miten ehkäistä?

Muun muassa Hengitysliiton sivuilta löytyy tietoa kosteusvaurioiden ennaltaehkäisystä. Pääasia on, että vettä ei pääse pesiytymään rakenteisiin. Vesikatto pitää tarkistaa vähintään kerran vuodessa, samoin läpivientien, salaojien ja sadevesikourujen kuntoa tulee seurata. Myös kasvien sijainnilla ja sadevesien ohjauksella voi estää ongelmia.

Sisällä seurataan pintojen mahdollisia värimuutoksia ja ilman tuoksua. Mikrobeista voidaan saada mittaus­havaintoja myös pelkästä ilmasta, mutta silloin ei tiedetä, mistä mikrobit tulevat. Märkätilat, venttiilit ja ilmanvaihdon suodattimet on pidettävä kunnossa.

Kuiva tappaa pöpöt

Kaikille mikrobeille on yhteistä, että kasvaakseen ne tarvitsevat kosteutta. Pitääkin varmistaa, ettei rakenteisiin pääse ylimääräistä kosteutta ja että asunnon ilmanvaihto toimii hyvin. Kuivassa mikrobin aineenvaihdunta pysähtyy tai ainakin hidastuu. Kuivuneista mikrobeista voi vielä jonkin aikaa irrota aineksia, mutta riittävän tehokas ilmastointi vie ne vähitellen mukanaan. Voi tosin olla, että joissakin kodin tavaroissa on niin sitkeää hajua, että ne joudutaan hävittämään, koska ne eivät enää tule täysin puhtaiksi.