iso kuva

sami.rainisto@otava.fi | @SAMIRAINISTO | 040 342 4481

iso kuva

sami.rainisto@otava.fi | @SAMIRAINISTO | 040 342 4481

Sami Rainisto
Sami Rainisto

yksityisyys, mitä väliä?

Tiedättehän sen vanhan vitsin. Jos ihmisiltä kysyy, mitä ohjelmia he katsovat televisiosta, he kertovat katsovansa uutisia ja luontodokumentteja. Ja kun heiltä kysyy, mitä he tekevät internetissä, he kertovat katsovansa uutisia ja luonto­dokumentteja.

Mutta jos ihmisten selainhistoriaa selaa, sieltä paljastuu usein jotain ihan muuta kuin luontodokumentteja!

Samalla tavalla useimmat ihmiset kyllä sanovat, jos heiltä kysytään, että yksityisyys ja omien tietojen suojaaminen internetissä on tärkeää.

Mutta kun katsoo, miten ihmiset usein käyttäytyvät verkossa, he antavat piutpaut kaikille mahdollisille huolille yksityisyydestä.

Facebookit ja Googlet, kauppaketjujen kanta-asiakasohjelmat, kuntoilusovellukset... kaikki haluavat datasi ja myös saavat ne.

Harvoin kuulee, että kukaan jättää palvelua käyttämättä siksi, että se on muuten hyvä ja tarpeellinen, mutta kun se yksityisyydensuoja...

Äskettäin tästä aiheesta ilmestyi oikein tieteellinen tutkimuskin Computers in Human Behavior -lehdessä.

Tutkimuksessa havainnoitiin 324 nettikäyttäjän toimintaa, ja siinä yritettiin kartoittaa ”yksityisyysväsymyksen” piirteitä.

Ilmiössä on kyse siitä, että henkilökohtaisten tietojen hallinta muuttuu koko ajan vaikeammaksi, kun palveluita on enemmän ja niiden ehdot muuttuvat toistuvasti.

Lisäksi jatkuvana rummutuksena tulevat uutiset tietovuodoista synnyttävät ihmisissä tunteen siitä, että taistelu on turhaa ja yksityisyyttä ei kannata ajatella.

Väsymyksestä ja kyynisyydestä syntyvä yksityisyysväsymys näyttää tutkimuksen mukaan ohjaavan netinkäyttäjiä voimakkaammin kuin sinänsä aiheelliset huolet yksityisyydestä.

Ehkä tässä on selitys sille, että viime aikojen Facebook-paljastuksista huolimatta harvat ovat muuttaneet tapaansa käyttää palvelua.

Facebookin johto Mark Zuckerbergiä myöten on viime aikoina vihjaillut, että palvelusta saattaa ilmaisen rinnalle tulla myös maksullinen palvelu, jossa ei ole mainoksia ja jossa ei siten tarvitsisi kerätä käyttäjistä niin paljon tietoja.

Eri arvioiden mukaan yhden käyttäjän arvo Facebookille on noin 20 euroa vuodessa. Kuinka moni olisi valmis maksamaan Facebookille sen verran – ja saman tien kaikille muillekin ilmaisille palveluille yksityisyytensä suojaamiseksi?

Tuskin moni. Monet kokevat, että näiden palveluiden tuottama konkreettinen hyöty ja ilo painavat vaakakupissa enemmän kuin abstrakti yksityisyyden menettämisen pelko.

Meillä voi olla epämääräinen aavistus, että jokin ei ole kohdallaan.

Kukaan ei vain pysty sanomaan tarkalleen, mikä on se vahinko, joka henkilökohtaisten tietojen luovuttamisesta on oikeasti syntynyt.

Ehkä mitään vahinkoa ei ole syntynytkään.

Pieni kuva

Australian Queenslandin Mary-­joessa elävä Mary-joen kilpikonna (Elusor macrurus) on päässyt maail­man uhanalaisimpien matelijoiden listalle.

Sympaattisen punk-henkinen ­näköinen otus ulostaa, parittelee ja hengittää peräsuolensa kautta.

15

iso numero

Näin monta ­prosenttia ­Atlantin meri­virtaus on heikentynyt 1950- luvulta lähtien.