käyttöTesti

60 000 km | Toyota C-HR 1,2 T Active

käyttöTesti

60 000 km | Toyota C-HR 1,2 T Active

Särmikäs mutta luotettava

Toyota C-HR on särmikäs ­katumaasturi ja erottuu muotoilullaan ­massasta. ­Ulkokuori on kaukana totutusta ­Toyotasta, mutta sisäisiltä ominaisuuksiltaan auto kohtaa odotukset tyylin ja luotetta­vuuden osalta. 60 000 kilometrin matka ei tuonut mukanaan teknisiä yllätyksiä.

Toyota C-HR eroaa monista merkkinsä edustajista erikoisella nimellään ja rohkealla muotoilullaan. Silti moni uskollinen Toyota-fani on ottanut mallin omakseen. Ja mikä tärkeintä, se on haalinut asiakaita myös kilpailijoilta.

Ensimmäisenä kokonaisena vuonna C-HR ylsi 1 739 auton rekisteröintiin. Sitä myytiin hieman enemmän kuin isompaa RAV4:ää, mutta vain noin puolet suosittujen Auriksen ja Yariksen myynnistä.

Moottorivaihtoehtoja on vain kaksi: 1,2-litrainen bensaturbo sekä hybridimalli, jota voi Toyotan tapauksessa sanoa jo perinteiseksi. Turbomallin perusversio on käsivaihteinen, mutta tarjolla on myös portaaton automaattivaihteisto sekä neli­vetomalli automaatilla.

Ylivoimaisesti suosituin versio on ollut hybridi, joka kattaa myynnistä noin neljä viidesosaa. Hintaeroa bensiini- ja hybridimallilla on vain noin 2 500 euroa. Vuotuinen ajoneuvovero on hybridillä 53 euroa pienempi, ja kun ilmoitettu yhdistetty kulutus on kaksi litraa sadalla pienempi, riittää varsin kohtuullinen vuotuinen ajomäärä kuolettamaan hintaeron jo muutamassa vuodessa.

Tälle vuodelle maahantuoja arvioi hyb­ridin osuudeksi jopa 95 prosenttia.

Me ennustimme hybridin osuuden vahvasti alakanttiin, joten valitsimme aiemmista käyttötesteistä tutun hybridi­tekniikan sijaan testiin aivan uuden bensiinimoottorin manuaalivaihteistolla ja Active-varustetasolla.

Auton perushinta oli 27 308 euroa. Lisä­varusteeksi otimme Plus-paketin, joka sisältää Touch with Go -mediakeskuksen ja avaimettoman käytön. Lisäksi tuli vielä metalliväri, jolloin auton kokonaishinnaksi muodostui 28 908 euroa.

Käyttötestin alkaessa varustetasot olivat Life, Active, Style ja Premium. Sittemmin Life on poistunut, ja Activen ja Stylen väliin on tullut uusi varustetaso Intense. Tärkein Intensestä alkaen tuleva vakio­varuste on lediajovalot.

Tekniikan Maailmassa Toyota C-HR on esiintynyt laajemmissa artikkeleissa varsin kattavasti eri malleilla. Talvivertailussa 4/17 mukana oli hybridi, ja saman numeron koeajossa nelivetoinen automaatti turbomoottorilla.

KÄYTTÖKERTOMUS

C-HR:n käyttötesti alkoi, kun auto noudettiin maahantuojalta jouluaatonaattona 2016. Testikilometrit tulivat täyteen maaliskuun puolivälissä 2018, ja moottori purettiin 26.3.2018.

Käyttötestin aikana auto tankattiin 137 kertaa ja ajopäiväkirjaan teki merkintöjä 20 kuljettajaa.

Tilat ja ergonomia

Sisällä on modernin räväkkä tunnelma, mutta vaikka autossa istutaan peri­aatteessa korkealla, on näkyvyys ulos rajallinen. Taakse näkyy huonosti, ja edessäkin on ahdas tuntuma, kun kojelauta on korkealla ja tuulilasin yläreuna alhaalla. Etunurkkien hahmottaminen on varsinkin pienemmille kuljettajille hankalaa.

Ajoasento ja istuimet ovat asialliset, mutta kokonaisuus on hiukan pienen oloinen suuremmille kuljettajille. Etumatkustajan istuin on turhan korkealla, ja pyyhkimättä jäävä osa tuulilasia jää ikävästi suoraan näkökenttään.

Takapenkillä on hyvin tilaa kahdelle aikuiselle. Polvitilaa on juuri sopivasti ja jalkatilaa etuistuimien alla jopa runsaasti. Mutta näkymä ulos on pahasti rajoittunut. Ongelma korostuu selkä menosuuntaan turvaistuimessa istuvan lapsen kohdalla, kun ikkunasta ei juuri voi ihailla maisemia. Takaviistonäkymän peittää ovenkahva, joka on korkean sijaintinsa vuoksi lapsille myös vaikea käyttää.

Takapenkin isofix-kiinnikeille on kiinteät ohjurit, joten käyttö on sujuvaa. Ja vaikka käytössä olisi selkä menosuuntaan asennettu istuin, myös etuistuimelle jää riittävästi tilaa.

Tavaratila ei ole kovin suuri mutta onneksi toimivan mallinen. Syvyyttä riittää, mutta kunnolliset kassikoukut puuttuvat. Tila kapenee eteenpäin, ja takaselkä­nojat kaadettaessa edessä on kynnys. Aukko matkustamon puolelle on myös matalahko, jos hattuhylly on paikallaan.

Käytettävyys

Hallintalaitteet on sijoitettu kuljettajakeskeisesti hyvin käsien ulottuville. Poikkeuksen tekevät vasemman polven viereen kerätyt napit, joista ajovaloihin ja automaattiseen välikaasuun liittyviä katkaisimia pitäisi voida käyttää ajaessa.

Iso kosketusnäyttö on kojelaudan keskellä, korkealla ja hyvällä paikalla sekä riittävän lähellä kuljettajaa. Käyttö on tarkkaa, kun ei ole kurottelun tarvetta. Eniten tulee käytettyä navigaattoria, puhelinta ja radiota. Osalle toiminnoista on pikanäppäimiä myös ohjauspyörässä.

Puhelin on nopea yhdistää autoon, mutta suurin äänenvoimakkuus on turhan matala. Vastapuolta on vaikea kuulla yli satasen nopeuksissa. Toiseen suuntaan kuuluvuus on hyvä.

Myös analogisten nopeus- ja käyntinopeusmittarien välissä on monitoiminäyttö. Ajotietokoneen laskelmien lisäksi siitä voi katsella esimerkiksi navigaattorin ohjeita ja radion tietoja. Yleensä siitä kaipaa vain kulutus- ja matkatietoja.

Valikkojen syövereistä löytyy myös Sport-asetus, jolla ei kuitenkaan ole oikeasti vaikutusta auton suorituskykyyn. Ohituskiihtyvyysmittauksissa päädyimme molemmilla asetuksilla identtisiin tuloksiin.

Heikon takanäkyvyyden pelastaa peruutuskamera, kunhan se ei ole kurassa. Käyttötestiautossa ei ollut pysäköintitutkia, mikä aiheutti muutamille kokeneillekin kuljettajille ylimääräisiä sydämentykytyksiä havahtuessaan tilanteeseen vain senttejä ennen estettä. Kertaakaan ei kuitenkaan osunut.

Ajo-ominaisuudet

Mutkatiellä ja kaupungissa C-HR on ohjauksen puolesta näppärä ja kevyt käsitellä. Tuntoakin on ihan riittävästi, ja auto reagoi nopeasti ohjausliikkeisiin. Talvikelissä etuvetoinen auto kulkee hyvin, ja ajonvakautus on usein taustalla hieman avittamassa.

Maantiellä auto on pykälää levottomampi. Korkea kori on herkkä sivutuulille, ja auto löytää urat ja kallistukset etenkin talvirenkailla. Talvella häiritsee myös keskialueen heikko ohjustunto.

Pitkillä maantiesiirtymillä kaistavahti pitää auton hyvin viivojen välissä, mutta korjaukset eivät ole kovin hienovaraisia.

Matkustusmukavuutta häiritsee melu. Hitaissa nopeuksissa renkaat ääntävät, ja soralla kuuluu kivien ropinaa. Ilmavirta suhisee jo maantienopeuksissa ja moottoritiellä jopa erittäin häiritsevästi.

Moottori on sopiva kompromissi. Auto ei ole mikään raketti, mutta sillä selviää kaikista päivittäisaskareista. Voimavarat riittävät myös auton liikuttamiseen kuormattuna. Erikseen kytkettävä automaattinen välikaasutoiminto tuo sporttisuutta ajamiseen. Korkeita kierroksia käyttäen moottori vetää suorastaan mukavasti.

Mukautuva vakionopeudensäädin toimii maantiellä hienosti, ja tutka pitää sopivan etäisyyden edellä ajavaan. Moottoritiellä se puolestaan häiriintyy ohitettavista vaikka yrittää kiertää riittävän etäältä ja käyttää vilkkua oikein. Nopeuden valinnan soisi toimivan pienemmissä portaissa, sillä nyt säätöväli on 5 km/h.

Automaattinen hätäjarrutus ei joutunut testin aikana kertaakaan tositoimiin, eikä aiheuttanut yhtään virhejarrutusta. Talvivertailussa käyttötestiautomme päihitti toiminnallaan kaikki tämänvuotiset vertailuautot. Liukkaalla C-HR vältti kolarin vielä 30 km/h:n nopeudesta, ja varoitus pysähtyneestä autosta tuli 80 km/h:n nopeudessa riittävän ajoissa, jotta esteen väistö onnistui ilman automaattista jarrutustakin.

Järjestelmä tuntuu kuitenkin olevan kameran osalta herkkä utuiselle kelille ja tuulilasiin huurtumiselle sekä tutkan osalta loskan kerääntymiselle.

Vaihtelevat valot

Ajovalot ovat kaksitoimiset halogeenilinssit, joissa lähi- ja kaukovalo tulevat samasta aukosta. Lähivaloteho on hyvä, mutta kaukovaloilla tielle kohdistuu varsin niukasti valoa, mikä on kaksoislinssitekniikalle yleisemminkin tuttu puute.

Jos päätyy ledivaloihin, niin lähivalot ovat erinomaiset, mutta kaukovaloissa on samaa vaivaa kuin halogeeneissä.

Kaukovalojen vaihtoautomatiikka on vakiovaruste. Sen vaihtoja ohjaavat nopeusrajat saisivat olla matalammat, ja monissa tilanteissa esiintyi vaihtelevasti viiveitä ja haparointia sekä turhaa herkkyyttä punaisille takavaloille. Ohitus­tilanteessa pitkät syttyivät onneksi parhaimmillaan jo ohitettavan rinnalla. Automatiikka kytketään kojelaudan napista ja työntämällä valoviiksi eteen, joten manuaalikäyttö kesken automatiikan ei ole sujuvaa.

Takavalot eivät pala huomiovaloilla, mutta kun valokytkimessä ei ole 0-asentoa, on tahaton väärinkäyttö vaikeaa. Auto-asennon hämärätunnistimelle on herkkyyssäätö.

Lämmityslaite ja ilmastointi

Moottori lämpenee ja lämmintä ilmaa alkaa virrata matkustamoon nopeasti. Laboratoriossa 20 asteen pakkasessa tuulilasille tuli 50-asteista ilmaa jo viiden minuutin kuluttua käynnistyksestä.

Muuten lämpöä ei riitä kovin tasaisesti, sillä matkustamon keskilämpötila nousee plussan puolelle 10 minuutin kohdalla, mutta etujalkatilassa sinne päästään vasta 15 minuutin ajon jälkeen.

Automaattisäädöllä ajettaessa lämpöä riittää matkustamoon paremmin kuin mittauksessa, mutta automaatti-ilmastointia joutuu säätämään käsin turhan usein. Talvella auringon paistaessa ohjaamossa tulee nopeasti tukahduttavan kuuma, jolloin lämpöasetus pitää laskea oudon mataliin lukemiin. Tuulilasikin huurtuu turhan helposti, joten suuntausta joutuu välillä käyttämään käsin.

Huollot ja renkaat

15 000 kilometrin huoltoväli on nyky­mittapuulla lyhyt. Yksittäiset huollot eivät ole kovin kalliita, mutta tiheästä huoltovälistä johtuen kustannukset ovat keskimääräistä korkeammat. Huolto­kuluiksi muodostui neljän määräaikaishuollon myötä 2,12 €/100 km, mikä on tämän koko­luokan autolle paljon.

Öljyä ei lisätty kertaakaan, ja öljy­pinta oli käytännössä koko ajan mittatikun asteikon ylärajalla. Varsinaisia vikoja tai teknisiä ongelmia ei havaittu, mutta kerran auto käytettiin etukameran kalibroinnissa huollon jälkeen.

Huoltojen varaaminen Toyotan nettipalvelun kautta on sujuvaa ja helppoa. Sopiva aika löytyi joka kerta jo muutaman päivän päähän. Lisäksi varauksen yhteydessä tullut huollon hinta-arvio piti joka kerta hyvin paikkansa.

Vannekoko on kesä- ja talvirenkaissa 17 tuumaa. Kahden talven osuminen käyttötestiin kasvatti talvirenkaiden käyttöä huomattavasti, mutta kuluminen on laskettu vertailukelpoiseksi aiempien käyttötestien kanssa.

Käyttö- ja kokonaiskulut

Pieni turbomoottori on taloudellinen, mutta kulutusta nostavat korkean korin ilmanvastus ja lyhyehköt vaihdevälitykset. Keskikulutukseksi muodostui autotyypille kohtuulliset 7,0 l/100 km.

Kohtuukulutuksesta huolimatta Toy­otaa tankattiin niin usein, että käyttötestikirjasta loppuivat sivut kuukautta ennen testin päättymistä. Valmistaja ilmoittaa tankin kooksi 50 litraa, mutta vain muutaman kerran tankattiin yli 40 litraa. Silloinkin mittari näytti jo aivan tyhjää ja jäljellä oleva toimintamatka oli nollilla.

Tankkaaminen on haastavaa. Jos tankkaamisen lopetti ”ensimmäiseen naksahdukseen”, näytti mittari usein kahdeksasosan vajaata. Täyteen tankkaamisen vaikeus aiheutti hajontaa yksittäisten tankkausvälien kulutusten laskentaan. Se kuitenkin tuli selväksi, että ajotietokoneen kulutuslukemat olivat keskimäärin hiukan liian optimistisia.

Vakuutusmaksut on laskettu 40-vuotiaan pääkaupunkiseudulla asuvan miehen mukaan, autovakuutus täysillä 80:n ja liikennevakuutus 70 prosentin bonuksilla. Vakuutuksissa C-HR on edullinen saman luokan kilpailijoihin verrattuna.

C-HR on varsin edullinen ylläpitää. Laskimme testin käyttökuluiksi 16,70 €/100 km ja arvonaleneman kanssa kokonaiskuluiksi 29,54 €/100 km. Arvon­aleneman kolme vuotta vanhalle ja 60 000 kilometriä ajetulle autolle on arvioinut Autovista Oy.

LOPPUKUNTO

Harmaa maalipinta on kauempaa katsottuna siistin näköinen. Kesällä pöly erottuu selvästi vain suurista muovipinnoista. Maalipinta on säilyttänyt värin ja kiillon hyvin, mutta se on herkän oloinen vaurioille. Keulassa on paljon maali­pinnasta läpi menneitä kiveniskemiä, ja ovissa pienetkin hipaisut ovat aiheuttaneet kevyitä naarmuja.

Korinväriset muoviosat ovat pitäneet värinsä, eikä sovituksissa ole tapahtunut muutoksia. Kiiltävän mustat koristeosat auton keulassa ja takaoven kahvan ympäristössä ovat herkkiä naarmuuntumaan esimerkiksi lumia harjatessa.

Ovien karmit keräävät paljon likaa tiivistyksestä huolimatta. Ne ovatkin hiukan haalistuneet käytössä. Painavan taka­luukun kaasujouset toimivat edelleen hienosti lämpimässä, mutta kovilla pakkasilla niiden teho alkaa olla hilkulla.

Näyttävät helmalevikkeet ovat kiinni sekä korissa että ovien alareunassa, ja lokasuojissa on noin viisi senttiä korkeat ulkonevat levikkeet. Näiden ansiosta ovien ja lokasuojien maalipinta on erinomaisessa kunnossa. Varsinaisille roiskeläpille ei ole tarvetta, ainakaan oman auton suojelemisen kannalta.

Tuulilasin kuntoon vaikuttaa lasin laadun lisäksi myös sattuma. Käyttötestin jälkeen testiautomme lasi on vaihdettava isojen kivien osumista johtuvien kahden suuren halkeaman ja yhden ison häränsilmän vuoksi. Mutta C-HR:n lasissa on myös poikkeuksellisen paljon pieniä kiveniskemiä, ja pinta näyttää kevyesti hiekkapuhalletulta.

Lähivaloja säästävistä huomiovaloista huolimatta lähivaloteho hiipui käyttö­testin aikana poikkeuksellisen paljon, yli kaksikymmentä prosenttia. Kaukovalojen valmiiksi heikosta tehosta hävisi 60 000 kilometrin aikana neljännes.

Ajovalojen umpioissa on tuulilasin tapaan koloja ja samenemaa sekä pieniä lumiharjan jättämiä naarmuja. Melko harvinaisia HIR2-polttimoita ei testin aikana onneksi tarvinnut vaihtaa. Luvattu kestoikä on verrattavissa H4:ään, mutta hinta on pahimmillaan kymmenkertainen.

Sisätilat

Tummanharmaa sisusta on käyttötestin jälkeen yleisilmeeltään siisti ja ehjä. Pintoja ja materiaaleja ei ole erityisen helppo pitää puhtaana, sillä monet muoveista keräävät pölyä, ja ne ovat muotonsa puolesta hankalasti puhdistettavia. Istuinverhoilut ovat lähes virheettömät ja siistit. Ainoastaan istuinosien sivutuen pehmustus on hieman painunut ja kangas venynyt. Säätömekanismit toimivat kuten testin alussa, eivätkä kilometrit näy hallintalaitteissa lainkaan.

Kojelaudassa on paljon kiiltävää muovia, erityisesti säätimien ja kosketusnäytön ympäristössä. Ne ovat kuin uudet, kunhan pölyt ja sormenjäljet muistaa säännöllisesti pyyhkiä pois. Kumimatot ovat uudenveroiset; edes polkimien alla ei näy merkkejä kulumisesta.

Takapenkki on etuistuimen tavoin ehjä ja siisti. Siellä ei ole istuttu yhtä paljon kuin etuistuimilla, mutta erilaisia turvaistuimia on käytetty paljon.

Tavaratila on verhoiltu melkein kauttaaltaan kankaalla, jossa näkyy jo pientä nyppyyntymistä. Takaluukun sisä­puolen muovissa on jonkin verran naarmuja ja muita käytönjälkiä.

Alustarakenteet

Pohja on muovitettu moottorin alta kokonaan. Myös sivuilla on lähes perään saakka ulottuvat yhtenäiset suojat. Ainoastaan pakoputki ja auton perä ovat näkyvillä. Keskitunnelissa takana pako­putken kohdalla koria suojaa kevyt­metallinen lämpösuojapelti.

Kaikki muovit ovat paikallaan ja ehjiä. Suojien alta ja välistä pohja näkyy vain muutamasta raosta. Niissäkin kohdin kori on suojattu paksulla alusta­massalla, eikä ruostumista ole havaittavissa. Peltinen etuapurunko ja useat tukivarret edessä ja takana ovat kevyesti ruosteessa etenkin hitsisaumojen läheltä.

Kaikki alustakomponentit ovat silmämääräisesti tarkasteltuna hyvässä kunnossa. Iskunvaimentimet ja jarrut ovat kunnossa niin loppumittausten kuin ulkoisen tarkastelun osalta.

Moottori

Toyotan uusimpiin moottoreihin kuuluvassa 1,2-litraisessa on turboahtimen lisäksi uutuutena erittäin laaja venttiilien ajoitusalue. Imuventtiilin kiinnimenohetkeä voidaan myöhäistää todella pitkälle puristustahdin puolelle, jolloin käytössä on niin sanottu Atkinson-sykli. Sen avulla puristus- ja työtahdeista saadaan hyvin eripituiset, jolloin osakuormilla polttoaineenkulutus vähenee.

Nokka-akselin säätömekanismi on toteutettu poikkeavasti, sillä signaalitieto on viety sähköisesti aina nokka-akselin päähän saakka. Toiminta on nopeampaa kuin vanhassa järjestelmässä, jossa tieto meni öljynpaineen avulla sylinteri­kannessa olevilta solenoidiventtiileiltä nokan kääntöyksikölle.

Purettaessa moottori osoittautui hyväkuntoiseksi. Imuventtiilin lautasen ja varren yhtymäkohdasta löytyi pieni karstapaakku, kuten niin monesta muustakin suorasuihkutusmoottorista. Myös mäntien laet olivat ohuen mustan karstan peitossa, ja myös rengasalueella oli hieman karstaa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että se olisi jumittanut renkaita, vaan männänrenkaat liikkuivat täysin moitteetta.

Kaikki osat olivat mittauksissa lähellä valmistajan ohjearvoja. Sylinterin ja männän välinen öljy­välys on poikkeuksellisen pieni, uutena maksimissaankin alle 0,04 millimetriä. Käytetylle moottorille Toyota sallii kaksinkertaisen välyksen ennen vaihtotarvetta, mutta käyttötestimoottorista mittasimme enimmillään 0,05 millin välyksen, eli vain aavistuksen uuden moottorin välystä suuremman arvon. Ylimmän männänrenkaan katkosraon arvo oli hieman uuden moottorin ohjearvoa suurempi, mutta reilusti hylkyrajan alapuolella.

Muut mittaamamme arvot vastasivat täysin uuden moottorin ohjearvoja, joten kuntomielessä moottorilla on edessään vielä paljon kilometrejä. Myöskään voimansiirrossa ei testijakson aikana ollut mitään ylimääräistä huolta, joten emme katsoneet tarpeelliseksi purkaa sitä.

Toyota C-HR on oikealla tavalla moderni ja rohkea, mutta silti säilyttänyt merkin suurimman vahvuuden eli luotettavuuden. Muotoilulla ja ulkonäöllä on leikitelty, ja pohjana on uusi TNGA-perusrakenne, mutta tekniikalla ei ole lähdetty turhaan kikkailemaan.

Auto ei korvaa farmaria tai tila-autoa kuljetuskapasiteetissa, mutta se tarjoaa paremman näkyvyyden ja erilaisen ajoasennon kuin vastaavan kokoiset ja hintaiset pikkuautot. Pystymman istuma-asennon ja korkeamman korin ansiosta matkustamo tuntuu pituuttaan väljemmältä.

Ajo-ominaisuudet eivät ole C-HR:n vahvin puoli maantiellä, mutta niiden kanssa tulee toimeen. Mutkatie ja kaupunkipyöritys sujuvat jo paljon mukavammin. Jousitus toimii asiallisesti, mutta melua on lähes kaikissa tilanteissa turhan paljon. Erityisesti korostuvat rengasmelu ja tuulensuhinat kovemmissa nopeuksissa.

Halogeenivalot olivat selvä heikkous käyttötestiautossa, joten C-HR kannattaa ilman muuta hankkia ledivaloilla. Muuten käyttötestiauton Active-varustelu on riittävän kattava yhdessä lisävarusteisen mediakeskuksen kanssa.

Pieni turbomoottori on jäämässä myynnillisesti marginaaliin C-HR:n osalta, mutta ei sen huonouden vaan hybridin vuoksi. Moottori toimittaa tehtävänsä hyvin ja on ajossa miellyttävä, joskaan käyttö­testin keskikulutus 7,0 l/100 km ei ole erityisen pieni.

Luotettavuus vaikuttaa sekä moottorin että muun tekniikan osalta olevan kunnossa. Öljyä ei jouduttu lisäämään, eikä huoltojen välillä ollut tarvetta korjaamokäynteihin.

Käyttökuluiltaan C-HR on kohtuullisen edullinen ylläpitää. Katumaasturin hieman suurempien kulutuksen ja rengaskulujen vastapainoksi vakuutusmaksut ovat edulliset. Myös arvioitu arvonalenema on monia kilpailijoita maltillisemmalla tasolla.

Moderni painos tutulla Toyotan teknisellä toteutuksella täyttää hyvin tehtävänsä.