Liikenteessä

KOONNUT Martti Merilinna | Liikenteessa@tekniikanmaailma.fi

Liikenteessä

KOONNUT Martti Merilinna | Liikenteessa@tekniikanmaailma.fi

Ajokaistojen yhdistyminen

Nakkikioskin jonossa ihmiset osaavat odottaa vuoroaan. Jollei joku osaa, hänet pistetään osaamaan. Kun ihmiset siirtyvät auton ohjauspyörän taakse, oman vuoron odottaminen ei näytä sopivan kaikille.

Aikoinaan keksittiin käsite ”vetoketjuperiaate”. Se antoi mielikuvan siitä, että rinnakkaisista kaistoista toisen loppuessa ajetaan syntyneeseen kapeikkoon molemmilta kaistoilta vuoron perään kuin vetoketjua kiinni vedettäessä.

Valitettavasti mielikuva ei vastaa todellisuutta.

Kapeikosta läpimenevälle kaistalle syntyy usein hitaasti etenevä autojono, jota takaa tulevat ryhtyvät ohittamaan viereistä päättyvää kaistaa pitkin. Kun kaista loppuu, ohittajat tunkevat itsensä jonon etupäähän.

Mitä enemmän ohittajia on, sitä hitaammin jonon takapää etenee. Pahimmillaan se pysähtyy. Kapeikosta pääsee läpi vain yksi auto kerrallaan ja jokainen etuilija hidastaa pääjonossa omaa vuoroaan odottavien matkaa.

Suomen oloissa on harvoin tilanteita, joissa kaksi rinnakkaista kaistaa on täynnä autoja toisen kaistan loppuessa. Silloin vetoketjuperiaate voisi toimia oikeudenmukaisesti.

Jos etuilutilanteessa tapahtuu kolari, vastuukysymys on selvä. Se joka vaihtaa kaistaa, siis väliin tunkeutuja, on syyllinen.

Eduskunnassa olevassa tieliikennelakiehdotuksessa liikennemerkki ”Ajokaistojen yhdistyminen” vaikuttaa hyvältä uudistukselta, mutta kun asiaa miettii käytännön liikennetilanteen valossa, näin ei välttämättä ole.

Merkin selityksessä sanotaan, että ”ajoneuvot toistensa huomioiden vuorotellen siirtyvät jatkuvalle kaistalle”. Ajatuksena on siis juuri tuo tilanne, jossa kapeikkoa lähestyy kaksi rinnakkaista jonoa ja toinen ajokaista päättyy. Sen jälkeen noudatettaisiin vetoketjuperiaatetta.

Todellisuudessa merkki laillistaisi jatkuvalla kaistalla olevan jonon ohittamisen ja sen etupäähän tunkeutumisen.

Myös pykälä sivusuunnassa siirtymisestä kumoutuisi merkin vaikutusalueella. Näin ollen mahdollisen kolaritilanteen jälkeen osapuolet yrittäisivät varmaan selittää toisen tulleen yhteenajopaikalle väärällä vuorolla. Jompi kumpi tulikin, mutta kumpi?

Liikenneopettajat, kolareita tutkivat poliisit, syyttäjät sekä tuomioistuimet eivät pidä epäselvistä väistämissäännöistä. Tuskin niistä pitävät autoilijatkaan. Näinköhän eduskunta tämän liikennemerkin myötä säätää meille yhden epäselvyyden lisää?

Pakko rikkoa lakia

Pohjois-Suomen vapaa-aikakeskuksissa joudutaan moottorikelkoilla monessa paikassa ajamaan lain vastaisesti tietä pitkin siirryttäessä kelkkojen säilytyspaikoilta varsinaiseen maastoon. Muuta mahdollisuutta ei ole.

Näin joutuvat tekemään myös moottorikelkkavalvontaa tekevät poliisit. Systeemi pelaa silti, sillä valvojat eivät sakota valvottavia eivätkä itseäänkään.

Tilanne on vähintäänkin outo. Tekeillä olevassa lakiuudistuksessa ei kuitenkaan puututa siihen. Minkähän tähden ei haluta laillistaa kiellettyä käytäntöä, jonka kanssa ollaan päivittäin tekemisissä?

Suojateiden merkitsemiseksi riittää, että suojatie osoitetaan joko liikennemerkillä tai ajoratamerkinnöin. Pykälä on huono, mutta sitä ei olla muuttamassa uudessa lakiehdotuksessa. Suojatiet pitäisi osoittaa molemmin tavoin. Lisäksi suojatie-liikennemerkit ovat joskus vaikeita havaita muiden merkkien joukosta. Yksi keino parantaa tilannetta olisi ottaa käyttöön monista maista tuttu huomiokehys suojatiemerkin ympärillä. Muun muassa naapurimaassamme Virossa käytetään sellaisia.

Postin autot ajavat lähes kaikilla teillä ja kaduilla. Niiden yhteenlaskettu päivittäinen matka vastaa osapuilleen maapallon ympäri kiertämistä kuuteen kertaan. Nyt tutkitaan mahdollisuutta hyödyntää autojen liikkumista muuhunkin kuin postin jakeluun. Espoossa on käynnissä kokeilu, jossa Postin autot kuvaavat jatkuvasti kaikki ajamansa tiet ja mittavat samalla sekä ulkolämpötilaa että tien pinnan lämpötilaa. Kertynyt data siirtyy autoista pilveen, josta korjaamista edellyttävät vauriot käyvät ilmi lähes reaaliajassa.

Huonokuntoiset eli liian kuluneet renkaat ovat yleisin auton tekniikkaan liittyvä riski onnettomuuksissa. Kesärenkaissa lain vaatima urasyvyys on vähintään 1,6 mm, mutta jo kohtalaisessa sadekelissä se on aika vähän. Vesiliirtoriskin minimoimiseksi ainakin neljä milli­metriä olisi paikallaan. Urasyvyyden voi helposti tarkastaa kahden euron kolikolla. Jos kolikon uloin hopeanvärinen osa uppoaa uraan kokonaisuudessaan, syvyys on vähintään tuo neljä milliä.

Suojateiden merkitsemiseksi riittää, että suojatie osoitetaan joko liikennemerkillä tai ajoratamerkinnöin. Pykälä on huono, mutta sitä ei olla muuttamassa uudessa lakiehdotuksessa. Suojatiet pitäisi osoittaa molemmin tavoin. Lisäksi suojatie-liikennemerkit ovat joskus vaikeita havaita muiden merkkien joukosta. Yksi keino parantaa tilannetta olisi ottaa käyttöön monista maista tuttu huomiokehys suojatiemerkin ympärillä. Muun muassa naapurimaassamme Virossa käytetään sellaisia.

Postin autot ajavat lähes kaikilla teillä ja kaduilla. Niiden yhteenlaskettu päivittäinen matka vastaa osapuilleen maapallon ympäri kiertämistä kuuteen kertaan. Nyt tutkitaan mahdollisuutta hyödyntää autojen liikkumista muuhunkin kuin postin jakeluun. Espoossa on käynnissä kokeilu, jossa Postin autot kuvaavat jatkuvasti kaikki ajamansa tiet ja mittavat samalla sekä ulkolämpötilaa että tien pinnan lämpötilaa. Kertynyt data siirtyy autoista pilveen, josta korjaamista edellyttävät vauriot käyvät ilmi lähes reaaliajassa.

Huonokuntoiset eli liian kuluneet renkaat ovat yleisin auton tekniikkaan liittyvä riski onnettomuuksissa. Kesärenkaissa lain vaatima urasyvyys on vähintään 1,6 mm, mutta jo kohtalaisessa sadekelissä se on aika vähän. Vesiliirtoriskin minimoimiseksi ainakin neljä milli­metriä olisi paikallaan. Urasyvyyden voi helposti tarkastaa kahden euron kolikolla. Jos kolikon uloin hopeanvärinen osa uppoaa uraan kokonaisuudessaan, syvyys on vähintään tuo neljä milliä.