Turvaistuinstandardi isofix-painotuksella

Turvaistuinstandardi isofix-painotuksella

Turvaistuimissa i-Size on turvallisin

Lapsi autossa Autolla matkustettaessa laki vaatii alle 135 senttimetrin pituisen lapsen istuvan turvaistuimessa tai turvalaitteessa. Tuorein turvaistuinstandardi i-Size ­kertoo millainen nykyaikaisen turvaistuimen täytyy olla.

Kesällä 2013 voimaan astunut Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö R129 on eurooppalainen lastenistuinstandardi, jonka olennaisin osa tunnetaan turvaistuinkaupassa nimellä i-Size. Se tuli vuonna 1995 voimaan astuneen R44-säännön rinnalle. Uudempi standardi ei ole toistaiseksi korvannut vanhaa, mutta on monilta osin paljon parempi, ja pian yhtä kattavakin.

Uudempi standardi käsittelee ainoastaan turvaistuimia, jotka kiinnittyvät autoon isofix-järjestelmän avulla. Poikkeuksena sääntöön kantokahvalliset vauvakaukalot saa edelleenkin asentaa myös turvavyöllä, mutta niissäkin on oltava isofix-kiinnittämisen mahdollisuus.

Kun i-Size tuli voimaan, standardi kattoi vain ne turvaistuimet, jossa lapsi kiinnitetään paikalleen turvaistuimessa olevien turvavöiden avulla. Viime vuonna standardi laajennettiin koskemaan myös istuimia, joissa lapsi käyttää auton kolmipisteturvavyötä. Näitä on juuri tullut myyntiin.

Siinä missä vanha standardi määrittelee istuimen sopivuuden lapsen painon mukaan, viidessä painoluokassa, uusi käyttää määritykseen lapsen ikää ja pituutta. Nimi i-Size on hieman harhaanjohtava, koska i-Size ei ole mikään tietty kokoluokka, vaan siihen kuuluu kolmen tai neljän vanhan paino­luokan istuimia. Käytännössä istuimia on tarjolla 135 senttimetriin saakka, ja kunkin istuimen tiedoissa kerrotaan mille pituusvälille se on tarkoitettu.

Selkä menosuuntaan

Yksi tärkeimmistä i-Size-asioista on, että selkä menosuuntaan asentamista kannustetaan paljon aiempaa pidempään. Vaatimuksena on, että lapsi istuu näin päin ainakin 15 kuukauden ikään asti.

Pohjoismaissa selkä menosuuntaan matkustamisen tärkeys on vanhemmilla hyvin tiedossa, sillä suomalainen suositus yltää kolmen vuoden ikään ja ruotsalainen peräti neljään vuoteen. Keski- ja Etelä-Euroopassa asiaa pitää vielä korostaa, ja vanha standardi salli lapsen kääntämisen menosuuntaan päin käytännössä yhdeksän kuukauden iässä.

Lapsen fysiikka on kuitenkin aivan erilainen kuin aikuisen. Vauvan pää on iso ja painava vartaloon nähden. Niskalihakset ovat heikot, eivätkä ne pysty hallitsemaan pään liikkeitä muutenkaan, kovista kiihtyvyyksistä puhumattakaan. Lisäksi luut ja nivelet ovat paljon taipuisampia, joten etuperin istuessa turvavöiden välistä luiskahtaminen on mahdollista.

Selkä menosuuntaan asennettava istuin on liian pieni vasta, kun lapsen silmien taso on turvaistuimen selkänojan yläreunan korkeudella. Mitä korkeampi selkä­noja on, sen parempi. Jalat koukussa istuminen ei ole turvallisuusriski.

Sivutörmäystesti pakolliseksi

Vanhan ja uuden standardin istuimia hypistellessä huomaa vauvakaukalon vääntöjäykkyydessä helposti eron. Tämä johtuu uuden standardin mukanaan tuomasta sivutörmäystestin läpäisyvaatimuksesta. Tämä testi vaikuttaa eniten uuden vaatimustason istuimien paremmuuteen. Aiemmassa R44-normissa sivu­törmäystesti ei ole kuulunut hyväksyntäprosessiin, vaikka kriittiset pään traumat korostuvat nimenomaan sivutörmäyksissä.

Kaikissa i-Size-törmäystesteissä käytetään uudempaa Q-sarjan testinukkea, jossa on 24 mittauspistettä. Niistä mitataan päähän ja rintakehään kohdistuvia kiihtyvyysarvoja, niskaan kohdistuvia jännitysvoimia, niskaan kohdistuvaa sivuttaismomenttia, rintakehän painaumaa sekä lantion ja lantiovyön voima-anturilukemia.

Aiempaa perusteellisemmat törmäys­testit ovat osittain hidastaneet i-Size-standardin käyttöönottoa. Testejä tarvitaan enemmän ja ne tehdään aikaisempaa monipuolisemmalla laitteistolla, joten myös tuotekehityskustannukset ovat korkeammat.

Kynnys vanhojen istuimien päivittämiseksi uuteen standardiin on korkea, kun vanhan standardin käyttö on edelleen mahdollista. Vanhan standardin käyttöä on kuitenkin alettu jo rajoittaa niin, että uuteen standardiin soveltuvia istuintyyppejä ei enää saa tyyppihyväksyä vanhoin perustein.

i-Size ready -autot

Uudessa standardissa istuimet kiinnittyvät lähtökohtaisesti isofix-järjestelmällä, koska näin vähennetään väärinasennuksen riskiä. Isofix on ollut jo pitkään kohtuullisen helposti eri autojen ja tuolien välillä ristiin käytettävä järjestelmä, mutta i-Size pyrkii jatkossa varmistamaan asian. Standardi takaa, että kaikki i-Size-istuimet sopivat kaikkiin i-Size ready -autoihin.

Osa vanhemmistakin autoista on valmiiksi i-Size-yhteensopivia, mutta vuodesta 2013 alkaen tyyppihyväksytyille autoille on voinut hakea virallisen luokituksen, jonka tunnistaa pienistä i-Size-logoista isofix-kiinnikkeiden yhteydessä.

Luokituksen saamiseksi autovalmistajille on annettu tietyt mitat, joiden sisällä kaikki i-Size-istuimet ovat. Lisäksi vaatimuksena on kiinnityspiste yläkiinnitysvyölle ja kolaritilanteessa turvaistuimen tukijalan paineen kestävä lattiarakenne. Tukijalka kannattaa huomioida muutenkin auton valinnassa. Joissakin autoissa takajalkatilassa, maton alla, on muovikantinen lokero, jonka kansi voi antaa kolarissa periksi.

Yläkiinnitysvöiden kiinnityspisteet sijaitsevat yleensä selkänojan takana tai katosta. Paikka kannattaa tarkistaa auton käyttöohjeista, koska varsinkin tavaratilan puolella hihnat voi vahingossa kiinnittää vaikkapa kassikoukkuun.