50 vuotta sitten

KOONNUT Matti Korjula | TM:n silloinen päätoimittaja

50 vuotta sitten

KOONNUT Matti Korjula | TM:n silloinen päätoimittaja

Autoteollisuuden suurin möhläys?

No se, kun ratti on autoissa väärällä puolella. Kuka sen sinne pisti? Henry Ford vuosisadan alussa T-mallin hoppaan, ja muut tehtaat seurasivat esimerkkiä.

Jussi Juurikkala on paneutunut tähän liikenneturvallisuuden kannalta tärkeään asiaan. Hän puhuu harkitun maltillisesti ja käyttää hyväkseen kokemustaan ja tilastotietoja, jotka saisivat tavallisen ”liikennefilosofin” vaahtoamaan vuosisadan möhläyksestä:

– Voidaan karkeasti arvioida, että 95 prosentissa maailman autoista ohjauspyörä on tien keskiviivan puolella. Poikkeuksia kuitenkin on. Huomattavimman niistä on muodostanut Ruotsi. Vaikka siellä ajettiin vasemmalla viime syyskuuhun saakka, pääasiassa ohjauspyörä oli – ihmeellistä kyllä – vasemmalla eikä tien keskiviivan puolella.

Ohjauspyörän oikeasta paikasta on puhuttu paljon – joskin ilman vaikutusta autotehtaiden tai liikenneviranomaisten mielipiteisiin. Sveitsissä perustettiin 1955 yhdistys valistamaan oikeanpuoleisen ohjauksen hyväksi.

Tärkein peruste on, että oikeanpuoleinen ohjaus johtaa ajamiseen tien reunan tuntumassa, kun taas vasemmalta ajaminen tapahtuu lähempänä tien keskiviivaa. Jokainen kuljettaja nimittäin etsii vaistomaisesti niin sanotun johtolinjan, johon hän kiinnittää katseensa ja jonka avulla hän valitsee liikeratansa.

Johtolinjaksi valitaan jokin selvästi näkyvä jatkuva viiva siltä puolelta, millä kuljettaja istuu. Jos ohjaus on oikealla, toimii ajoradan reunaviiva johtolinjana. Jos taas ohjaus on tien keskustan puolella, ei käytettävissä ole muuta kunnollista johtolinjaa kuin tien ”vääränpuoleinen” reuna.

Jos tiehen on maalattu keskiviiva, se toimii johtolinjana. Tavallisella 7 m:n levyisellä tiellä useimmat ajavat puolen metrin päässä keskiviivasta mutta yli metrin päässä tien oikeasta reunasta. Jos samat kuljettajat pannaan ajamaan oikealta ohjattavaa autoa, etäisyydet ovat toisinpäin.

Ohjauspyörän sijoituksesta riippuu myös, kuinka etäältä autosta kuljettaja eri suunnista näkee maanpinnan. Auton oma varjoalue on usein yllättävän suuri ja peittää maanpinnan 5–10 m:n päähän.

JUSSI JUURIKKALA

Juurikkalan mielestä kysymys ohjauspyörän paikasta saattaa olla liikenneturvallisuuden kannalta niin merkityksellinen, että sitä pitäisi perusteellisesti tutkia – vaan eipä ole edelleenkään tutkittu. Itse esimerkiksi muistan tutkijalautakuntien aineistosta vääriä ajolinjoja kohtaamisissa sekä tapauksia, joissa jalankulkija tai pyöräilijä on jäänyt oikealle kääntyvän raskaan ajoneuvon alle, kun kuljettaja ei ole voinut nähdä häntä.

Maailmankaupan polttopiste WTC

World Trade Centerin hallitsevin piirre tulee olemaan kaksi metallipintaista kaksoistornia, joista kummassakin on 110 kerrosta ja korkeutta 411 metriä maanpinnasta. Rakennuksista tulee New Yorkin sataman yhteydessä oleva vienti/tuontikaupan keskus.

Ensimmäiseen vaiheeseen liittyy kaksi tärkeää urakkakohdetta: perustustyöt ja aluetta ympäröivän muurin rakentaminen. Isot kaksoistornit sijoitetaan erilleen muista rakennuksista, jotta ne kasvaisivat suoraan maanpinnan tasosta ja niiden pystysuora nousu korostuisi.

Rakennuskompleksi rakennetaan valmiiksi seuraavan neljän vuoden aikana vaiheittain. Työntekijöitä on enimmillään 8 000.

Seppo Harjulehto

WTC:n tornit valmistuivat 1973. Terrori-isku vuonna 2001 teki niistä todella kuuluisia.

Väritelevisio käden ulottuvilla

WorldEuroopan mantereella alkoi väritelevisiokausi varsinaisesti viime elokuussa. Länsi-Saksa järjesti avajaisiksi suuren show-ohjelman.

Samalla väritelevisio toteutui myös pohjoismaissa, kun Ruotsi välitti avajaisohjelman väreissä. Ensiksi vain oli todettu PAL-järjestelmän menevän ilman muuta myös mustavalkoisen ohjelmansiirtoketjun läpi.

Siinä yhteydessä pääsivät maarajan läheisyydessä asuvat suomalaisetkin värien tuntumaan.

Seuraavassa väritapauksessa, Grenoblen kisoissa, oli Suomikin jo täydellä teholla mukana. Kisoista välitetyt kuvat olivat laadullisesti hyviä, ajoittajan jopa kiitettäviä. Eräissä lähetyksissä värit eivät kuitenkaan näyttäneet rajoittuvan riittävän selvästi kohteisiinsa.

Suomi antaa säännöllisiä värikoelähetyksiä tiistaisin ja perjantaisin klo 13–14.

Vastoin yleistä käsitystä ei nykyaikainen värivastaanotin juuri poikkea totutusta mustavalkoisesta laitteesta. Tärkein lisä on nuppi, jolla värien voimakkuutta voidaan säätää täysin mustavalkoisesta ylivoimakkaisiin väreihin. Jos lähetyksestä puuttuvat värit, tulee kuva mustavalkoisena säädön kaikissa asennoissa.

Klaus Krogerus

Vakituinen avustajamme oli lukion fysiikanopettaja ja innokas kaitafilmaaja. Ammattinsa ja harrastuksensa puitteissa hän seurasi televisiotoiminnan kehitystä.

Lue näköislehtenä tekniikanmaailma.fi

TM 08/1968

Lue näköislehtenä tekniikanmaailma.fi

TM 08/1968