Huumelastit haaviin

rikostutkinta Televalvonta ja seurantalaitteet auttavat poliisia huumerikollisten jäljille pääsemisessä. Huume-erän kemiallisessa analyysissa paljastuu tieto aineen määrästä, koostumuksesta ja vahvuudesta.

Harmaa Kia ajaa Helsingin Vuosaaren Lidlin parkkipaikalle. Tummatakkinen mies kävelee auton luokse, avaa pelkääjän paikan oven ja istuu autoon. Kuski lähtee kuljettamaan autoa pois parkkipaikalta, ja seurueeseen kuuluvat kolme henkilöä lähtevät kävelemään samaan suuntaan.

Helsingin partiopoliisi ottaa miehet kiinni. Epäiltyjen auton rakenteista löytyy 20 kiloa amfetamiinia. Jatkettuna erästä olisi saatu katukaupassa 350 000 annosta ja melkein miljoona euroa. Poliisilla oli käsissään yksi Suomen suurimmista huumeorganisaatioista.

Pääepäilty selvisi

Muutama kuukausi aiemmin Tampereen poliisilaitoksen huumerikostutkinta­ryhmälle oli alkanut tihkua tietoa kesällä tuodusta 30 kilon amfetamiinierästä.

”Saimme tietää, kuka on kesän salakuljetuksen takana, ja näin pystyimme kohdentamaan tarkkailuja häneen”, keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja Jari ­Räty kertoo.

Telekuuntelun avulla selvisi, että pääepäilty kuului rikollisryhmään, joka suunnitteli 20 kilon huume-erän salakuljetusta syyskuulle. Pääepäilty oli ­useaan kertaan yhteydessä Suomessa asuviin niin sanottuihin vastaanottopäihin.

”Seurasimme epäiltyjä useamman vuorokauden ajan, kunnes otimme heidät kiinni Vuosaaressa 16.9.2017.”

Seurantalaitteet Ruotsista

Amfetamiinilasti tuli poliisin tietoon vähän ennen kuin huume oli Suomessa. Yleensä poliisi pyrkii paljastamaan salakuljetuksia jo aiemmin, jotta huume-erää voidaan seurata valvotulla läpilaskulla. Tämä tarkoittaa, että lastia seurataan yötä päivää jokaisessa maassa, jonka ­läpi auto ajaa.

Tämä on yksi salaisista pakkokeinoista. Poliisi käyttää siihen teknisiä välineitä, kuten seurantalaitteita, jotta kohdeautoa voidaan tarkkailla epäillyn tietämättä.

Seurantalaite on noin nyrkin kokoinen mötikkä, jonka poliisi kiinnittää salaa ajoneuvoon. Viranomaisilla oli aiemmin KRP:n valmistamia seurantalaitteita, jotka paljastivat kohteen sijainnin radiolähettimen ja pakettiauton avulla. Seuratun auton läheisyydessä oli siis oltava koko ajan, ja osittain tämän vuoksi seuranta oli kallista ja hankalaa.

2000-luvun alkupuolella tekniikka kehittyi, ja viranomaiset ottivat käyttöönsä suomalaisen Trevoc-valmistajan laitteet. Tilanne muuttui uudelleen, kun Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio sai vankeusrangaistuksen Trevociin liittyvistä rikoksista. Myös Trevocin omistajat joutuivat vankilaan. Nyt viranomaiset käyttävät Ruotsin KRP:n valmistamia seurantalaitteita. Joulukuussa 2016 Aarnio sai lisäksi 10 vuoden tuomion törkeistä huumausaine- ja virkarikoksista.

Rikollisten tiedossa

Pakkokeinot auttavat poliisia esitutkinnassa selvittämään rikoksia ja keräämään näyttöä oikeudenkäyntiä varten. Pakkokeinolaissa on myös luku salaisista keinoista. Niistä kerrotaan kohteelle vasta sen jälkeen, kun pakkokeinon suunniteltu tarkoitus on saavutettu, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa.

Ilmoittamisvelvollisuus on säädetty ihmisten yksityisyydensuojan takia. Poliisi tarvitsee joidenkin pakkokeinojen käyttämiseksi luvan myös käräjäoikeudelta. Salaisia keinoja ovat muun muassa puhelimen kuuntelu, tekninen seuranta tai peitetoiminta.

Osa pakkokeinoista on rikollisten tiedossa, mutta poliisilla on paljon sellaisia taktisia välineitä ja keinoja, joita he eivät halua paljastaa yleisölle.

”Ne voivat sen jälkeen menettää tehonsa. Telekuuntelu on yksi pakkokeinoista, joka on jo menettänyt tehoaan, ja sitä käytetäänkin nykypäivänä vähemmän kuin ennen”, Räty sanoo.

Telekuuntelu avainasemassa

Rikolliset tietävät hyvin, että he saattavat joutua telekuuntelun kohteeksi, eivätkä sen vuoksi kerro puhelimitse ­mitään olennaista. Tai jos kertovat, puheessa käytetään koodikieltä.

Telekuuntelua tehdään silti edelleen, koska kokenut rikostutkija selvittää rikollisen tavat ja tekee päätelmiä kohteen poikkeuksellisesta käytöksestä.

Telekuuntelu toimii teknisesti niin, että tutkinnanjohtaja esittää perustelut käräjäoikeuteen, ja jos lupa annetaan, poliisi kertoo telekuuntelun tiedot KRP:lle. KRP ilmoittaa asiasta operaattorille, joka kytkee kuuntelun päälle.

Pirkanmaalla toimineen rikollisryhmän puhelinkäyttäytyminen oli poik­keus, ja telekuuntelu oli avainasemassa rikoksen selvittämisessä. Rikolliset kertoivat avoimesti, milloin esimerkiksi lastin salakuljetus aiotaan tehdä.

”Joskus rikolliset joutuvat käyttämään puhelinta, koska heidän täytyy toimia nopeasti. Rosvot käyttävät prepaidia, mutta kyllä poliisilla on tähänkin keinonsa”, Jari Räty mainitsee.

Isot huume-erät Alankomaista

”Ajat ovat muuttuneet sitten 1990-luvun, jolloin suomalaiset toivat esimerkiksi asuntovaunuilla huumeensa. Takavarikkomäärät ovat moninkertaistuneet. Ennen puhuttiin kiloista, nyt jopa sadoista kiloista”, Räty toteaa.

Huumeorganisaation toimimiseen tarvitaan useita ”päitä”: kontaktit, eli ne, jotka tuntevat huumeiden myyntiportaan lähtömaassa, kuriirit, jotka tuovat tavaran maahan, sekä myyntitiimin, eli ne, jotka levittävät huumetta kohdemaassa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana isot huume-erät on tuotu Suomeen muun muassa Alankomaista.

Valtaosa törkeistä huumerikoksista epäillyistä henkilöistä on suomalaisia, ja ulkomaalaisten osuus on yhteensä vajaa kolmannes. Suurimmissa huumevyyhdeissä rikollisryhmät edustavat entistä useampia kansallisuuksia.

Epäillyistä oli viime vuonna Suomen kansalaisia reilu tuhat, ja seuraavina tulivat Romania (70 henkeä), Albania (60) ja Viro (40). Pirkanmaan salakuljetuksissa eri kansalaisuudet muuttivat Suomeen jo vuosia aiemmin ja verkostoituvat toistensa kanssa.

”Kansainvälinen yhteistyö on erityisen tärkeää huumerikollisuuden torjunnassa”, Räty toteaa.

Europol ja kansallisia tutkinta- ja syyttäjäviranomaisia tukeva Eurojust auttavat viranomaisia eri maissa tehtävissä samanaikaisissa operaatioissa ja todisteiden keräämisessä.

Esitutkinnassa tarvitaan onnea

Pirkanmaan huumeorganisaation esitutkinnassa jotkut epäillyt kertoivat avoimesti kuulusteluissa osuudestaan rikoksiin. Poliisi sai samalla tietää muitakin yksityiskohtia: ketkä rikokseen liittyvät, missä he ovat liikkuneet ja kenen kanssa.

Tietojen avulla poliisi pystyi kohdentamaan lisää pakkokeinoja. Televalvonnalla, paikannustiedoilla sekä ostotapahtumilla epäiltyjen kertomuksia pystyttiin kirjaamaan myös todisteeksi käräjäoikeuteen. Jonkin verran tutkinnassa oli tuuria, sillä on aika harvinaista, että järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenet puhuvat poliisille.

”Motiivi kertomiseen voi olla kosto rikoskumppanille, mutta se voi olla myös oman edun ajamista. Henkilöä voidaan epäillä laajemmasta rikoksesta kuin todellisuus on, ja siksi hän haluaa kertoa kaiken. Lain mukaan on myös mahdollista lyhentää tuomiota, jos epäilty kertoo merkittäviä asioita”, tutkinnanjohtaja Jari Räty kertoo.

Törkeästä huumausainerikoksesta voi saada kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen, ja toisin kuin useimmissa muissa vakavissa rikoksissa, maksimirangaistuksia oikeasti myös tuomitaan.

Uusia syytteitä

Aarnioon sekä Helsingin huumerikosyksikköön liittyvistä syytteistä osa on käsittelemättä. Päivää ennen kuin tämä lehti meni painoon, syyttäjä tiedotti uusista syytteistä: entistä poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa ja Helsingin poliisilaitoksen entistä päällikköä Jukka Riikosta sekä nykyistä päällikköä Lasse Aapiota epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Syytteet koskevat Helsingin poliisilaitoksen huumausainerikosyksikössä pitkään jatkunutta laiminlyöntiä tietolähteiden käytön kirjaamisesta, tietolähteiden rekisteröimisestä sekä esimiesten laiminlyöntiä puuttua näihin mainittuihin virheisiin.

Samana päivänä poliisi halusi vakuuttaa, että epäkohtiin on jo puututtu. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen totesi tiedotteessaan, että koko Aarnio-vyyhti on Suomen poliisin historian vakavin paikka.

Huumerikostutkinta vaatii poliisilta erityistä ammattitaitoa ja tietolähdetoiminta on yksi työn merkittävimmistä asioista. Läpinäkyvyydestä ei silti voi tinkiä.

Kuvakaappaus poliisin videosta, joka liittyy KRP:n ja Sisä-Suomen poliisin paljastamaan laajaan huumausainerikosvyyhtiin. Epäilyillä ei ole tietoa siitä, että poliisi tarkkailee hänen liikkeitään. Kuvakaappaus poliisin videosta, joka liittyy KRP:n ja Sisä-Suomen poliisin paljastamaan laajaan huumausainerikosvyyhtiin. Epäilyillä ei ole tietoa siitä, että poliisi tarkkailee hänen liikkeitään.

Tekniikkaa ja tietolähteitä

Telekuuntelun käyttö väheni viime vuonna toissa vuodesta 300 tapauksen verran. Tämä johtuu osittain siitä, että rikollisten viestintä on siirtynyt nettiä käyttäviin sovelluksiin. Toisena selityksenä on, että ulkomaalaisten epäiltyjen seurantaan ja tulkkien käyttöön on vähemmän voimavaroja kuin olisi tarvetta.

Televalvonta on kuitenkin edelleen käytetyin pakkokeino. Sillä hankitaan esimerkiksi kännykän sijaintitietoja. Eniten televalvontaa tehdään huumausainerikoksiin liittyen, 28 prosenttia kokonaismäärästä.

Teknisen tarkkailun määrä asuntokuunteluissa on pieni mutta kasvussa: vuosina 2016–2017 niitä oli yhteensä 12 tapausta, kun kahtena edeltävänä vuonna tätä keinoa käytettiin vain yhden kerran. Kasvun syynä on tekniikan kehittyminen ja se, että videotarkkailu kerrostalojen rappukäytävissä on nyt laillista.

Teknistä seurantaa käytetään eniten huumausainerikollisuuden torjuntaan, 73 prosenttia kaikesta. Teknisellä seurannalla tarkoitetaan esimerkiksi auton seurantaa siihen sijoitetulla radiolähettimellä tai muulla teknisellä laitteella tai menetelmällä.

Tietolähdetoiminta tuo parhaimmillaan ajankohtaista ja täsmällistä tietoa rikoksista ja rikollisista. Sitä pidetään kustannustehokkaana pakkokeinona. ­Viranomaisten näkökulmasta toimintaan liittyy kuitenkin monenlaisia riskejä, joiden tunteminen ja hallinta ovat edellytys ammattimaiselle, lailliselle ja turvalliselle toiminnalle.

Poliisin peitetoiminta on muuttunut internetin myötä, ja esimerkiksi dokumentointimahdollisuus verkossa on luotettavampaa kuin reaalimaailmassa. Ongelmia aiheut­taa kuitenkin ilmoittamisvelvollisuus samaan tapaan kuin tietolähdetoiminnassa: edellytykset pakkokeinoille heikentyvät, kun toimista pitää kertoa kohteelle.

Valeostoa on käytetty eniten törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittämiseen. Poliisi suoritti ensimmäisen tehostetun huumausaineiden valvonnan verkossa vuonna 2017, jonka yhteydessä tehtiin eniten valeostoja kuin aiempina vuosina.

Lähde: Poliisihallituksen kertomus sisäministeriölle poliisin salaisesta tiedonhankinnasta ja sen valvonnasta vuonna 2017.

Räjähteet ilmi

Helsinki-Vantaan lentoasemalla käytetään räjähdysainejäämät ilmaisevaa laitetta. Matkustajien käsistä otetaan turvatarkastuksessa lapulla näyte, jonka ETD-laite (explosive trace detective) analysoi muutamassa sekunnissa. Kyseessä ei siis ole huumeiden paljastukseen tarkoitettu laite, kuten moni on luullut.

Finavian riskienhallintajohtaja Juha-Pekka Pystynen toteaa, että heidän tehtävänään on pitää huolta, ettei turvatarkastuksen läpi pääse mitään kiellettyä, kuten räjähdysaineita tai teräaseita. Huumeiden etsiminen ei kuitenkaan kuulu heidän työnkuvaansa.

Kaksi laboratoriota

Vantaan keskusrikospoliisin laboratoriossa on erikoistuttu perinteisten huumausaineiden pitoisuusmääräyk­siin ja Tullin laboratoriossa uusien ­huumaavien aineiden tunnistamiseen.

KRP:n laboratorioon päätyvät poliisin takavarikoimat huumeet.

”Näyte punnitaan sellaisenaan ja tiedot siirretään järjestelmään. Sen jälkeen näytteen eri aineet uutetaan niin sanotulla tris-puskurilla ja butyyliasetaatilla. Liuennut osa näytteestä syötetään kaasukromatografi-massaspektrometriin. Laite kertoo näytteen sormenjäljen eli sen, mitä ainetta näytteessä on”, kertoo rikoskemisti Tiina Kauppila KRP:n rikosteknisestä laboratoriosta.

Näytteen massaspektriä verrataan spektreihin, joita KRP:n järjestelmässä on sadoista tuhansista yhdisteistä.

”Tutkimme vuodessa arviolta 17 000 näytettä, jotka liittyivät 4 500 juttuun. Uudet muuntohuumeetkin tunnistetaan, jos vertailuaineisto löytyy tiedostoistamme. Kerran–pari vuodessa lähetämme tunnistamatonta materiaalia jatkotutkimuksiin Ruotsiin analysoitavaksi NRM-tekniikalla. Se pilkkoo aineen atomeihin, ja signaalista voi päätellä aineen luonteen”, kertoo rikoskemisti Janne Rintatalo.

Tullilaboratoriossa työ on jaettu kolmeen osaan.

”Preppari ottaa näytteistä kuvat, punnitsee ne ja analysoi esimerkiksi FTIR-spektroskoopilla, joka kertoo, onko kyseessä erittäin vaarallinen aine”, Tullin ylitarkastaja Ilmari Szilvay kertoo.

Prepparin jälkeen näyte menee uuttajalle, joka uuttaa näytteen sopivaan liuottimeen. Liuotettu näyte syötetään kaasukromatografi-massaspektrometriin, joka erottelee näytteen eri vaikuttavat aineet ja tunnistaa ne niiden yksilöllisten massaspektrien avulla.

”Esimerkiksi amfetamiinin ja kokaiinin massaspektrit ovat erilaisia”, Szilvay selventää.

Kolmannen työvaiheen tekee operaattori, joka käy laitteiden tekemän datan läpi ja antaa sen kemistille. Kemisti kasaa tulokset ja lähettää rikostutkijalle, josta ne etenevät syyttäjälle.

Tekoäly voisi auttaa poliisia tulevaisuudessa etsimällä internetistä tietyillä hakusanoilla huumerikoksia. Ongelmana on, että verkossakin huumeista puhutaan kiertoilmauksin, eikä tekoäly välttämättä pystyisi erottamaan rikosta tavallisista netin keskusteluista.

Esimerkiksi amfetamiinista käytetään pelkästään yhtä kirjainta, A:ta. Viranomaisilla eivät riittäisi resurssit käydä läpi kaikkia tekoälyn keräämiä tietoja.

Kemiallinen kilpajuoksu

Muuntohuumeiden rakennetta muutetaan usein vain sen verran, ettei niitä voida heti luokitella huumausaineeksi. Osa niistä on alun perin lääkettä tai muuhun, esimerkiksi tutkimustarkoitukseen tehtyä ainetta.

Esimerkiksi erittäin vaarallista karfentaniilia käytetään huumeen tavoin, mutta oikeasti se on tarkoitettu isojen eläinten, kuten norsujen, tainnuttamiseen.

Muuntohuumeita alkoi tulla Suomeen kymmenisen vuotta sitten. MDPV oli niistä ensimmäinen, joka luokiteltiin Suomessa huumeeksi. Luokittelu tehtiin eduskunnan erillisellä päätöksellä 28.6.2010, koska aineesta johtuvia haittoja raportoitiin paljon. Seuraavana vuonna lakia muutettiin niin, että aineet pystyttiin luokittelemaan aiempaa helpommin huumeeksi.

Kun aine luokitellaan laissa huumeeksi, sen tilalle tulee pian vastaavanlainen, jonka kemiallista rakennetta on vain hieman muutettu. Monessa maassa aineiden huumausaineeksi luokittelemiseksi riittää se, että ainetta on tarkoitus käyttää huumaavana. Suomessa jokainen aine luokitellaan erikseen.

Muuntohuumeet tulevat pääosin Kiinasta. Suomi on osin kauttakulkupaikka, kun aineita salakuljetetaan esimerkiksi Ruotsiin.

Muuntodoping on uusi ilmiö Suomessa. Tullin mukaan dopingaineiden kaltaisia aineita on lisätty jopa verkosta ostettuihin ravintolisävalmisteisiin. Sen sijaan, että ravintolisän käyttäjä luulee saavansa tarvittavan määrän ravintoaineita, jauhe sisältääkin esimerkiksi steroidijohdannaisia. Muutamia Tulli on löytänyt kaupan hyllyiltäkin. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on hakenut ne nopeasti pois.

Räjähteet ilmi

Helsinki-Vantaan lentoasemalla käytetään räjähdysainejäämät ilmaisevaa laitetta. Matkustajien käsistä otetaan turvatarkastuksessa lapulla näyte, jonka ETD-laite (explosive trace detective) analysoi muutamassa sekunnissa. Kyseessä ei siis ole huumeiden paljastukseen tarkoitettu laite, kuten moni on luullut.

Finavian riskienhallintajohtaja Juha-Pekka Pystynen toteaa, että heidän tehtävänään on pitää huolta, ettei turvatarkastuksen läpi pääse mitään kiellettyä, kuten räjähdysaineita tai teräaseita. Huumeiden etsiminen ei kuitenkaan kuulu heidän työnkuvaansa.

Kaksi laboratoriota

Vantaan keskusrikospoliisin laboratoriossa on erikoistuttu perinteisten huumausaineiden pitoisuusmääräyk­siin ja Tullin laboratoriossa uusien ­huumaavien aineiden tunnistamiseen.

KRP:n laboratorioon päätyvät poliisin takavarikoimat huumeet.

”Näyte punnitaan sellaisenaan ja tiedot siirretään järjestelmään. Sen jälkeen näytteen eri aineet uutetaan niin sanotulla tris-puskurilla ja butyyliasetaatilla. Liuennut osa näytteestä syötetään kaasukromatografi-massaspektrometriin. Laite kertoo näytteen sormenjäljen eli sen, mitä ainetta näytteessä on”, kertoo rikoskemisti Tiina Kauppila KRP:n rikosteknisestä laboratoriosta.

Näytteen massaspektriä verrataan spektreihin, joita KRP:n järjestelmässä on sadoista tuhansista yhdisteistä.

”Tutkimme vuodessa arviolta 17 000 näytettä, jotka liittyivät 4 500 juttuun. Uudet muuntohuumeetkin tunnistetaan, jos vertailuaineisto löytyy tiedostoistamme. Kerran–pari vuodessa lähetämme tunnistamatonta materiaalia jatkotutkimuksiin Ruotsiin analysoitavaksi NRM-tekniikalla. Se pilkkoo aineen atomeihin, ja signaalista voi päätellä aineen luonteen”, kertoo rikoskemisti Janne Rintatalo.

Tullilaboratoriossa työ on jaettu kolmeen osaan.

”Preppari ottaa näytteistä kuvat, punnitsee ne ja analysoi esimerkiksi FTIR-spektroskoopilla, joka kertoo, onko kyseessä erittäin vaarallinen aine”, Tullin ylitarkastaja Ilmari Szilvay kertoo.

Prepparin jälkeen näyte menee uuttajalle, joka uuttaa näytteen sopivaan liuottimeen. Liuotettu näyte syötetään kaasukromatografi-massaspektrometriin, joka erottelee näytteen eri vaikuttavat aineet ja tunnistaa ne niiden yksilöllisten massaspektrien avulla.

”Esimerkiksi amfetamiinin ja kokaiinin massaspektrit ovat erilaisia”, Szilvay selventää.

Kolmannen työvaiheen tekee operaattori, joka käy laitteiden tekemän datan läpi ja antaa sen kemistille. Kemisti kasaa tulokset ja lähettää rikostutkijalle, josta ne etenevät syyttäjälle.

Tekoäly voisi auttaa poliisia tulevaisuudessa etsimällä internetistä tietyillä hakusanoilla huumerikoksia. Ongelmana on, että verkossakin huumeista puhutaan kiertoilmauksin, eikä tekoäly välttämättä pystyisi erottamaan rikosta tavallisista netin keskusteluista.

Esimerkiksi amfetamiinista käytetään pelkästään yhtä kirjainta, A:ta. Viranomaisilla eivät riittäisi resurssit käydä läpi kaikkia tekoälyn keräämiä tietoja.

Kemiallinen kilpajuoksu

Muuntohuumeiden rakennetta muutetaan usein vain sen verran, ettei niitä voida heti luokitella huumausaineeksi. Osa niistä on alun perin lääkettä tai muuhun, esimerkiksi tutkimustarkoitukseen tehtyä ainetta.

Esimerkiksi erittäin vaarallista karfentaniilia käytetään huumeen tavoin, mutta oikeasti se on tarkoitettu isojen eläinten, kuten norsujen, tainnuttamiseen.

Muuntohuumeita alkoi tulla Suomeen kymmenisen vuotta sitten. MDPV oli niistä ensimmäinen, joka luokiteltiin Suomessa huumeeksi. Luokittelu tehtiin eduskunnan erillisellä päätöksellä 28.6.2010, koska aineesta johtuvia haittoja raportoitiin paljon. Seuraavana vuonna lakia muutettiin niin, että aineet pystyttiin luokittelemaan aiempaa helpommin huumeeksi.

Kun aine luokitellaan laissa huumeeksi, sen tilalle tulee pian vastaavanlainen, jonka kemiallista rakennetta on vain hieman muutettu. Monessa maassa aineiden huumausaineeksi luokittelemiseksi riittää se, että ainetta on tarkoitus käyttää huumaavana. Suomessa jokainen aine luokitellaan erikseen.

Muuntohuumeet tulevat pääosin Kiinasta. Suomi on osin kauttakulkupaikka, kun aineita salakuljetetaan esimerkiksi Ruotsiin.

Muuntodoping on uusi ilmiö Suomessa. Tullin mukaan dopingaineiden kaltaisia aineita on lisätty jopa verkosta ostettuihin ravintolisävalmisteisiin. Sen sijaan, että ravintolisän käyttäjä luulee saavansa tarvittavan määrän ravintoaineita, jauhe sisältääkin esimerkiksi steroidijohdannaisia. Muutamia Tulli on löytänyt kaupan hyllyiltäkin. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on hakenut ne nopeasti pois.