Amazonin alueen tutkimustyö

Amazonin alueen tutkimustyö

Kyllä viidakko opettaa

Miksi lähteä tutkimusmatkoille Amazo­niaan, joka on Euroopan kokoinen alue? Idea oli alkujaan yksinkertainen: nuoret biologian opiskelijat halusivat kokea tropiikin jännitystä.

Amazon-jokea ympäröivä sademetsäalue on biologisesti erittäin kiinnostava ja siitä tiedetään edelleen hyvin vähän.

”Me olemme ikämme retkeilleet koti­maassa, ja luonto täällä Suomessa kiinnostaa. Teemme Amazonin alueella samantapaisia tutkimustöitä, joita on tehty Suomessa sata vuotta sitten. Amazoniassa olemme hyvin yksinkertaisilla menetelmillä pystyneet vastaamaan isoihin tieteellisiin kysymyksiin”,

Näin perustelee työtään yliopistonlehtori Hanna Tuomisto Turun yliopistosta. Hän ja projektitutkija Kalle Ruokolainen ovat yliopiston kokeneimpia Amazon-tutkijoita.

Ensimmäinen matka oli vuonna 1987. Sen jälkeen Tuomisto ja Ruokolainen suorittivat perustutkinnon Helsingin yliopistossa ja siirtyivät Turkuun vuonna 1990. Amazon-aiheiset väitöskirjat valmistuivat vuosina 1994 ja 1995.

Matkalla riittää kauneutta ja kontrasteja

Kaksikon mukaan tutkimusmatkoissa piilee kahtalainen viehätys.

”Sademetsäalueella liikutaan ennen kaikkea jokia pitkin, usein vuokratulla veneellä tai jokilaivalla. Toistaiseksi pisin matka jokilaivalla on kestänyt kolme kuukautta. Joet tarjoavat omaa luonnonkauneuttaan. Metsän jälkeen on vaihtelua tulla takaisin: oma sänky, pehmeä patja, lämmin suihku ja valo, joka syttyy katkaisijasta”, he perustelevat.

Erityinen kiinnostuksen kohde on Amazonian kasvillisuus ja lajiston vaihtelu alueen eri osissa. Työ on ollut suuri haaste, ja se on johtanut myös monien väitöskirjojen ohjaamiseen.

Kansainvälisiä yhteistyökuvioita ja tieteelle tuntemattomia lajeja

On myös syntynyt paljon kansainvälistä yhteistyötä. Jatko-opiskelijoista moni on tullut esimerkiksi Perusta ja Brasiliasta.

”Metsästä löytyi paljon tieteelle tuntemattomia lajeja, joten ryhdyimme tekemään tutkimusta kasvien tieteellisestä luokittelusta eli taksonomiasta. Miksi evoluutio on tuottanut Amazoniaan niin suuren määrän kasvilajeja? Mitä ne ovat ja miten ne ovat sukua toisilleen? Näistä on syntynyt paljon kiinnostavaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä”, Tuomisto mainitsee.

Tutkimusaiheita löytyy kaiken aikaa. Tutkijoita on vähän, erityisesti alueen kokoon ja valtavaan lajimäärään suhteutettuna. Tutkijakaksikko huomasi maastotöitä tehdessään, että Amazonian alueella on turvemaita, vaikka pitkään vallitsevan käsityksen mukaan sellaisia on tropiikissa vain Kaakkois-Aasiassa.

Ruokolaisen innostamana turvemaita alkoi tutkia Outi Lähteenoja. Hän aloitti pro gradusta Helsingin yliopistossa ja teki sen jälkeen väitöskirjan Turun yliopistoon. Joistakin paikoista Amazonian ­alueella löytyi yli kuusi metriä paksuja turvepatjoja.

Lähteenoja on tällä hetkellä Yhdysvalloissa tutkijana. Geologi-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa hän perustelee soiden suojelun tarvetta.

”Ne ovat toistaiseksi suhteellisen luonnontilaisia. Tulevaisuudessa ne saattavat olla maailman ainoita luonnontilaisia trooppisia soita.”

Tutkimus muistuttaa pioneerityötä Suomessa sata vuotta sitten

”Meitä kiinnostaa erityisesti Amazonian kasvillisuuden vaihtelu ja se, mistä vaihtelu johtuu ja miten se liittyy alueen geologiaan”, Ruokolainen kertoo.

Kasvitutkijoiden työ sademetsässä on perusteellista pioneerityötä, jota tutkijat vertaavat siihen, mitä Suomessa on tehty sata vuotta sitten. Heidän tavoitteenaan on kehittää sademetsäalueelle metsätyyppiluokittelu, joka olisi yhtä helppokäyttöinen kuin suomalainen luokittelu esimerkiksi mustikka- ja puolukkatyypin metsiin.

Kasvitutkimuksen suuri raami on se, että haetaan yleistä ymmärrystä asioista, jotka saattavat olla tutkijoiden edessä ensimmäistä kertaa. On lajeja, joilla ei ole nimeä. Löytäjä voi kuvata ne ja keksiä niille nimen.

Hanna Tuomisto on erikoistunut saniai­siin ja Kalle Ruokolainen ­medinilla-kasveihin, joita saattaa löytyä joskus suomalaisistakin kukkakaupoista.

Jos näiden kasviryhmien lajiston havaitsee vaihtuvan toiseksi, tarkoittaa se paitsi ympäristöolojen myös muun kasvi- ja eläinlajiston muutosta. Alueellisten lajistovaihteluiden havaitseminen auttaa maankäytön suunnittelussa ja vaikkapa uusien lääkekasvien etsinnässä.

”Maapallon kasvilajeista noin kuudesosa kasvaa Amazoniassa. Kun kaikista reseptilääkkeistä liki viidennes perustuu kasveista löydettyihin yhdisteisiin, ymmärtää kuinka arvokkaita Amazonian metsät ovat”, Ruokolainen mainitsee.

Suurin uhka on liikenne, mutta eläimiltäkin on syytä suojautua

Todellisuus terveyteen kohdistuvista uhkatekijöistä on pitkillä retkillä toinen kuin elokuvamaailman käärmepainotteiset ja muut shokeeraavat filmit näyttävät. Sademetsässä liikkuvalle tutkijalle uhkat ovat todellisuudessa vähäiset. Käärmeet lähtevät tavallisesti tiehensä, jos suinkin voivat. Amazoniassa ei myöskään liiku sellaisia lajeja, jotka voivat tappaa nopeasti.

Myrkylliset eläimet ovat silti sademetsässä tavallisia, joten maalaisjärkeä pitää käyttää. Käärmeillä on hyvä suojaväri, joten niitä ei helposti huomaa, vaikka ne olisivat maassa tai puussa ihan nenän edessä.

Aina kannattaa käyttää saappaita, eikä kariketta pidä tonkia paljain käsin, sillä sen alla voi olla käärmeiden lisäksi hämähäkkejä tai skorpioneja.

Suurin henkeä uhkaava vaara on liikenne. Metsä sen sijaan on suhteellisen turvallinen matkaa tekevälle tutkijalle. Siellä toki voi sattua erilaisia työtapaturmia samoin kuin koti-Suomessa, eli liukastumalla. Metsässä kulkiessa voi kompastua ja nyrjäyttää nilkkansa, ottaa vahingossa tukea piikkisestä palmusta tai kaatua viidakkoveitsellä katkaistun terävän puuntyngän päälle.

Eksyminen voi olla kohtalokasta

Jos sademetsään oikein kunnolla eksyy, ei välttämättä koskaan löydä pois, Tuomisto kertoo.

”Meillä on ollut pari läheltä ­piti ­-tapausta eksymisen suhteen. Onneksi kulkijat eivät ehtineet kovin kauas, ennen kun huomasivat etteivät ole enää polulla. Perusperiaate on sama kuin Suomessa: jos eksyt seurueestasi, pysähdy ja ryhdy huhuilemaan.”

Tarkka suunnittelu ehkäisee turhia yllätyksiä

Jos matkan pituus on esimerkiksi kolme kuukautta haastavissa olosuhteissa, on paljon tehtävää ennen lähtöä.

Tutkimustyöhön Amazonian alueelle ei enää lähdetä noin vain, vaan suunnittelu lähtee lupien hakemisesta kohdemaan viranomaisilta. Siihen menee kolmesta kuukaudesta vuoteen. Lupia haettaessa pitää olla tieto rahoituksesta ja arvio tutkimusmatkan ajankohdasta sekä tieto siitä, keitä matkalle osallistuu.

Hanna Tuomisto ja Kalle Ruokolainen ovat kasviekologian tutkijoita. Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmään kuuluu myös useita muitakin tutkijoita, muiden muassa Ilari Sääksjärvi, joka opiskelijoineen tutkii loispistiäisten ­monimuotoisuutta.

Rahoitus- ja muuta yhteistyötä

Ryhmän suurin rahoittaja on ollut Suomen Akatemia. Rahoitusta on järjestynyt myös muilta keskeisiltä, suurilta rahastoilta.

Nykyään ulkomaalaiset eivät saa, eivätkä Tuomiston mukaan haluakaan toimia yksin vaan yhteistyössä paikallisten tutkijoiden kanssa. Myös maastotöihin osallistuu yksi tai useampi paikallinen tutkija.

Lisäksi tarvitaan opas kylästä, sillä metsässä liikkuminen on erittäin hidasta, jos ei tunne paikallista polkuverkostoa. Lupapaperit on hyvä pitää tallessa, sillä niitä saattaa joutua näyttämään paikalliselle kyläpäällikölle tai suojelualueen vartijalle.

Paljon ruokaa ja lääkkeitä

Ruoka ja matka-apteekki on suunniteltava huolella. Jos kaksi kuukautta liikutaan lähinnä sademetsässä, pitää ottaa kahden kuukauden ruoat ja kuljettaa ne ehkä ­mukana.

”Mietimme tietysti, onko kaupunkiin poikkeaminen mahdollista. Silloin esimerkiksi säilykkeitä ja maitojauhetta voi ostaa lisää. Pienimmistäkin kylistä voi yleensä ostaa riisiä, maniokkia, banaania ja kalaa,” Tuomisto laskee.

Rokotukset tulee ottaa ennen matkaa ja ennen kaikkea matka-apteekki on myös syytä miettiä. Matkan varrelta ei apteekkia välttämättä voi täydentää.

Mukaan tarvitaan perusmatka-apteekki ja lääkintätarvikkeita. Näitä ovat esimerkiksi sidontatarpeet, päänsärkylääkkeet, laajakirjoinen antibiootti, malarialääke ja kyypakkaukset. Kyypakkauksia on tarvittu ennen kaikkea ampiaisten ja muurahaisten pistoihin. Ne voivat olla hyvinkin kivuliaita.

Repullinen välineitä

Varsinaista arkista tutkimustyötä varten tutkijoilla on kevyt reppu, jossa on mukana kamera, muistiinpanovälineet, kompassi, GPS ja satelliittikuvaan perustuva kartta. Nykyisin työtä helpottaa pieni kannettava tablettitietokone, mutta kaikkien suhteen pitää olla varajärjestelmät kastumisen ja varkauksien varalla.

Leiri metsässä on yksi mahdollinen majoitusjärjestely. Telttoja tai riippumattoja on viritelty myös jalkapallokentille, pihoille, kyläkouluihin ja jopa paikallisten olohuoneisiin. Jokilaiva edustaa luksusasumista.

Jalkapallo yhdistää

”Kyläläiset ovat yleensä olleet avoimia, ja majoitus on järjestynyt, vaikka tutkimusryhmä on tullut yllättäen”, Tuomisto kertoo.

Kaikkialla maailmassa toimiva side luoda yhteisyyttä on jalkapallon pelaaminen. Tämä on toiminut hyvin kyläläisten ja tutkijoiden kesken.

15 kertaa Suomi

Amazonin sademetsä eli Amazonia on maailman suurin yhtenäinen sademetsäalue. Sen pinta-ala on noin 5 miljoonaa neliökilometriä eli lähes 15 kertaa isompi kuin Suomen, joka on pinta-alaltaan noin 338 000 ­neliökilometriä.

Amazonia kattaa puolet Brasilian pinta-alasta. Se ulottuu myös Brasilian naapurimaihin, Boliviaan, Peruun, Kolumbiaan, Venezuelaan ja Ecuadoriin.

Keskilämpötila on 26–28 celsiusastetta ympäri vuoden. Sademäärä on 4–6 kertaa suurempi kuin Suomessa. Varsinaisia vuodenaikoja ei ole, mutta sateisuuden mukaan erotetaan sadekausi ja kuivempi kausi. Päiväntasaaja kulkee alueen poikki tuoden vakaan, trooppisen ilmaston. Auringon ­valoa ja lämpöä on tasaisesti ympäri vuoden.

15 kertaa Suomi

Amazonin sademetsä eli Amazonia on maailman suurin yhtenäinen sademetsäalue. Sen pinta-ala on noin 5 miljoonaa neliökilometriä eli lähes 15 kertaa isompi kuin Suomen, joka on pinta-alaltaan noin 338 000 ­neliökilometriä.

Amazonia kattaa puolet Brasilian pinta-alasta. Se ulottuu myös Brasilian naapurimaihin, Boliviaan, Peruun, Kolumbiaan, Venezuelaan ja Ecuadoriin.

Keskilämpötila on 26–28 celsiusastetta ympäri vuoden. Sademäärä on 4–6 kertaa suurempi kuin Suomessa. Varsinaisia vuodenaikoja ei ole, mutta sateisuuden mukaan erotetaan sadekausi ja kuivempi kausi. Päiväntasaaja kulkee alueen poikki tuoden vakaan, trooppisen ilmaston. Auringon ­valoa ja lämpöä on tasaisesti ympäri vuoden.