Testi
Raw-valokuvaus
Raw-kuvan käsittely Adobe Photoshop Elements -ohjelmalla löysi oikeat sävyt sekä tummaksi jääneeseen etualaan että lähes valkoiseksi valottuneeseen taivaaseen.

Tallentaa kaiken

Kuvien tallentaminen raw-muotoon pelastaa valotus- ja värivirheet, mutta se täyttää kameran muistikortin nopeasti. Raw-kuvat pitää myös kehittää itse.

Pekka Punkari

Raw-tallennusvaihtoehto on nykyään digitaalisissa järjestelmäkameroissa, monipuolisissa kompakteissa ja myös muutamissa kamerapuhelimissa. Raw tallentaa kameran kennon aistimat sävyt häviöt­tömästi, kun taas jpeg-tallennus verottaa kennon näkemystä melkoisesti.

Pakkaamaton raw-tallennus antaa merkittävän säätövaran korjata valotus- ja värivirheitä kuvankäsittelyohjelmassa. Vaaleilta ja tummilta alueilta voi poimia toistokuvassa näkymättömiä yksityiskohtia. Lähes vitivalkoiseksi valottuneesta kohdasta voi löytyä sinitaivas poutapilvineen, varjoalueilta muita tarpeellisia yksityiskohtia. Tarkkaa värintoistoa tukee mahdollisuus säätää valkotasapaino jälkikäteen.

Kun jpeg-tiedoston (8-bittiä/värikanava) värisyvyys pystyy tavoittamaan parhaimmillaan 16,7 miljoonaa värisävyä, tallentaa järjestelmäkameroissa yleinen 14-bittinen raw 4,39 biljoonaa sävyä. Perusjärkkärit ja prokompaktit yltävät värikanavan 12 bitin raw-tallennukseen, joka sisältää yli 68 miljardia värisävyä.

Käytännössä jpeg- ja raw-kuvien ero on vielä suurempi, sillä kameran hienokin jpeg-pakkaustaso pudottaa pois lähes puolet sävyistä ja perustaso tiivistää informaation jopa kymmenesosaan alkuperäisestä. Pakkausprosessissa yksittäinen pikseli suhteutetaan naapuriin. Jos väri on sama, säästetään muistitilaa. Jos myös suurin piirtein samansävyiset pikselit luopuvat itsenäisyydestään, supistuu sävyala liikaa.

Liikaa vai tarpeeksi?

Raakatallennus vie muistikortilta kolmen–neljän parhaalla laadulla otetun jpeg-kuvan tilan. Toinen haaste on, että raw-kuvaa ei sellaisenaan voi käyttää missään. Kameran suoritin kehittää automaattisesti jpeg-kuviin värit, valoisuuden, terävöinnin ja kohinanpoiston, mutta raw-kuvaan ne luodaan vasta kuvankäsittelyn yhteydessä.

Raw-kuvat voi kehittää ilmaisohjelmillakin (Picasa, Gimp, IPhoto­), mutta ne eivät ulotu tiedoston syvimpiin sopukoihin. Vaaleimpien ja tummimpien sävyjen kaikkien vivahteiden tavoittaminen edellyttää käsittelyä kameran mukana tulevalla ohjelmalla tai 16 bitin käsittely-ympäristön tarjoavilla ohjelmilla, kuten Adobe Photoshop Elements, Adobe Lightroom ja Corel Paint Shop Pro. Raw-tiedoston pelkkä muutos jpeg-tiedostoksi onnistuu helposti muun muassa Dcraw- ja Rawker-muunnosohjelmilla.

Tallennus raw-muotoon rajoittaa myös kameran sarjakuvausnopeutta. Perusjärkkärit pysähtyvät tallentamaan raw-kuvia noin viiden kuvan jälkeen, kun jpeg-kuvia voi laukoa tauotta yleensä viisinkertaisen määrän.

Eri kameroilla syntyy erilaisia raw-tyyppejä. Vaikka esimerkiksi Canonin rawit ovat kantaneet pitkään CR2-tunnusta, voi uuden kameran kuvien säätö vaatia käsittelyohjelman päivitystä. Nikonin rawien tiedostotunnus on NEF, Olympuksen ORF, Panasonicin RW2, Samsungin SRW tai PEF ja Sonyn ARW. Leica, Pentax, Ricoh ja Nokia (Lumia 1020 ja 1520) käyttävät raakatallennuksessaan Adoben luomaa valmistajariippumatonta DNG-tiedostomuotoa.

Rawiin kannattaa turvata ainakin voimakaskontrastisissa kohteissa. Pilvisen päivän sävyt mahtuvat kyllä oikein valotettuun jpeg:hen, mutta suorassa auringonpaisteessa se ei tavoita huippuvalojen ja syvien varjoalueiden yksityiskohtia. Kuvankäsittelyä vierastavan kannattaa käyttää elämän suurissa hetkissä jpeg + raw -yhdistelmää.

Kohtuullisen oikein valotetun raw-kuvan voi säätää helposti myös ilmaisella Picasa-ohjelmalla.

Säätöä Picasalla

Ilmaisella Picasa-ohjelmalla raw-otoksia pääsee helposti käsittelemään. Ohjelman saa ladattua netistä (www. picasa.google.com) ja asennuksen jälkeen vain klikataan käsiteltävää kuvaa Picasan kuvakirjastossa. Ohjelman ensimmäiseltä sivulta löytyvät rajaus- ja suoritustoiminnot sekä erilaisia pikakorjauksia.

Toisen valikkoikkunan Täytä vaaleat kohdat -säätimellä (Fill light) voi avata liian tummaksi jääneet kohdat. Seuraava liukusäädin nostaa koko kuvan valoisuutta ja kolmas tummentaa. Säätimien yhteispelillä voi hallita kontrastia. Väritasapainon saa yleensä kuntoon, kun napsauttaa Neutraali värivalitsin -pipetillä kuvan kohtaa, jonka toivoo toistuvan valkoisena tai neutraalin harmaana. Tunnelmaa voi lämmittää tai viilentää Värilämpötila-säätimellä.

Kolmannesta ohjelman säätöikkunasta löytyy muun muassa kuvan terävöinti ja sivun oikeasta alakulmasta mainio Asteittainen sävy -työkalu (B), jonka rullaverholla voi sävyttää haaleaksi jääneen taivaan.

Tallennus käynnistyy alapalkin Vie-komennolla. Lopuksi valitaan avautuvasta valikosta haluttu tallennuskoko ja laatu. Raw-kuva muuttuu automaattisesti jpeg-kuvaksi, kun se tallennetaan oman koneen kiintolevylle tai Googlen tarjoamiin pilvialbumeihin.

Picasa-käsittely korjasi hyvin oheisen kuvan tummat alueet mutta ei pystynyt löytämään sävyjä ylivalottuneeseen taivaaseen. Tiedoston koko sävyalaa ei ohjelma tavoita. Picasalla ei myöskään voi hillitä kuvan kohinaa, joka on tarpeen korkeilla herkkyyksillä otetuille kuville.

Hyvää

• Laaja sävyala

• Valotuksen korjaus

• Oikea värintoisto

Huonoa

• Vie paljon muistitilaa

• Vaatii kuvankäsittelyä

• Hidastaa sarjakuvausta

Hyvää

• Laaja sävyala

• Valotuksen korjaus

• Oikea värintoisto

Huonoa

• Vie paljon muistitilaa

• Vaatii kuvankäsittelyä

• Hidastaa sarjakuvausta