Korkein oikeus ratkaisi

Olavi Lempinen • Lassi Kaikkonen, piirros

Korkein oikeus ratkaisi

Olavi Lempinen • Lassi Kaikkonen, piirros

Ylinopeudesta äänestettiin

LIIKENNE Kärkikolmion takaa tulleessa autossa kuolivat kaikki siinä olleet kuusi ihmistä. Syyllisyys tapahtumaan näytti aluksi selvältä, mutta ei sitten ollutkaan sitä. Ajopiirturin mukaan päätietä ajaneen rekan kuljettaja ei ollut noudattanut nopeusrajoitusta.

Kun edesmenneen, tunnetun oikeus­tieteilijä Reino Ellilän teos Uusittu liikennerikosoi­keus julkaistiin vuonna 1968, hän tuskin osasi aavistaa millainen ja kauas tulevaisuuteen ulottuva merkitys kirjalla olisi. Siihen perustuu nykyinenkin tieliikenteen niin sanottu luottamusperiaate, jonka merkitystä uudessa tieliikennelakiehdotuksessa yritetään hienoin sanakääntein romuttaa.

Kysymys on siitä, saako tienkäyttäjä luottaa, että toiset liikenteessä olevat toimivat lain mukaisesti vai täytyykö varautua siihen, että he eivät toimi. Olemme kirjoitussarjassamme käsitelleet lukuisia korkeimman oikeuden asiaa koskevia ratkaisuja.

Väistämissuunnasta tulleen ei tarvinnut varautua siihen, että etuajo-oikeussuunnasta tullut autoilija ohitti suojatien eteen pysähtyneen toisen auton pysähtymättä (KKO 1989 93 TM 19/2011), tielle tulijan ei tarvinnut varautua siihen, että vasemmalle johtavassa kaarteessa tietä käyttävä siirtyy yli keskiviivan ajolinjaansa loiventaakseen (KKO 1987:87, TM 16/2011), takana ajavan ei tarvinnut varautua edessä ajavan tehojarrutukseen ilman syytä (KKO 1990:14, TM 16/2012) eikä risteykseen vasemmalta tulijan oikealta saapuvan ajolinjaan, jossa tämä ei pysynyt omalla puolellaan vaan leikkasi yli keskiviivan kiertämättä risteyksen sivun keskipisteitä (KKO 1989:99, TM 19/2013).

Esimerkkejä olisi muitakin, mutta yksi aihepiiri puuttuu, koska sellaisesta korkeimman oikeuden päätöstä ei ole. On vain alempitasoisten oikeusasteiden ratkaisuja. Kysymys on ylinopeudesta.

Luottamusperiaatteen mukaan kenenkään ei tarvitse varautua siihen, että toiset eivät noudata voimassa olevaa lakia. Tässä tarkoitetaan siis juridista vastuuta. Käytännössä kannattaa varautua mitä erilaisimpiin asioihin.

Erikoistapauksen muodostavat niin kutsutut liikenteen arvaamattomat tekijät eli lapset, vanhukset ja aistivialliset, esimerkiksi näkövammaiset. Heidän liikennesääntöjen vastaiseen käytökseensä pitää tiettyyn rajaan saakka varautua. Jossain tässäkin tulee raja vastaan, eli liikenteen arvaamattoman tekijän lainvastaisesta toiminnasta vastapuoli ei enää ole vastuussa (KKO 89:1990, TM 9/2013).

Koskeeko myös ylinopeutta?

Kun rekkaa ajanut Kalle (nimet muutettu) lähestyi risteystä, nopeusrajoitus muuttui 80:stä 60 kilometriin tunnissa. Kalle ei hiljentänyt nopeuttaan, ja se oli varmuudella 80 km/h tai ehkä ylikin.

Lähtökohtaisesti kaikki tieliikennelainsäädännön vastaiset toiminnat poistavat vastapuolelta tämän ennalta arvattavuuden. Niiden täytyy kuitenkin olla syy-yhteydessä lopputulokseen eli vaikuttaa esimerkiksi tilanteen arviointiin.

Periaatteessa ylinopeus ei eroa muista liikennesäännöistä. Se olisikin mahdoton ajatus, että väistämissuunnasta risteykseen tulevan pitäisi varautua päätietä ajavan tulevan nopeutta 150 km/h, vaikka suurin sallittu olisi 50 km/h.

Yhtä mahdotonta olisi lähteä siitä, että jos päätietä ajava käyttää 1 km/h:n ylinopeutta, hän olisi nopeusrajoituksen rikkomisen perusteella syyllinen kolariin, jonka ajaa väistämissuunnasta tulevan kanssa.

Ellilä ilmaisee kirjassaan asian niin, että ylinopeus muodostaa muista poikkeavan lainsäädännön alueen siinä mielessä, että tietynasteinen ylinopeus alkaa ensin vähentää vastapuolen ennalta arvattavuutta ja vasta tietynasteinen poistaa sen kokonaan. Ellillä jatkaa: ”Näitä rajoja ei ole syytä nostaa korkealle.”

Juuri tätä asiaa joutui korkein oikeus harkitsemaan ja linjaamaan päätöksessään 2016:36, diaarinumero R2013/517, antopäivä 20.5.2016.

Traaginen onnettomuus oli tapahtunut vajaa kuusi vuotta aikaisemmin 14.8.2010 klo 8.30 Joensuussa Ahvenisentien ja Lätäkköläntien risteyksessä.

Päätietä risteystä lähestyneen ajoneuvoyhdistelmän kokonaismassa oli 63 tonnia, kärkikolmion takaa tulleen henkilöauton 40 kertaa pienempi.

Murskaava tuho

Henkilöautoa ajanut Ville ei ollut enää maallisen tuomioistuimen tavoitettavissa. Hänen syyllisyytensä oli selvä. Ville ei noudattanut liikennemerkkiä ”Väistämisvelvollisuus risteyksessä”.

Rekkaa ajaneen Kallenkin syyllisyys oli selvä ylinopeuden osalta. Hän oli ajanut hieman yli 80 km/h, vaikka suurin sallittu nopeus risteyksen kohdalla oli 60 km/h.

Mutta mikä merkitys Kallen ylinopeudella oli Villen ennalta-arvattavuuteen ja sitä kautta osa- tai kokonaissyyllisyyteen kuuden ihmisen kuolemaan?

Rekan keula osui risteystä ylittävän henkilöauton oikeaan kylkeen.

Tapahtumalla ei ollut ulkopuolisia silminnäkijöitä.

Syyttäjä syytti käräjäoikeudessa ajoneuvoyhdistelmää ajanutta Kallea ylinopeuden lisäksi kuudesta kuolemantuottamuksesta. Käräjäoikeus oli samaa mieltä: ”ylinopeuden, sekä törmäyksen ja henkilöiden kuoleman välillä oli tosiasiallinen syy-seuraussuhde”. Kallen ”huomattava ylinopeus oli ollut omiaan erehdyttämään henkilöauton kuljettajaa”. Kallen ”liikennesääntöjen vastainen toiminta oli ennalta arvaamatonta”.

Kalle kertoi havainneensa noin 200-300 metriä ennen risteystä sivutieltä kovaa lähestyvän auton. Sen vauhti oli hidastunut oleellisesti ja ennen risteystä olleen enää ryömimisvauhtia. Kalle arvioi sen pysähtyvän. Kalle jatkoi samalla nopeudella ja siirsi katseensa tiellä eteenpäin. Kun hän havaitsi henkilöauton uudelleen, se oli jo suoraan edessä.

Syylliseksi epäillyn Kallen ei tarvinnut pysyä totuudessa, mutta mikään ei viitannut siihen, etteikö kaikki olisi tapahtunut Kallen kertomalla tavalla. Ajopiirturin mukaan Kalle oli ennen törmäystä jarruttanut voimakkaasti, mutta nopeus törmäyshetkellä oli vielä 65 km/h.

Seuraavaksi tapausta käsiteltiin Itä-Suomen hovioikeudessa. Se katsoi, että koska sää oli ollut tapahtuma-aikana kirkas ja näkyvyyttä oli ollut Kallen tulosuuntaan 500 metriä, Kallen ylinopeus ei ollut ennalta arvaamatonta eli siihen olisi pitänyt varautua.

Hovioikeus kumosi 16.4.2013 Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden 8.6.2012 antaman päätöksen. Kalle ei ollut syyllistynyt kuuteen kuoleman tuottamukseen. Rangaistukseksi jäi ylinopeuden osalta vaatimattomat 15 päiväsakkoa.

Yksimielisyyttä ei löytynyt

Sitten oli vuorossa korkein oikeus. Valitusluvan saaminen oli helppoa, sillä kysymyksessä oli merkittävä liikennerikosoikeudellinen kannanotto eli kolaritilanteessa ylinopeuden merkitys juridiseen vastuuseen.

Korkeimmassa oikeudessa asiasta ei päästy yksimielisyyteen. Jouduttiin äänestämään.

Hävinnyttä kantaa perusteltiin monin tavoin, muun muassa sillä, että Kallen käyttämä ylinopeus oli ollut tuntuva. Jarrutusmatka oli yli kaksinkertainen sallittuun nopeuteen verrattaessa. Kallella oli ammattikuljettajana korostunut huolellisuusvelvoite kuljettaessaan 63 tonnin painoista ajoneuvoyhdistelmää, jolla ei voi tehdä nopeita jarrutus- ja väistöliikkeitä ja jonka aiheuttamat seuraukset törmäystilanteessa ovat erityisen vakavia.

Villen ajamiseen risteykseen on voinut vaikuttaa se, ettei hän ole osannut ottaa huomioon Kallen yli 20 km/h ylinopeutta. Se on saattanut vaikeuttaa Villen kykyä arvioida etäisyyttä ja risteyksen ylittämiseen tarvittavaa aikaa.

Ylinopeus 20 km/h merkitsee sitä, että 10 sekunnissa auto kulkee 56 metriä pidemmän matkan. Käräjäoikeus oli jo painottanut, että ilman ylinopeutta kolaria ei olisi tapahtunut tai ainakin seuraukset olisivat olleet lievemmät.

Kalle piti siis tuomita kuudesta kuolemantuottamuksesta.

Mutta edellisiä perusteita ei kirjattu perusteluiksi päätökseen, jonka korkein oikeus äänestyksen jälkeen antoi. Voiton vei toisenlaisen näkemys. Sen mukaan Kallen toiminta ei osoittanut ”sellaista liikennesääntöjen vastaista huolimattomuutta, jolla hän olisi aiheuttanut Villen ja hänen kyydissään olleiden kuoleman”.

Hovioikeuden tuomiota ei muutettu. Kallelle jäi maksettavaksi 15 päiväsakkoa.

Päätös sai monet liikennerikosoikeuteen perehtyneet kohottelemaan kulmakarvojaan. Lopputulos ei ollut oikein linjassa korkeimman oikeuden aikaisempien ennalta arvattavuutta käsitelleiden päätösten kanssa – vai oliko?

Ei kaahareiden armoille

Se että tapaus yleensäkin otettiin korkeimman oikeuden käsittelyyn, kertoi kuinka rajapinnoilla liikuttiin. Jos juttu olisi ollut selvä suuntaan tai toiseen, valituslupaa korkeimman oikeuden käsittelyyn ei olisi saatu.Korkein oikeus ei ottanut kantaa siihen, kuinka suuri ylinopeus poistaa väistämissuunnasta tulevalta tämän ennalta arvattavuuden. Se otti kantaa siihen, että noissa olosuhteissa ja kyseisessä tapauksessa edellä kerrottu ylinopeus ei ollut kärkikolmion takaa tulleelle ennalta arvaamatonta eli siihen olisi pitänyt varautua.

Olosuhteiden esiin nostaminen päätöksen perusteluissa vihjaisi myös siitä, että huonoissa keli- ja sääolosuhteissa ratkaisu olisi voinut olla toinen.

Jos rajoitus olisi ollut 50 km/h, voidaan hyvin olettaa, että tilanne olisi jo ollut joko osittain tai kokonaan väistämisliikennemerkin takaa tulleelle ennalta arvaamaton. Mitä suurempi ylinopeus on, sitä herkemmin vastuu tapahtumista lankeaa ylinopeutta ajaneelle. Tätä ei kaahareiden kannata unohtaa. Tekniikan kehittyessä on yhä helpompaa todeta jälkikäteen auton nopeus törmäyshetkellä.

Nykyisen kaltaisen luottamusperiaatteen säilyttäminen tulevassa lainsäädännössä on erittäin tärkeää ja lainsäädäntöä koossa pitävä voima. Jos se romutettaisiin tai sitä alettaisiin muutoin hämärtää, kolarien vastuukysymykset muuttuisivat epäselviksi tai kiepsahtaisivat jopa päälaelleen.

Vuosikymmenten takainen esimerkki pelkistää asian. Kärkikolmion takaa tuleva ja päätietä ajava törmäävät risteyk­sessä. On pimeä ja päätietä käyttänyt ajoi ilman valoja. Luottamusperiaatteen mukaan syyllinen kolariin on ilman valoja pimeässä ajava – eihän tätä voi havaita. Luottamusperiaatteen puuttuessa syyllinen kolariin olisi kärkikolmion takaa tullut. Valoitta ajanut vastaisi vain ilman valoja ajamisesta.