Riittääkö meille veri?

Riittääkö meille veri?

Riittääkö meillä veri?

terveydenhuolto Kone voi jäljitellä älykkyyttä, mutta verelle ei ole näköpiirissä korvaajaa. Keinoverta kehitellään, mutta aidon veroista ainetta on vaikea luoda laboratoriossa.

Punaista elämän eliksiiriä tarvitaan suomalaisissa sairaaloissa joka päivä useita satoja litroja. Erilaisilla verivalmisteilla hoidetaan muun muassa syöpätauteja, verisairauksia, vakavia palovammoja sekä onnettomuuksista ja suurista leikkauk­sista aiheutunutta verenhukkaa. Vuosittain noin 50 000 ihmistä tarvitsee apua veren muodossa.

”Veri ei ole vain yksi aine. Punasoluja voidaan kasvattaa pieniä määriä, mutta niistä tuotettu veri on koostumukseltaan erilaista kuin luovutettu. Joitakin hapen kulkemisen mahdollistavia liuoksia on olemassa, mutta niitä käytetään vain kokeellisesti”, Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun lääketieteellinen johtaja Jarkko Ihalainen esimerkittää.

Veripalvelu on vastannut alan valmisteiden tuotannosta Suomessa pian 70 vuotta. Helsingin Kivihaassa sijaitseva tuotantolaitos on yhdistelmä piiruntarkkaa laboratoriota, tarkalleen rytmitettyä logistiikkaa ja aina valmiudessa olevaa räätälinpajaa. Perusprosessi rullaa tiistaista lauantaihin. Sen lisäksi laboratorio valmistaa sairaalojen tilauksesta erikoisvalmisteita ja toimii asiantuntija-apuna lääkäreille vuoden jokaisena päivänä.

Kymmenen päivän varastot

Luovuttajia tarvitaan päivittäin noin 800, jotta varastotilanne pysyy tasaisena. Jos toimintaan tulisi jostain syystä katkos, normaalioloissa Veripalvelun ja sairaaloiden punasolut riittäisivät noin 10 päivän tarpeisiin. Suuronnettomuuden sattuessa Veripalvelu pystyisi tuplaamaan verenoton.

”Toisaalta tiedämme maailmalla tapahtuneista katastrofeista, että verentarve ei aina lisäänny merkittävästi. Sen sijaan ihmisillä syntyy valtava auttamisen tarve ja halu luovuttaa verta”, kertoo ­tuotantojohtaja Ari Hemminki.

Veripalvelulla on varastot myös Oulussa ja Kuopiossa, ja niistä valmisteet liikkuvat tarvittaessa vaikka takseilla ympäri Suomen. Esimerkiksi heti Myyrmanni-iskun jälkeen Oulusta lähettiin hätäverta eli O-negatiivista (O–) punasoluvalmis­tetta varmuuden vuoksi kohti etelää.

Jos tietojärjestelmät tilttaisivat, tuotannossa päästäisiin manuaalisesti jonkin aikaa eteenpäin. Yli kymmenen minuutin katkos tuottaisi jo suuria ongelmia, ja sähkökatkos pysäyttäisi toiminnan kokonaan.

Varoaikaa matkailusta

Veri on herkkää materiaalia, jota täytyy käsitellä silkkihansikkain. Tai tukevin rukkasin, jos kyse on –80-asteisesta pakastimesta.

Veripalvelu pakastaa harvinaisten veriryhmien punasoluja ennakoidusti. Tällaisia ryhmiä on sekä Suomen kantaväestössä että muualta muuttaneilla. Syväjäädytetyt punasolut säilyvät 10 vuotta. Niiden sulatus kestää kolme tuntia.

”Suomessa yleinen veriryhmä saattaa olla harvinaisempi muualla maailmassa”, muistuttaa viestintä- ja henkilöstöjohtaja Willy Toiviainen.

Missä maissa verensiirto sitten on varmasti turvallista? Siihen ei ole olemassa tarkkaa karttaa, mutta ainakin yksi kaukainen lomakohde erottuu edukseen: SPR oli mukana Thaimaan Phuketissa rakentamassa tsunamin romuttamaa terveydenhuoltojärjestelmää. Siellä palvelu on saatu Toiviaisen mukaan toimimaan hyvin.

Aivan tuoreet virustartunnat eivät näy herkimmissäkään testeissä, joten niitä seulotaan terveydentilakyselyllä ja torjutaan luovutuksen varoajoilla. Matkailusta Euroopan ulkopuolella tai epidemia-alueilla tulee kuukauden karenssi, tatuoinnista tai tähystyksestä muutaman kuukauden ja miesten välisestä tai maksullisesta seksistä vuoden varoaika. Britanniassa hullun lehmän taudin aikaan 1980–90-luvuilla asuneet eivät voi luovuttaa verta lainkaan.

Täydellistä turvallisuutta valmisteille ei voi taata, mutta verensiirron infektioriski on Suomessa erittäin pieni. Iso rooli on sillä, että luovutuksesta ei makseta rahaa.

Verensiirto ei ole täysin vaaratonta, mutta suhteessa siirtojen määrään haittavaikutuksia raportoidaan vain vähän. Haitan syynä on esimerkiksi epäsopiva veriryhmä: valmisteen sopivuutta tai potilaan henkilöllisyyttä ei ole tarkastettu huolella.

Geenitekniikalla uusia syöpähoitoja?

Veripalvelu rahoittaa toimintansa sillä tulolla, jonka sairaalat verivalmisteista maksavat. Sairaalat puolestaan ostavat sen, minkä tarvitsevat.

Valmisteiden tarve on viime vuosina pienentynyt muun muassa suurten avoleikkausten vähenemisen vuoksi, ja kysynnän arvioidaan supistuvan edelleen seuraavan 10 vuoden aikana. Veripalvelu sopeuttaa toimintaansa ja henkilökuntansa määrää tilanteen mukaan.

”Viime vuosina tulos on jäänyt plussalle, joten olemme pystyneet pitämään valmisteiden hinnat ennallaan ja viime vuonna jopa laskemaan hintoja hieman”, Toiviainen sanoo.

Veripalvelu rakentaa parhaillaan tietojärjestelmää, jonka avulla sairaaloiden varastoja hallitaan paremmin. Vireillä on myös sovellus, jolla luovuttaja voi valita visiitin sellaiselle päivälle, jolloin käsivarren ojennus hänelle parhaiten sopii.

Geeniteknologian arkipäiväistyminen saattaa lisätä kuhinaa yksilöllisempien valmisteiden ympärillä. Nyt geenitekniikkaa käytetään verensaajan ja verenluovuttajan veren ominaisuuksien tutkimisessa silloin, kun sopivuudesta tarvitaan erityisen laajaa tietoa.

“Eräs kiinnostava tulevaisuuden mahdollisuus on vaikeiden syöpien hoitaminen geneettisesti käsitellyillä puolustussoluilla, sillä verestä eristettyjä valkosoluja voidaan muokata hoidon tarpeisiin. Sen sijaan siirrettävän veren geneettiseen tuottamiseen on vielä matkaa”, Jarkko Ihalainen summaa.

Väärä veri vahingoittaa

Epäsopiva veri saattaa rikkoa potilaan omia punasoluja. Se voi johtaa kuumeeseen, hengenahdistukseen, munuaisvaurioon ja jopa kuolemaan.

Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja plasman vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä, joista ABO on tunnetuin ja tärkein. Kaikkiaan järjestelmiä on yli 30.

Veriryhmä on molemmilta vanhemmilta periytyvä ominaisuus. Jokainen kuuluu veriryhmään A, B, O tai AB. Ryhmät jaetaan reesustekijän mukaan Rh-positiiviseen ja Rh-negatiiviseen. Suomalaisten yleisimmät veriryhmät ovat A+ ja O+, vähiten kuuluu ryhmään AB-. Suurin osa on Rh-positiivisia.

Jos odottava äiti kuuluu Rh-negatiiviseen veriryhmään ja sikiö Rh-positiiviseen, äidin elimistö voi tuottaa vasta-aineita sikiön punasoluja vastaan ja aiheuttaa sikiölle vaikean anemian. Sen hoitoon saatetaan tarvita kohdunsisäisiä verensiirtoja. Veripalvelu tutkii jokaisen odottavan äidin verinäytteet tilanteen varalta.

Moni ei tiedä omaa veriryhmäänsä. Veripalvelu määrittää luovuttajan veriryhmän ensimmäisen luovutuksen yhteydessä.

Onko veriryhmädieetissä itua?

Veriryhmiin liitetään monenlaisia uskomuksia. SPR Veripalvelun lääketieteellisen johtajan Jarkko Ihalaisen mukaan esimerkiksi veri­ryhmädieetti on huuhaata – mutta:

”Veriryhmien ja joidenkin sairauksien riskien välillä on löydetty heikko yhteys. Esimerkiksi veriryhmään liittyvät hyytymistekijäpitoisuudet saattavat olla yhtenä tekijänä yhteydessä veritulppariskiin. Kaikki geneettiset ominaisuudethan voivat liittyä toiseen geneettiseen ominaisuuteen, mutta tätä on aika vähän tutkittu. Elämää ei kannata suunnitella veriryhmänsä mukaan.”

Näin eri veriryhmien luovuttajat voivat auttaa potilaita

Suomalaisten veriryhmäjakauma

Mitä veri on?

Veri on solujen, valkuaisaineiden ja veden muodostama neste, johon on liuennut satoja erilaisia aineita. Veri jakautuu kahteen osaan: noin puolet on verisoluja ja puolet verinestettä eli plasmaa. Plasman tehtävä on säädellä kehon nestetasapainoa ja lämpötilaa.

Verisoluista punasolut kuljettavat happea ja hiilidioksidia, verihiutaleet tyrehdyttävät vuodon ja valkosolut torjuvat taudinaiheuttajia.

Happi sitoutuu keuhkoissa punasolujen hemoglobiiniin ja vapautuu kudoksissa. Hemoglobiinin hapenkuljetuskyky perustuu sen sisältämään rautaan.

Aikuisessa ihmisessä virtaa noin viisi litraa verta.

Veripalvelu numeroina

• noin 500 työntekijää

• 10 toimipaikkaa, verenluovutustilaisuuksia ympäri maan

• budjetti 61 miljoonaa euroa 2016

• tulos 4,2 miljoonaa euroa 2016

• noin 120 000 verenluovuttajaa ja 205 000 luovutettua veripussia vuodessa

Mitä veri on?

Veri on solujen, valkuaisaineiden ja veden muodostama neste, johon on liuennut satoja erilaisia aineita. Veri jakautuu kahteen osaan: noin puolet on verisoluja ja puolet verinestettä eli plasmaa. Plasman tehtävä on säädellä kehon nestetasapainoa ja lämpötilaa.

Verisoluista punasolut kuljettavat happea ja hiilidioksidia, verihiutaleet tyrehdyttävät vuodon ja valkosolut torjuvat taudinaiheuttajia.

Happi sitoutuu keuhkoissa punasolujen hemoglobiiniin ja vapautuu kudoksissa. Hemoglobiinin hapenkuljetuskyky perustuu sen sisältämään rautaan.

Aikuisessa ihmisessä virtaa noin viisi litraa verta.

Veripalvelu numeroina

• noin 500 työntekijää

• 10 toimipaikkaa, verenluovutustilaisuuksia ympäri maan

• budjetti 61 miljoonaa euroa 2016

• tulos 4,2 miljoonaa euroa 2016

• noin 120 000 verenluovuttajaa ja 205 000 luovutettua veripussia vuodessa