Riittääkö meille veri?

Riittääkö meille veri?

Keskipakovoimalla kolmeen osaan

Luovutettua verta ei anneta potilaille sellaisenaan, vaan kokoverestä erotellaan punasolut, verihiutaleet ja plasma.

Päivällä ympäri Suomea kerätyt veripussit saapuvat yöllä Helsinkiin, Veripalvelun odotustilaan. Posti kuljettaa laatikot 20–24 celsiusasteen lämpötilassa järjestelmän valvoessa.

Laatikoiden purku alkaa aamukuudelta luovutusjärjestyksessä, sillä plasma täytyy saada pakastettua 23 tunnin sisällä luovutuksesta. Ensin pussit asetetaan sentrifugiin, joka linkoaa verisolut kolmeen kerrokseen keskipakovoimalla: kymmenessä minuutissa ylimmäksi nousee plasma, keskelle jää verihiutaleita sisältävä kerros ja alimmaksi painuvat punasolut.

Seuraavaksi automaattierottelija puristaa pussia niin, että plasma nousee omaan pussiinsa ja punasolut laskevat omaansa. Valkosolut jäävät suodattimiin. Laite havainnoi kerrosten rajapintoja optisilla sensoreilla, tutkii letkuja, mittaa aikaa ja punnitsee pussit. Jos pussien paino poikkeaa normaalista, ne hylätään. Laatua valvotaan myös näytteenotoilla.

Punasoluneste valutetaan valkosolusuodattimen kautta lopulliseen pussiinsa. Letkuun saumataan muutaman sentin mittaisia pätkiä, joista sairaalassa tehdään biologinen sopivuuskoe ennen verensiirtoa. Punasolut säilyvät jääkaappilämpötilassa viisi viikkoa.

Karanteenin kautta

Verihiutalekerros siirretään alkuperäisessä pussissa steriililiittäjään, joka yhdistää neljän luovuttajan verihiutaleet. Valmiste säilyy tasoheilurikaapissa viisi vuorokautta.

Vaaleankeltainen plasma on sellaisenaan valmista pakastettavaksi –30 celsius­asteeseen. Plasma myydään lääketeollisuuden raaka-aineeksi. Veripalvelu ostaa valmista jääplasmaa ja myy sitä suomalaisiin sairaaloihin.

Valkosoluvalmisteita tehdään tilauksesta, mutta vain harvoin. Niitä käytetään esimerkiksi tulehduksiin, joihin antibiootti ei tehoa.

Samaan aikaan, kun tuotantokoneisto liki äänettömästi jyllää, yläkerran laboratorion automaattilinjastolla jokaisesta luovutetusta veriyksiköstä tutkitaan veriryhmä ja etsitään taudinaiheuttajia: HI- ja parvoviruksia, syfilisbakteeria sekä hepatiittiviruksia A, B ja C. Kaikki valmisteet säilytetään karanteenikaapeissa siihen asti, kunnes tutkimustulokset valmistuvat.

Jokaisessa vaiheessa veren mukana kulkee luovuttajan tunnistetiedot. Veren alkuperä täytyy pystyä jäljittämään täsmällisesti kolmenkymmenen vuoden ajan.