Riittääkö meille veri?

Riittääkö meille veri?

Teurastaja sai vauhtia lampaasta

Verensiirtoja kokeiltiin jo 1600-luvulla sekä eläinten välillä että eläimistä ihmisiin. Lääketieteilijät halusivat selvittää, tulisiko koiran verta saaneesta lampaasta kipakka ja kasvaisiko lampaan verta saaneelle koiralle sarvet. Arveltiin, että verensiirto aviopuolisoiden välillä tasoittaa kummankin luonnetta.

Eläinten verta pidettiin puhtaampana kuin ihmisen, sillä “eläimet eivät syöneet ja juoneet irstaillen eikä niitä vaivannut suru, kateus, melankolia ja huolestuneisuus”, kuten eräässä historiankirjassa kuvailtiin.

Verensiirrossa käytettiin muun muassa hopeakanyyleita, kupariputkia, häränrakkoja, lintujen suolia ja hanhen sulkia. Operaatioiden tulokset vaihtelivat. Esimerkiksi terveellä teurastajalla tehty koe onnistui hyvin: henkilö tunsi itsensä ­hyvinvoivaksi ja lahtasi verenluovuttajana toimineen karitsan. Ruhosta saamallaan rahalla teurastaja vietti iloisen illan ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi seuraaviinkin kokeisiin. Samoihin aikoihin ruotsalaisen aatelismiehen rajua kuumetautia hoidettiin vasikan verellä, mutta potilas kuoli. Syyksi arveltiin miehen “kuivaa ja kuumaa elimistöä”.

Maitoa suoneen

Verensiirtokokeilut ihmisestä ihmiseen lisääntyivät hiljalleen. Verensiirtoon liittyi kuitenkin pitkään monia hankaluuksia. Vielä 1870-luvulla yhdysvaltalaislääkärit testasivat, voisiko verensiirron korvata ruiskuttamalla ihmisen suoneen lehmän tai ihmisen maitoa.

Verensiirto alkoi kehittyä modernimpaan muotoon 1900-luvun alussa, jolloin itävaltalainen Karl Landsteiner esitteli ABO-veriryhmät. Samoihin aikoihin havaittiin, että veren hyytymisen voi estää natriumsitraatilla. Löytö mahdollisti epäsuorat verensiirrot.

Veri varastoitiin aluksi virvoitusjuomapulloihin, 1960-luvulla siirryttiin kertakäyttöisiin muovipusseihin. Se paransi verensiirron turvallisuutta, sillä pulloveren annossa vaarana oli ilman joutuminen suoneen.

Konjakkia heikotukseen

Suomessa ensimmäinen verensiirto tehtiin vuonna 1913. Partiolaisten Veriliitto perustettiin vuonna 1935. Sotavuosina veren tarve kasvoi ja Puolustusvoimain Veripalvelu jatkoi partiolaisten työtä.

Sotien aikana Suomessa luovutettiin yli 190 000 pulloa verta. Kaikki veri annettiin pääsääntöisesti kokoverenä 1960-luvulle saakka.

SPR:n Veripalvelu perustettiin 1948. Vuonna 1954 starttasi liikkuva palvelu maaseutukierroksia varten. Pari vuotta myöhemmin aloitettiin verenluovutukset varuskunnissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Verenluovutus oli hyväksytty syy poissaoloon kesken työpäivän.

Sodan aikaan verenluovuttajia hemmoteltiin oikealla kahvilla ja tarjolla oli myös lääkekonjakkia niille, jotka tunsivat heikotusta tai pahoinvointia. Uuden lääketieteellisen tiedon valossa konjakki­tarjoilusta luovuttiin vuonna 1960.