Luotain syöksyy Saturnukseen

avaruustutkimus Rengas­planeetta Saturnusta tutkinut ja siitä valtavasti upeita kuvia lähettänyt Cassini-luotain ohjataan törmäämään planeettaansa 15. syyskuuta. Sen myötä päättyy myös yksi aikakausi avaruuslentojen historiassa.

Katumaasturin kokoinen ja massainen Cassini käytti rakettimoottorinsa heinäkuun 15. päivänä näillä näkymin viimeisen kerran. Moottorin antamalla sysäyksellä luotaimen lentorataa muutettiin siten, että se syöksyy Saturnuksen kaasukehään 15.9. kello 13.44 Suomen aikaa.

Syöksynsä aikana luotain koettaa pitää suuren lautasantenninsa mahdollisimman pitkään suunnattuna kohti Maata ja lähettää tietoja siihen saakka, kunnes kaasukehän kitkakuumennus tai paine rikkovat luotaimen. Laskelmien mukaan viimeinen signaali Cassinilta otetaan vastaan Maassa klo 17.08.

Siihen päättyy kaksi vuosikymmentä kestänyt avaruuslento, joka on jo nyt eräs upeimmista tutkimusmatkoista ­ihmiskunnan historiassa.

Lajinsa viimeinen

Cassini laukaistiin avaruuteen lokakuussa 1997 yli vuosikymmenen kestäneen suunnittelun ja rakentamisen jälkeen. Se oli lajinsa viimeinen, suuri ja monimutkainen avaruusluotain, johon koetettiin saada mukaan laaja skaala erilaisia tutkimuslaitteita.

Nykyisin muodissa ovat pienemmät luotaimet, joissa on vain muutama havaintolaite. Ne ovat edullisempia ja niiden tekeminen on vauhdikkaampaa.

Perille Cassini pääsi lähes seitsemän vuotta kestäneen lennon jälkeen 1. heinäkuuta 2004, jolloin se asettui Saturnusta kiertävälle radalle.

Ensimmäinen lennon kohokohta oli Saturnuksen mystisen Titan-kuun tutkiminen. Titan on lähes Mars-planeetan kokoinen kuu, joka on kenties eniten maapalloa muistuttava paikka aurinkokunnassa – ellei paljon matalampaa lämpötilaa oteta huomioon. Titanilla on paksu kaasukehä, ja sieltä oli havaittu hiiliyhdisteitä jo ennen Cassinin tutkimuksia.

Paikka on niin kiinnostava, että Cassiniin oli laitettu laskeutuja, jonka tehtävänä oli leijailla laskuvarjon varassa Titanin pinnalle. Huygens-nimisen laskeutujan tekemisestä vastasi Euroopan avaruusjärjestö, joten ilo etenkin täällä Euroopan puolella oli suuri 14. tammikuuta 2005, kun Huygens lähetti tietoja ja 350 kuvaa Titanista tutkijoille.

Myös suomalaiset voivat olla laskeutumisesta ylpeitä, sillä Ilmatieteen laitoksen tekemä laite mittasi kaasukehän painetta koko laskeutumisen ajan ja vielä pinnallakin. Laskeutujassa oli myös kaksi suomalaistekoista tutkaa, jotka mittasivat koko ajan Huygensin korkeutta Titanin pinnasta.

Huikeaa rutiinia

Tuon jälkeen Cassini on käynyt tutkimassa Titania ja muita Saturnuksen kuita lähi­etäisyydeltä moneen kertaan. Luotaimen rataa muuttamalla ohilentoja on voitu tehdä siten, että kuita on pystytty tutkimaan lähes joka puolelta ja eri tavoin. Näkyvän valon alueella otettujen valokuvien sekä eri aallonpituuksilla tehtyjen havaintojen lisäksi luotain on käyttänyt lautasantenniaan tutkana, joten se on pystynyt kartoittamaan tehokkaasti Titanin kaasukehässä olevien pilvien ja usvan peittämää kuun pintaa.

Kaikki Saturnuksen kuut ovat paljastuneet huomattavasti aiemmin oletettua aktiivisimmiksi ja kiinnostavammiksi. Ei olekaan ihme, että tutkijat miettivät nyt kuumeisesti erilaisia tapoja lentää tutkimaan niitä tarkemmin.

Cassinin rataa Saturnuksen ympärillä on myös muutettu kaltevuudeltaan siten, että luotain on päässyt tutkimaan planeetan eri puolia päiväntasaajasta napa-­alueisiin. Samalla renkaita on voitu mittailla ja kuvata eri kulmista.

Luotain on lähettänyt päivittäin ­mittaustietoja sekä keskimäärin 130 uutta kuvaa vuorokaudessa. Se, että kaukaisesta, legendaarisesta rengasplaneetasta on saatu yli 13 vuoden ajan jatkuvasti tietoja ja kuvia, on ollut aivan huikeaa!

Ikä alkaa painaa

Vaikka Cassini on edelleen hyvissä voimissa, ei se ole välttynyt ikääntymiseltä. Muutamat sen mittalaitteista eivät ole enää olleet toiminnassa, ja se on siirtynyt käyttämään ohjausrakettimoottoreiden varajärjestelmiä. Kosmiset säteet tai Saturnuksen säteily-ympäristö ovat saaneet luotaimen aina silloin tällöin sekaisin, jolloin se on asettunut varotilaan odottamaan ohjeita lennonjohdolta. On ollut vain ajan kysymys, milloin luotaimeen olisi tullut jokin suurempi vika.

Niinpä lento on päätetty lopettaa kunniakkaasti nyt syyskuussa. Tällä voidaan varmistaa se, ettei luotain tule missään vaiheessa iskeytymään johonkin Saturnuksen kuista. Titanista ja Enceladuksesta on löytynyt paljon orgaanisia yhdisteitä, ja on mahdollista, että niillä voisi olla yksinkertaista elämää. Sitä halutaan suojella – ja päästä joskus tutkimaan uudella luotaimella paremmin.

Kun aiemmin luotaimella ei ole uskallettu tehdä riskialttiita mutta kiinnostavia ohilentoja ja tutkimuksia, ovat tutkijat voineet nyt irrotella. Niinpä Cassinilla on esimerkiksi tehty touko-kesäkuussa vaarallisia lentoja renkaiden sisäpuolelta hyvin läheltä Saturnuksen pintaa. Renkaat koostuvat erikokoisista kivi- ja jääkappaleista, joten riskinä renkaiden luona lennettäessä on aina törmäys johonkin kimpaleeseen. Jo pieni hiekanmurunen hankalaan paikkaan osuessaan voisi saada aikaan suuria vaurioita.

Heinäkuun puolivälistä alkaen luotain on ollut jo radalla, joka johtaa törmäykseen. Tällä radalla Cassini kiertää Saturnuksen noin kerran kuudessa ja puolessa vuorokaudessa, ja radan planeettaa lähin piste tulee koko ajan alemmaksi. Viimeisillä kierroksilla luotain jo kulkee kaasukehän yläosien läpi, mikä tarjoaa myös erinomaisen tilaisuuden viimeisiin tutkimuksiin.