Kolumni

JAAKKO SUOMINEN | Kolumni@tekniikanmaailma.fi

Kolumni

JAAKKO SUOMINEN | Kolumni@tekniikanmaailma.fi

Jaakko Suominen on digitaalisen kulttuurin professori Turun yliopistossa. Hän poimii sieniä muutenkin kuin Mario-peleissä ja on todennut, että yli nelikymppinenkin voi aloittaa aikidon harrastamisen.
Jaakko Suominen on digitaalisen kulttuurin professori Turun yliopistossa. Hän poimii sieniä muutenkin kuin Mario-peleissä ja on todennut, että yli nelikymppinenkin voi aloittaa aikidon harrastamisen.

Robottihotellissa palvelee tekodinosaurus

Astun sisään matalaan hotellirakennukseen. Taustalla kuuluu klassisia pianosäveliä, mutta soittopelin ääressä ei istu ketään. Käännän katseeni vastaanottotiskille, jonka takana minua odottaa muovidinosaurus pillerihattu päässä. Vieressä kärry kuljettaa matkalaukkua ilman ulkoista ohjausta. Kummallisuudesta huolimatta en ole unessa vaan Henn-na-nimisessä hotellissa Japanin eteläsaarella Kyushulla.

Robottihotelli, jonka nimi tarkoittaa outoa, sijaitsee Huis Ten Bosch -teemapuiston yhteydessä. 1990-luvun alussa avatun huvikeskuksen teemana on Hollanti, ja siellä on täysikokoisia ulkoasukopioita puukenkämaan palatseista, kirkoista ja muista rakennuksista. Puistossa kukkivat keväisin tuhannet tulppaanit, mutta suuri osa huvituksista liittyy uuden teknologian ihmeisiin ja digielementeillä terästettyyn todellisuuteen. Löytyy puistosta myös retrovideopelihallikin, vaikka sen vieressä esitellään uusimpia 3D-peliuutuuksia.

Kesällä 2015 ensimmäiset vieraansa vastaanottaneen robottihotellin rakennus on kanavien, tuulimyllyjen ja piparkakkutalojen täyteistä teko-Hollantia modernimpi. Se sopisi kuin valettu suomalaiseen betonitaajamaan tasakattoisen pankkikonttorin ja pub-pitserian naapuriin. Ulkoasueroista huolimatta hotelli istuu teemapuiston ajatukseen. Myös robottihotelli tarjoaa outoja elämyksiä ja viihdykettä kaikille aisteille. Ja ovathan robotit ja muut tieteisfiktion elementit kuuluneet myös Disneyn huvipuistoihin 1950-luvulta lähtien, jolloin Disneylandiin avattiin Tomorrowland-niminen osasto.

Robottihotelli mainostaa itseään esimerkkinä tulevaisuuden automaattisesta asumisesta ja tehokkaasta hotellitoiminnasta. Keinotekoisten vastaanottovirkailijoiden ohella paikassa on paljon muitakin robotteja. Teollisuusrobotti siirtää matkalaukut tarvittaessa säilöön aulan lokerikkoon, ja joihinkin hotellin siipiin matkalaukun voi kuljettaa pyörillä hitaasti liikkuva automaatti. Jokaisessa huoneessa on Churi-chan-pikkurobotti, jolta voi kysyä ainakin – japaniksi – säätilaa ja jota voi pyytää säätämään valoja ja tekemään herätyksen. Hotellin aulassa soittelee automaattipiano ja kolikoilla voi ostaa juomia ja välipaloja.

Kaikki ei toimi kuitenkaan ilman ihmisen kosketusta. Henkilökunta päivystää kaikkialla huomaamattomissa mustissa asuissaan ja paimentaa robotteja ihmetteleviä asiakkaita. Melkeinpä enemmän automatisoitua tuntuu olevan toiminta kotimaisissa omenahotelleissa ja vastaavissa rationalisoiduissa majoitusliikkeissä.

Japanin Henn-na-hotelli on pikemminkin kallis huvipuistoihme kuin tehostettu asumisen kone. Robottihotellin masiinoista osa on inhimillistettyjä ihmetyksen aiheita. Viereisen huvipuiston Hollanti-kaihon sijasta se ratsastaa tulevaisuusnostalgialla. Robottihotelli näyttää koneihmiset ja muut teko-otukset sellaisina kuin olemme tottuneet ne näkemään elokuvissa ja muissa populaarikulttuurin tuotteissa monien vuosikymmenien ajan. Japanissa hotellin koneoliot asettuvat myös vuosisataiseen teattereissa esiteltyjen karakuri-nukkejen perinteeseen. Puiset ja valaanluiset rakenteet ja mekanismit on vain korvattu muovilla, metallilla ja sähkövirralla.

Niin kiinnostava kuin Henn-na oli yhden yön majapaikkana, välillä olo tuntui Jacques Tatin elokuvasankarilta.

Tatin elokuvassa Enoni on toista maata (1958) Herra Hulot sekoilee sisarensa ultramodernissa automaatiokodissa. Hän ei ymmärrä, miten vempeleet toimivat. Hulot on jatkuvasti katastrofin partaalla. Myös robottihotellissa aika tuntui jatkuvalta toimii-ei-toimi-miten-toimii-ponnistelulta. Välillä valot säätyivät komentojen mukaan, välillä eivät, ja aamuherätystä huudahteleva pikku Churi-chan-robotti ei meinannut hiljentyä epätoivoisista säätöyrityksistä ja karjahduksiksi yltyneistä äänikomenteluista huolimatta.

Peiton alta oli ponkaistava kylmään huoneeseen, jonka lämpötilaa ei saanut nostettua ihminen eikä robotti. Hotellista poistuttaessa automaattiset vastaanottovirkailijat olivat elottomia. Poistumisilmoitus näppäiltiin tutumman oloiseen, pankkiautomaatin serkkua muistuttavaan masiinaan.