Testi

Genelec-aktiivikaiuttimet

Testi

Genelec-aktiivikaiuttimet

Ääni antaa muodon

Suomessa on kansakunnan kokoon nähden runsaasti kaiutinvalmistajia. Ulkomaisten testitulosten perusteella voi sanoa, että kaiutinosaamistamme myös arvostetaan. Kansainvälisesti merkittävään asemaan on silti noussut vain Genelec.

Välimatka Iisalmesta Atlantin yli Bostoniin on noin 6 260 kilometriä. Sen verran kaukaa päätti bostonilainen radioasema WBUR hankkia kaiuttimensa, vaikka kotimaisiakin valmistajia olisi pilvin pimein.

Kolmessa viereisessä studiossa palvelevien Genelec 1031A -klassikoiden ohella tuotantoja on viime syksystä saakka tarkkailtu Genelec 8351A -kaiuttimilla. Aseman tekniikasta vastaavan Michael LeClairin mukaan pienehköön radiostudioon saadaan 8351A:n avulla ison monitorikaiuttimen äänentoisto.

Hallittua suuntaavuutta

Genelec 8351A on monessa mielessä edistyksellinen kaiutin. Lähes koko etulevyn peittää loiva suuntain, jolla koaksiaalisen keskiääni- ja diskanttielementin säteilykuvio sovitetaan kahteen bassoelementtiin. Soikeat bassoelementit on piilotettu kotelon sisään, ja matalat äänet toistetaan etulevyn reunoilla olevien aukkojen kautta.

Kun kaikkien äänialueiden kaiutinelementeillä on sama akustinen keskipiste, 8351A:ta voi kuunnella lähempää kuin samankokoista kaksitiekaiutinta. Kapasiteetti ja 32 hertsiin ulottuva bassotoisto ovat kuitenkin kolmitierakenteen ansiosta paremmat kuin vastaaviin mittoihin tehdyssä Genelec 8050 -kaksitiekaiuttimessa.

Koska matalimmat taajuudet toistetaan kahdella 8 ½ x 4 tuuman kaiuttimella, koaksiaalielementin keskiäänikartion liikepoikkeama jää pieneksi. Siksi alemmat taajuudet eivät moduloi korkeita ääniä, niin kuin koaksiaalikaiuttimissa usein käy. Kaksikerrosrakenteeseen perustuva keskiäänikartio on lisäksi pystytty muotoilemaan siten, että se toimii ideaalisena suuntaimena diskanttielementille.

Koaksiaalisen rakenteen ja hallitun suuntaavuuden ansiosta 8351A:n voi sijoittaa yhtä hyvin joko pystyyn tai vaakasuoraan. Suuntaavuus on pystytasossa hieman suurempi, mikä vähentää äänen heijastumista miksauspöydän pinnasta. Ääniautossa kaiuttimet käännetään usein vaakasuoraan, jolloin suurempi suuntaavuus minimoi seinäheijastukset.

Tarkka ja neutraali

Genelec 8351A selvittää helpontuntuisesti kaikenlaisen materiaalin, eikä kapasiteetti lopu edes isossa ja pehmeäksi akustoidussa kuuntelutilassa. Iskuäänet toistuvat täsmällisesti, basso jyrähtää jäntevästi ja diskantti kuulostaa puhtaalta kuin vastasatanut lumi. Stereovaikutelma on sekin käsin kosketeltavan tarkka ja kolmiulotteinen.

Työkaluiksi tehtyjä studiomonitoreja pidetään joskus turhan tarkkoina ja analyyttisinä levolliseen hifikuunteluun. Genelecin kohdalla emme ole tällaiseen ongelmaan törmänneet, ja etenkin 8000-sarjan mallit pienimmästä suurimpaan toimivat mainiosti myös kotikaiuttimina.

Tutustuimme 8351A:han Genelecin omassa demohuoneessa Iisalmessa. Näin siitäkin huolimatta, että suhtaudumme pienellä varauksella kuuntelukokeisiin tiloissa, jossa kaiuttimet on suunniteltu. Toisaalta samaan koaksiaalielementtiin perustuva 8260A nostatti TM:n laboratoriossa (TM 3/2012) testaajien huulille sellaisia superlatiiveja, ettei 8351A:n etevyyttä tarvitse epäillä.

Kaiutin ja huone

Genelec rakentaa kaiuttimensa kolmelle perustalle. Ne ovat aktiivirakenne, hallittu suuntaavuus sekä kaiuttimen ja kuuntelutilan yhteensovittaminen. Viimeksi mainitusta ovat huolehtineet fiksusti toimivat suotimet, joita nähtiin jo ensimmäisessä S30-mallissa. Kymmenen vuotta sitten mukaan tuli myös digitaalinen huonekorjaus.

Genelec 8351A:n ja muiden SAM-malliston kaiuttimien taajuus- ja vaihevasteen voi sovittaa kuunteluhuoneeseen tietokoneen ja mittausmikrofonin avulla. Kaiuttimista ja subwooreista muodostettuja ryhmiä pystyy lisäksi hallitsemaan kätevästi tietokoneella.

Pienin SAM-kaiutin on Genelec 8320, jota testasimme numerossa TM 7/2015. Mikrofonin avulla tehtävän automaattisen kalibroinnin todettiin tasoittavan ratkaisevasti kaiuttimien sijoittelusta ja huoneen mitoista johtuvia korostumia. Bassotoisto tarkentui ja kuuntelijan eteen avautui entistäkin uskottavampi äänimaisema. Mitään negatiivisia sivuvaikutuksia ei havaittu. Samaa voi odottaa myös 8351A:lta.

Työvoittojen tie

Genelec-kaiuttimien neutraali ja tasapainoinen äänentoisto on vakuuttanut TM:n testaajat kerta toisensa jälkeen. Siksi meillekin on saattanut jäädä ruusunpunaisten lasien värjäämä kuva siitä, miten Genelec vain tuli ja valloitti maailman. Eteen avautuneet mahdollisuudet eivät kuitenkaan kääntyneet voitoiksi ilman intoa, sitoutumista ja kovaa työtä.

Genelecin tarina alkoi S30-kaiuttimista, jotka tehtiin Yleisradion uutta radiotaloa varten vuonna 1978. Aloite kaiuttimen suunnittelusta ja valmistamisesta lähti liikkeelle Teknillisen Korkeakoulun lisensiaattikurssilla, kun Yleisradion akustikko Juhani Borenius kysäisi Ilpo Martikaiselta, osaavatko pojat tehdä tarkkailukaiuttimia.

Ilpo Martikainen oli opiskellut elektroniikkaa, digitaalitekniikkaa ja akustiikkaa sekä harrastanut vuosikaudet hifiä ja vahvistimien rakentelua, mutta tarkkailukaiuttimet olivat uusi tuttavuus. Yleisradion tiloissa Fabianinkadulla hän sai kuitenkin perehtyä aiheeseen, kun Juhani Borenius esitteli studioita ja määritti tarkkailukaiuttimien tehtävän: niillä kuunnellaan ohjelman teknistä ja taiteellista laatua.

Näiden saatesanojen pohjalta syntyi ensimmäinen omilla vahvistimilla varustettu aktiivikaiuttimen prototyyppi noin kahdessa viikossa. Sen jälkeen alkoi pari vuotta kestänyt akustinen ja elektroninen suunnittelu mittauksineen ja kuuntelukokeineen. Genelec Oy:n perustamisen aika koitti vuonna 1978, kun Yleisradio tilasi 340 kappaletta S30-aktiivikaiuttimia.

Mutta mikä mahtoi olla Yleisradion tavoite, katsottiinko että sopivimmat kaiuttimet saadaan aikaan, kun ne suunnitellaan puhtaalta pöydältä ja yhdessä uuden ja innokkaan valmistajan kanssa? Entä mikä arvo annettiin kotimaisuudelle?

”En tiedä kuinka spontaanisti Borenius kysymyksensä esitti, vai oliko hän miettinyt asiaa pitempään. Yleisradiossa ja koko valtionhallinnossa pyöri kuitenkin 1970-luvulla suosi suomalaista -kampanja, ja mikäli oikein ymmärsin, kotimainen tuote sai maksaa jopa 15–20 prosenttia enemmän kuin ulkomainen ja tulla silti valituksi tarjouskilpailussa. Sanonpa vain, että tämä olisi hyvä periaate vielä nytkin. Kyllä esimerkiksi suuret EU-maat löytävät aina keinot, millä ne suosivat omia valmistajiaan”, arvioi Ilpo Martikainen.

Saman tien vientiin

Yleisradion tilauksen varaan ei voinut perustaa yritystä, joten jatkoa piti miettiä saman tien. Tarkkaan ottaen aikaa oli yksi vuosi.

”Alussa en ollut vielä perehtynyt hinnoitteluun, eikä S30:tä vastaavia tuotteita ollut markkinoilla juuri lainkaan. Niinpä ynnäsimme tarjousta varten osien hintoja sekä kokoonpanokustannuksia ja lisäsimme laskelmiin vielä kolmen henkilön vuoden palkan. Näin saimme S30:lle hinnan, jota uskalsimme pyytää. Tämän jälkeen meillä oli vuosi aikaa saada uusia tilauksia toiminnan jatkamiseksi”, jatkaa Martikainen.

Vienti ja kansainväliset markkinat olivat mielessä alusta asti, ja itse asiassa kaiuttimia ehdittiin toimittaa ulkomaille jo ennen kuin S30:t alkoivat soida Yleisradion tarkkaamoissa.

”Olin 70-luvun lopulla tutustunut Sähköliikkeiden Oy:n porukoihin, jotka toivat maahan muun muassa Neumann-mikrofoneja ja Telefunken-nauhureita. Vuonna 1977 he kysyivät voivatko lähettää S30:n kollegoilleen Italiaan. Siellä se esiteltiin yleisradioyhtiö RAI:lle, mistä saimme 30 kappaleen tilauksen.”

Toisin kuin Yleisradiossa, RAI:llä ei tiedetty, että kaiuttimien takana oli vain muutama poika. Tuotetta pidetiin kuitenkin hyvänä, ja ensimmäiset S30:t toimitettiin Italiaan tammikuussa 1978. Siitä saakka RAI on ollut Genelecin asiakas.

Taistelua olemassaolosta

Kun Genelec Oy:n perustamisen aika tuli, avainhenkilöt sijoittivat siihen varojaan. Osakepääomasta lohkaistiin merkittävä siivu HP:n spektrianalysaattoriin ja B&K-mikrofoniin ja muihin tärkeisiin mittalaitteisiin. Sitä vartenhan osakepäämaa kerätään, päättelivät Genelecin nuoret insinöörit.

Lapinlahdella kasvaneen Ilpo Martikaisen kotiseuturakkaus vei yrityksen Savoon. Iisalmeen päädyttiin, koska se oli eteläisin paikka, mihin saatiin täydet kehitysaluetuet, ja missä oli automaattinen puhelinkeskus. Puhelin, telex ja myöhemmin telefax osoittautuivatkin avaintekijöiksi yrityksen kansainvälistymisessä.

”Vientiin tähdättiin alusta saakka, eikä siinä auttanut muu kuin ottaa yhteyksiä eri radioyhtiöiden akustikkoihin. Teimme hyviä esitteitä ja lensimme ympäri Eurooppaa tapaamaan potentiaalisia asiakkaita. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta välillä se otti koville”, toteaa Martikainen.

Työ alkoi kuitenkin tuottaa tulosta, ja vuonna 1985 valikoimissa oli 12 erilaista kaiutinmallia. Viennin osuus oli vuonna 1980 20 prosenttia ja vuonna 1984 peräti 80 prosenttia. Rohkaisevista luvuista huolimatta Genelecin 10 ensimmäistä vuotta olivat käytännössä taistelua olemassaolosta.

Taistelun tuoksinassa oltiin silti valmiita reagoimaan nopeasti. Vuoden 1982 IBC-näyttelyssä Brightonissa Ilpo Martikainen oli iltapalalla Saksan maahantuojan kanssa. Silloin lautasliinaan hahmoteltiin seinään upotettava, kahdella 15 tuuman bassoelementillä varustettu isojen tarkkaamoiden kaiutin 1025A, joka esiteltiin seuraavana vuonna Eindhovenin AES-konferenssissa.

Isoja kaiuttimia ja isoja päätöksiä

Suomen Kansallisteatterin remontti avasi Ilpo Martikaiselle mahdollisuuden saliäänikaiuttimien suunnitteluun ja valmistuksen. Tilaisuuteen tartuttiin, ja vuodesta 1979 saliääni ja samalla myös järjestelmien urakointi olivat tärkeä osa Genelecin toimintaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Kymmenen vuotta myöhemmin Genelec päätti kuitenkin keskittyä aktiivisiin tarkkailukaiuttimiin. Päätös ei ollut helppo, koska saliäänentoiston ja urakoinnin osuus oli parhaimmillaan puolet liikevaihdosta, ja toiminta oli lisäksi kannattavaa. Genelec halusi silti profiloitua valmistajaksi, mikä osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi – mutta vasta paljon myöhemmin.

”Maailma on täynnä mahdollisuuksia, ja Genelecillä on monenlaista teknologiaa, joka sopisi monenlaisiin tarpeisiin. Olisi houkuttelevaa soveltaa sitä tuonne, tuonne ja tuonne. Mutta strategiassa yhtä tärkeää kuin se mitä tehdään, on se mitä ei tehdä. Poissulkemista ja hyvien ideoiden alas ampumista joudutaan tekemään jatkuvasti. Toivottavasti joku muu sitten toteuttaa vastaavia ideoita jossain muussa ympäristössä.”

Arvostus ja kunnioitus henkilökuntaa sekä yhteistyökumppaneita huokuu Ilpo Martikaisen puheesta jopa silloin, kun keskustellaan esimerkiksi koteloiden materiaalista tai vahvistimien piirikorteista. Mekin olemme vuosien varrella nähneet, miten Genelec kerää joukkoihinsa pätevää ja mukavaa väkeä.

”Toiminnan malli on pitkälti muotoutunut alkuaikojen ydinporukan mukaan. Kun yritykseen syntyy jonkinlainen toimintakulttuuri, se lähtee persoonista ja persoonallisuuksista. Sitten vain käy niin, että yritykseen alkaa hakeutua ihmisiä, jotka katsovat, että tuolla saattaisi olla kivaa.”

Ilpo viittaa myös kokemuksiinsa japanilaisesta työkulttuurista, jossa työt tehdään hyvin ja tunteet puretaan muualla. Japanilaisessa ajattelussa pohjalla on usein pyrkimys harmoniaan, ja samaa voi aistia myös Genelecillä.

”Käsitykseni mukaan suurin osa ongelmista työyhteisössä, johtuu siitä, että ihmiset eivät tunne itseään. Ei ole helppoa tutustua omaan itseensä ja ottaa vastuuta omista tunteista, ajatuksista ja käyttäytymisestä, mutta tätä kautta tulee myös kunnioitus toisia kohtaan. Ja mitä paremmin esimies tuntee itsensä, sitä parempia rekrytointeja hän tekee”, toteaa Martikainen.

Iisalmessa vietetyn iltapäivän aikana selvisi sekin, että Genelecin perustaja ajattelee ideoiden, luovuuden ja toimeenpanon suhteesta samaan tapaan kuin Applen Steve Jobs.

”Lennokkaita suunnitelmia ja ajatuksia on helppo esittää, mutta vasta kun ne pannaan toimeen, niistä saattaa tulla jotain – tai sitten ei tule. Toimeenpanovaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, että koko esimiesporukka tekee itse töitä kädet savessa eikä pelkästään teetä asioita muilla”, päättää Ilpo Martikainen.

Aktiivinen tuotekehitys, laajeneva tuotanto ja sinnikkäät myyntiponnistelut ovat synnyttäneet myös yksittäisiä läpimurtoja. Yksi niistä on lasikuitukoteloon rakennettu 1022A vuodelta 1985. Kotelon pyöreät muodot vähensivät diffraktiota, ja äänen kokonaissäteilyä hallittiin elementtien eteen muotoiltujen suuntainten avulla. Sen lisäksi, että lopputulos oli akustisesti erinomainen, 1022A antoi esimakua siitä, miten hallittu suuntaavuus, teollinen muotoilu ja rohkeat materiaalivalinnat muovaavat Genelecin tulevaisuutta

Työvoittojen tie

Genelec-kaiuttimien neutraali ja tasapainoinen äänentoisto on vakuuttanut TM:n testaajat kerta toisensa jälkeen. Siksi meillekin on saattanut jäädä ruusunpunaisten lasien värjäämä kuva siitä, miten Genelec vain tuli ja valloitti maailman. Eteen avautuneet mahdollisuudet eivät kuitenkaan kääntyneet voitoiksi ilman intoa, sitoutumista ja kovaa työtä.

Genelecin tarina alkoi S30-kaiuttimista, jotka tehtiin Yleisradion uutta radiotaloa varten vuonna 1978. Aloite kaiuttimen suunnittelusta ja valmistamisesta lähti liikkeelle Teknillisen Korkeakoulun lisensiaattikurssilla, kun Yleisradion akustikko Juhani Borenius kysäisi Ilpo Martikaiselta, osaavatko pojat tehdä tarkkailukaiuttimia.

Ilpo Martikainen oli opiskellut elektroniikkaa, digitaalitekniikkaa ja akustiikkaa sekä harrastanut vuosikaudet hifiä ja vahvistimien rakentelua, mutta tarkkailukaiuttimet olivat uusi tuttavuus. Yleisradion tiloissa Fabianinkadulla hän sai kuitenkin perehtyä aiheeseen, kun Juhani Borenius esitteli studioita ja määritti tarkkailukaiuttimien tehtävän: niillä kuunnellaan ohjelman teknistä ja taiteellista laatua.

Näiden saatesanojen pohjalta syntyi ensimmäinen omilla vahvistimilla varustettu aktiivikaiuttimen prototyyppi noin kahdessa viikossa. Sen jälkeen alkoi pari vuotta kestänyt akustinen ja elektroninen suunnittelu mittauksineen ja kuuntelukokeineen. Genelec Oy:n perustamisen aika koitti vuonna 1978, kun Yleisradio tilasi 340 kappaletta S30-aktiivikaiuttimia.

Mutta mikä mahtoi olla Yleisradion tavoite, katsottiinko että sopivimmat kaiuttimet saadaan aikaan, kun ne suunnitellaan puhtaalta pöydältä ja yhdessä uuden ja innokkaan valmistajan kanssa? Entä mikä arvo annettiin kotimaisuudelle?

”En tiedä kuinka spontaanisti Borenius kysymyksensä esitti, vai oliko hän miettinyt asiaa pitempään. Yleisradiossa ja koko valtionhallinnossa pyöri kuitenkin 1970-luvulla suosi suomalaista -kampanja, ja mikäli oikein ymmärsin, kotimainen tuote sai maksaa jopa 15–20 prosenttia enemmän kuin ulkomainen ja tulla silti valituksi tarjouskilpailussa. Sanonpa vain, että tämä olisi hyvä periaate vielä nytkin. Kyllä esimerkiksi suuret EU-maat löytävät aina keinot, millä ne suosivat omia valmistajiaan”, arvioi Ilpo Martikainen.

Saman tien vientiin

Yleisradion tilauksen varaan ei voinut perustaa yritystä, joten jatkoa piti miettiä saman tien. Tarkkaan ottaen aikaa oli yksi vuosi.

”Alussa en ollut vielä perehtynyt hinnoitteluun, eikä S30:tä vastaavia tuotteita ollut markkinoilla juuri lainkaan. Niinpä ynnäsimme tarjousta varten osien hintoja sekä kokoonpanokustannuksia ja lisäsimme laskelmiin vielä kolmen henkilön vuoden palkan. Näin saimme S30:lle hinnan, jota uskalsimme pyytää. Tämän jälkeen meillä oli vuosi aikaa saada uusia tilauksia toiminnan jatkamiseksi”, jatkaa Martikainen.

Vienti ja kansainväliset markkinat olivat mielessä alusta asti, ja itse asiassa kaiuttimia ehdittiin toimittaa ulkomaille jo ennen kuin S30:t alkoivat soida Yleisradion tarkkaamoissa.

”Olin 70-luvun lopulla tutustunut Sähköliikkeiden Oy:n porukoihin, jotka toivat maahan muun muassa Neumann-mikrofoneja ja Telefunken-nauhureita. Vuonna 1977 he kysyivät voivatko lähettää S30:n kollegoilleen Italiaan. Siellä se esiteltiin yleisradioyhtiö RAI:lle, mistä saimme 30 kappaleen tilauksen.”

Toisin kuin Yleisradiossa, RAI:llä ei tiedetty, että kaiuttimien takana oli vain muutama poika. Tuotetta pidetiin kuitenkin hyvänä, ja ensimmäiset S30:t toimitettiin Italiaan tammikuussa 1978. Siitä saakka RAI on ollut Genelecin asiakas.

Taistelua olemassaolosta

Kun Genelec Oy:n perustamisen aika tuli, avainhenkilöt sijoittivat siihen varojaan. Osakepääomasta lohkaistiin merkittävä siivu HP:n spektrianalysaattoriin ja B&K-mikrofoniin ja muihin tärkeisiin mittalaitteisiin. Sitä vartenhan osakepäämaa kerätään, päättelivät Genelecin nuoret insinöörit.

Lapinlahdella kasvaneen Ilpo Martikaisen kotiseuturakkaus vei yrityksen Savoon. Iisalmeen päädyttiin, koska se oli eteläisin paikka, mihin saatiin täydet kehitysaluetuet, ja missä oli automaattinen puhelinkeskus. Puhelin, telex ja myöhemmin telefax osoittautuivatkin avaintekijöiksi yrityksen kansainvälistymisessä.

”Vientiin tähdättiin alusta saakka, eikä siinä auttanut muu kuin ottaa yhteyksiä eri radioyhtiöiden akustikkoihin. Teimme hyviä esitteitä ja lensimme ympäri Eurooppaa tapaamaan potentiaalisia asiakkaita. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta välillä se otti koville”, toteaa Martikainen.

Työ alkoi kuitenkin tuottaa tulosta, ja vuonna 1985 valikoimissa oli 12 erilaista kaiutinmallia. Viennin osuus oli vuonna 1980 20 prosenttia ja vuonna 1984 peräti 80 prosenttia. Rohkaisevista luvuista huolimatta Genelecin 10 ensimmäistä vuotta olivat käytännössä taistelua olemassaolosta.

Taistelun tuoksinassa oltiin silti valmiita reagoimaan nopeasti. Vuoden 1982 IBC-näyttelyssä Brightonissa Ilpo Martikainen oli iltapalalla Saksan maahantuojan kanssa. Silloin lautasliinaan hahmoteltiin seinään upotettava, kahdella 15 tuuman bassoelementillä varustettu isojen tarkkaamoiden kaiutin 1025A, joka esiteltiin seuraavana vuonna Eindhovenin AES-konferenssissa.

Isoja kaiuttimia ja isoja päätöksiä

Suomen Kansallisteatterin remontti avasi Ilpo Martikaiselle mahdollisuuden saliäänikaiuttimien suunnitteluun ja valmistuksen. Tilaisuuteen tartuttiin, ja vuodesta 1979 saliääni ja samalla myös järjestelmien urakointi olivat tärkeä osa Genelecin toimintaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Kymmenen vuotta myöhemmin Genelec päätti kuitenkin keskittyä aktiivisiin tarkkailukaiuttimiin. Päätös ei ollut helppo, koska saliäänentoiston ja urakoinnin osuus oli parhaimmillaan puolet liikevaihdosta, ja toiminta oli lisäksi kannattavaa. Genelec halusi silti profiloitua valmistajaksi, mikä osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi – mutta vasta paljon myöhemmin.

”Maailma on täynnä mahdollisuuksia, ja Genelecillä on monenlaista teknologiaa, joka sopisi monenlaisiin tarpeisiin. Olisi houkuttelevaa soveltaa sitä tuonne, tuonne ja tuonne. Mutta strategiassa yhtä tärkeää kuin se mitä tehdään, on se mitä ei tehdä. Poissulkemista ja hyvien ideoiden alas ampumista joudutaan tekemään jatkuvasti. Toivottavasti joku muu sitten toteuttaa vastaavia ideoita jossain muussa ympäristössä.”

Arvostus ja kunnioitus henkilökuntaa sekä yhteistyökumppaneita huokuu Ilpo Martikaisen puheesta jopa silloin, kun keskustellaan esimerkiksi koteloiden materiaalista tai vahvistimien piirikorteista. Mekin olemme vuosien varrella nähneet, miten Genelec kerää joukkoihinsa pätevää ja mukavaa väkeä.

”Toiminnan malli on pitkälti muotoutunut alkuaikojen ydinporukan mukaan. Kun yritykseen syntyy jonkinlainen toimintakulttuuri, se lähtee persoonista ja persoonallisuuksista. Sitten vain käy niin, että yritykseen alkaa hakeutua ihmisiä, jotka katsovat, että tuolla saattaisi olla kivaa.”

Ilpo viittaa myös kokemuksiinsa japanilaisesta työkulttuurista, jossa työt tehdään hyvin ja tunteet puretaan muualla. Japanilaisessa ajattelussa pohjalla on usein pyrkimys harmoniaan, ja samaa voi aistia myös Genelecillä.

”Käsitykseni mukaan suurin osa ongelmista työyhteisössä, johtuu siitä, että ihmiset eivät tunne itseään. Ei ole helppoa tutustua omaan itseensä ja ottaa vastuuta omista tunteista, ajatuksista ja käyttäytymisestä, mutta tätä kautta tulee myös kunnioitus toisia kohtaan. Ja mitä paremmin esimies tuntee itsensä, sitä parempia rekrytointeja hän tekee”, toteaa Martikainen.

Iisalmessa vietetyn iltapäivän aikana selvisi sekin, että Genelecin perustaja ajattelee ideoiden, luovuuden ja toimeenpanon suhteesta samaan tapaan kuin Applen Steve Jobs.

”Lennokkaita suunnitelmia ja ajatuksia on helppo esittää, mutta vasta kun ne pannaan toimeen, niistä saattaa tulla jotain – tai sitten ei tule. Toimeenpanovaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, että koko esimiesporukka tekee itse töitä kädet savessa eikä pelkästään teetä asioita muilla”, päättää Ilpo Martikainen.

Aktiivinen tuotekehitys, laajeneva tuotanto ja sinnikkäät myyntiponnistelut ovat synnyttäneet myös yksittäisiä läpimurtoja. Yksi niistä on lasikuitukoteloon rakennettu 1022A vuodelta 1985. Kotelon pyöreät muodot vähensivät diffraktiota, ja äänen kokonaissäteilyä hallittiin elementtien eteen muotoiltujen suuntainten avulla. Sen lisäksi, että lopputulos oli akustisesti erinomainen, 1022A antoi esimakua siitä, miten hallittu suuntaavuus, teollinen muotoilu ja rohkeat materiaalivalinnat muovaavat Genelecin tulevaisuutta