Verenpaineen mittaaminen kotona ei enää ole mikään konsti. Apteekit, erikoisliikkeet ja marketit myyvät niin olkavarsi- kuin rannekemittareita, joiden käyttöä kehutaan helpoksi. Mutta kuinka luotettavia kotimittarit todellisuudessa ovat? Onko niiden käyttömukavuudessa suuria eroja? Me panimme testiin kaikki Suomen markkinoilla olevat olkavarsimittarit. Tuloksena oli selvä jako kahteen.

A&D UA-767

A&D UA-779

Boso Medicus

Medisana ETP

Microlife BP 3BTO-A

Microlife BP 3BXO-A

Omron M1

Omron M4-I

Omron M5-I

Omron MX3

Omron 773

Omron 705IT

Omron 711 Automatic IS

Verenpaineen mittaaminen kotona ei ainakaan teknisesti ole nykyisillä digitaalimittareilla kenellekään ylivoimaista. Tekniikka on tullut apuun. Tänä vuonna Suomessa myydään todennäköisesti noin 60 000–70 000 laitetta, kun lasketaan yhteen sekä olkavarsi- että rannekemittarit. Etenkin aikuisväestö on aikaisempaa kiinnostuneempi terveydentilastaan, ja moni on valmis sijoittamaan jonkin verran kotiterveydenhoidon laitteisiin. Hinta ei ole useimmille hankinnan este. Hyvän verenpainemittarin saa alle 150 eurolla.

Itsemittaus on hyvä vaihtoehto verenpaineen todellisen tason arviointiin. Kotimittarin on kuitenkin oltava luotettava (kliinisesti testattu), ja mittauksen pitää tapahtua oikein. Kun nämä asiat ovat kohdallaan, kotimittarilla voidaan saada jopa luotettavampia tuloksia kuin vastaanottomittauksilla, erityisesti silloin, kun henkilö potee niin sanottua valkotakkihypertensiota eli jännittää mittaustilanteessa.

Huolellisen markkinaselvityksen jälkeen valitsimme kliinisiin ja teknisiin testeihin 13 olkavarsimittaria. Otos kattaa erittäin hyvin Suomen tämän hetken markkinat. Marssimme kauppoihin ja erikoisliikkeisiin ja ostimme mittarit kuin kuka tahansa kuluttaja. Näin estimme mittareiden ”trimmaamisen” ennen testejä. Hankituista mittareista automaattisia tai täysautomaattisia – kummassakaan tapauksessa painetta ei tarvitse pumpata itse eikä painetasoa tarvitse säätää erillisestä vivusta – oli kymmenen. Puoliautomaattisia mittareita – joissa paineen yläraja täytyy säätää ennen mittausta käsin erillisellä valintakytkimellä – testiin löytyi kaksi.

Kaikissa mittareissa on LCD-nestekidenäyttö, joka ei kuitenkaan sovi kylmiin olosuhteisiin, sillä neste saattaa jäätyä. Verenpainemittaria ei siksi kannata kuljettaa matkalaukussa lentokoneen ruumassa. Pakkaukseen kuuluu aina yksi painemansetti, ja vain oikeankokoinen mansetti takaa luotettavan mittaustuloksen.

Kotimittareiden on oltava ehdottoman luotettavia, eivätkä ne saa antaa liian korkeita tai matalia tuloksia. Tärkein luotettavuuden kriteeri on se, että mittarit on kliinisesti testattu puolueettomassa tutkimuslaitoksessa. Eikä mikä tahansa testi kelpaa. Pätevät testit tehdään amerikkalaisen AAMI- ja brittiläisen BHS-protokollan mukaisesti, ja tulokset julkaistaan asianmukaisesti tieteellisessä aikakauslehdessä. Testaamistamme 13 mittarista vain viisi täytti kiistatta vaaditut kriteerit. Teknisiä testejä tehtiin kahdenlaisia. Dynaamisella testillä selvitettiin mittareiden toistettavuus ja staattisessa testissä mitattiin paineanturin tarkkuus. Tässä testirumbassa jyvät erottuivat akanoista.

Täyden kympin mittaria ei kliinisissä potilastesteissämme löytynyt yhtään, pienehköjä heittoja oli kaikilla. Kokonaisuutena tulos oli kuitenkin positiivinen yllätys. Kolmestatoista mittarista yhdeksää voi potilastestiemme perusteella pitää sangen luotettavina käytössä. Jos mittari on vielä läpäissyt puolueettomat kliiniset testit suuremmalla potilasjoukolla, ei ole mitään syytä epäillä sen luotettavuutta. Vain kaksi mittaria ”stiplasi” pahemman kerran kliinisissä testeissämme. Teknisten ja kliinisten testitulosten lisäksi loppuarvosanaan vaikuttivat laitteen ja mansetin käyttömukavuus, käyttöohje ja lisämansettien saatavuus. Se, onko mittari asianmukaisesti kliinisesti validoitu, vaikutti loppuarvosanaan kaikkein eniten (30 prosenttia).

(Tiivistelmä Seppo Iisalon artikkelista TM 8/03, s. 126-136)