Se tallentaa tv-ohjelmat dvd-levylle tai kiintolevylle, näyttää dvd-elokuvat, koostaa kotivideot, säilöö valokuvat, soittaa cd-levyt, toistaa mp3-tiedostot, asettaa itsestään kellon talvi- ja kesäaikaan, keittää kahvit ja paistaa pullat. No jaa, kaksi viimeistä kohtaa olivat kyllä liioittelua.

* JVC DR-MH30 * LG RH4820V * Panasonic DMR-E95H * Philips HDRW 720 * Pioneer DVR-720H * Sharp DV-HR350 * Sony RDR-HX900

Ajatus kuvanauhurin korvautumisesta tallentavalla dvd-soittimella ei sittenkään toteutunut niin kuin useimmat olettivat. Ensinnäkin dvd-tallentimien tulo kesti odotettua kauemmin, eivätkä niiden hinnat ainakaan toistaiseksi ole laskeneet lähellekään kuvanauhureiden tasoa. Samalla on havahduttu huomaamaan, ettei tv-sarjoja ehkä kannatakaan säilöä dvd:lle, vaan tietokoneesta tutulle kiintolevylle.

Vertailun laitteiden isoimmat kiintolevyt vetävät 160 gigatavua, joten niille mahtuu parhaalla kuvanlaatuasetuksella yli 30 tuntia kuvaa ja ääntä. Samaa asetusta käytettäessä dvd-levyn kapasiteetti riittää vain tunnin tallennusaikaan. Kun kuvan digitaalista pakkausta lisätään, kiintolevylle mahtuu katsottavaa liki kolmeksi vuorokaudeksi. Laatu on silti vielä aivan kohtuullinen. Ellei kuvan tarvitse yltää kuin vhs-tasolle, tallennusaika kasvaa 160 gigatavun levyllä 120 tuntiin ja dvd-levyllä neljään tuntiin.

Uusimmat laitteet antavat mahdollisuuden myös pikakopiointiin moninkertaisella nopeudella. Se tosin edellyttää tarkoitukseen sopivien tyhjiä dvd-levyjen käyttämistä.

Kiintolevyn ja dvd-tallentimen yhdistelmä hankitaan ensisijaisesti tv-ohjelmien ajastettuun tallentamiseen. Monipuolisimpiin laitteisiin voi ohjelmoida kymmenien ohjelmien lähetysajat jopa vuodeksi eteenpäin. Käytännössä yksi kuukausi riittää kuitenkin mainiosti, sillä ohjelmatietoja ei juuri saa pidemmäksi aikaa.

Vaikka käytössä on vain analoginen viritin, digi-tv-lähetysten tallentaminen ei silti ole ylivoimaisen vaikeaa. Mikäli digiboksissa vain on oma ajastin, useimmat tallentimet osaavat käynnistyä automaattisesti, kun scart-liittimeen kytketty laite herää henkiin.

Ensi vuonna kauppoihin tullee myös digitaalisella virittimellä varustettuja dvd-kiintolevytallentimia. Kaapelitalouksissa asuville ei kuitenkaan ole luvassa dvb-c-järjestelmään sopivia laitteita – ei ainakaan vähään aikaan.

Toisin sanoen, jos on valmis hyväksymään erillisen digiboksin, tv-ohjelmat saa levylle niin nyt kuin lähitulevaisuudessakin. Vertailun laitteilla voi silti tehdä paljon muutakin kuin tallentaa saippuasarjoja.Esimerkiksi itse kuvaamansa videot on mahdollista koostaa kiintolevyllä mieleiseensä muotoon, ja valmiin kotielokuvan voi kopioida lopuksi dvd-levylle esittämistä varten.

Vaikka vertailun laitteet soittavat sekä cd-äänilevyjä että cd:lle tallennettuja mp3-tiedostoja, yhdelläkään ei voi äänittää pelkkää musiikkia – ei kiintolevylle, ei dvd:lle eikä cd:lle. Moni laite on lisäksi cd-soittimena kovin hidas ja kömpelö. Etulevyn näyttökin on cd-levyjä toistettaessa usein aneemisen niukka.

Edellä kuvailtu tietokonemainen käytös ei suinkaan ole sattumaa. Tallennin näet sisältää pc:n kiintolevyn ja dvd-aseman, joita Windowsin sijaan ohjaa sen oma käyttöjärjestelmä ja elektroniikka. Oikean tietokoneen tavoin laite lataa tarvitsemansa ohjelmat kiintolevyltä virtoja kytkettäessä. Tietokoneesta tuttua on myös taustamelu, jota lähtee niin kiintolevyasemasta kuin laitteen elektroniikkaa ja levyä viilentävästä tuulettimestakin.

Valmistajien kilpailu on selvästi kiireistä, sillä laitteiden käyttöliittymiin ja ohjekirjoihin ei ole ehditty paneutua kunnolla. Siksi tallentimen hallinta voi osoittautua ylivoimaiseksi tehtäväksi ainakin niille perheenjäsenille, jotka sitä harvemmin käyttävät.

Tarjolla on huima määrä ominaisuuksia, jotka toimivat toivotulla tavalla vain, jos ymmärtää ruksata valikoista etukäteen kaikki oikeat kohdat. Jo lukuisten termien ymmärtäminen vaatii aikansa, sillä monien käyttöohjeiden suomennokset ovat näiltä osin lähes mahdottomia ymmärtää. Emme ole koskaan törmänneet laitteisiin, joista jokaiseen on perehdyttävä näin perinpohjaisesti. Niinpä päätimme loppuarvostelun yhteydessä antaa erityisen painoarvon päivittäiselle käytölle.

Kun analoginen videokuva muutetaan digitaaliseksi, kuvaa on ensin muokattava, jotta digitaalinen muunnos onnistuisi mahdollisimman hyvin ja helposti. Ilman esikäsittelyä kuvan yksityiskohdat ja kohina vaikeuttaisivat muunnosta. Myös signaalin pakkaaminen olisi vaikeampaa alkuperäisen videokuvan yksityiskohtien paljouden takia.

Niinpä kuvaa käsitellään voimakkaasti ennen sen muuntamista mpeg2-muotoon: allekkaisten tv-juovien tahdistuserot hävitetään aikavirhekorjaimella (tbc), ja kuvasta poistetaan mustavalko- ja värikohinaa, jolloin samalla kuvan terävyys ainakin teoriassa jonkin verran kärsii. Myös liikkeiden vaikutus lopulliseen koodaukseen huomioidaan tässä vaiheessa.

Kaiken tämän tarkoitus on helpottaa kuvan muuntamista lopulliseen digitaaliseen muotoonsa. Näin myös vähennetään digitaaliseen kuvaan liittyviä häiriöitä.

Kokonaan häiriöistä ei päästä eroon, sillä ”halvalla” muuntimella toimivissa laitteissa tehdään aina suuri määrä kompromisseja. Niinpä yksikään tämän vertailun laite ei toista kuvaa alkuperäisen veroisena edes parhaalla tallennuslaadulla. Jälki ei siis missään vaiheessa ole yhtä hienoa kuin hyvin tehtyä dvd-levyä katsottaessa.

Parhaissa tallentimissa kuvan esikäsittelypiirejä voi halutessaan kytkeä toiminnasta. Laadukkaasta alkuperäissignaalista saadaan näin mahdollisimman korkealuokkainen kuva. Hyvää ja kohinatonta signaalia on tarjolla ainakin digitaalisista kuvalähteistä, kuten digisovittimesta tai dv-kameralla riittävässä valossa kuvatuista otoksista. Myös hyvissä vastaanotto-olosuhteissa katsottava analoginen tv-kuva on kelvollista tavaraa.

Niinpä kaikille dvd-kiintolevytallentimen ostaville voi antaa pienen vinkin: Hankkikaa digi-tv-sovitin. Sitä tarvitaan tulevaisuudessa joka tapauksessa.

Jos tallennettu kuva on laadultaan hyvälaatuista, sitä ei tarvitse käsitellä jälkeenpäin. Valitettavan monessa laitteessa kuvankohinan poistopiirejä ei voi kytkeä toiminnasta, jolloin kuvan terävyys kärsii ja siinä näkyy erilaisia digitaaliselle kuvankäsittelylle ominaisia häiriöitä. Niitä ovat kuvan pehmeneminen runsaasti liikettä sisältävissä kohtauksissa sekä samalla erilaiset mosaiikkihäiriöt suurissa tasavärisissä pinnoissa.

Paras laatu saavutetaan, jos eri kuvalähteistä tallennettua signaalia voi muokata eri tavoin, mutta se tietenkin vaikeuttaa käyttöä. Hyvä nyrkkisääntö on, että dvd-kuvaan ei pidä lisätä mitään juuri kuvankäsittelypiirejä, ja huonosta alkuperäismateriaalista itse tallennetun kuvan virheet on vain voitava hyväksyä – ainakin tiettyyn rajaan asti.

Kaikissa paitsi Sharpissa täysautomatiikka hakee ja tallentaa kaikki verkossa näkyvät tv-kanavat omille muistipaikoilleen. Sharpissa haku tehdään käsin, kanava kerrallaan. Jokaisessa laitteessa jo tallennetut muistipaikat voi järjestellä uudelleen. Uusien kanavien virittäminen on hieman muita hankalampaa JVC:ssä ja Pioneerissa, joissa ei ole automaattista tai suoraan kanavanumeron perusteella tehtävää hakua. Niissä oikea ohjelma on etsittävä kanavia yksi kerrallaan askeltamalla.

Elämme keskellä suuria teknisiä mullistuksia. Digitaaliset tv-lähetykset alkoivat muutama vuosi sitten, ja analogiset lähetykset uhataan lopettaa kolmen vuoden kuluttua. Silti mikään ei ole vielä täysin selvää, sillä kaikkia tv-kuvaan ja sen tallentamiseen liittyviä asioita voi punnita kovin monessa valossa.

Vertailun laitteet tarjoavat toimivan nykytekniikan vaihtoehdon vanhalle kuvanauhurille. Monessa mielessä ne ovat enemmän kuin hyvä vaihtoehto.

(Tiivistelmä Juha Nykäsen ja Harri Slipin artikkelista TM 19/04, s. 46-56)