Kun autotehdas pistää peliin parhaat voimansa, kaiken osaamisensa ja lähes rajattoman budjetin, on jälki tämännäköistä. Luksusluokassa säästeliäisyyttä tai vaatimattomuutta ei lueta hyveiksi. Suuri on kaunista.

Audi A8 V8 4,2 quattro A

BMW 745iA

Lexus LS430

Mercedes-Benz S 430 A

Range Rover 4,4 V8 Vogue

Volkswagen Phaeton W12 A

*Paras voittakoon

Audi on ennenkin tehnyt isoja autoja, mutta tie moderniin edustusluokkaan avautui V8-mallilla vuonna 1988. Varsinainen irtiotto tapahtui 1994, jolloin esiteltiin A8. Sen ehdoton erikoisuus oli alumiinikori, jota Audi käyttää myös uusimmassa, viime syksynä esitellyssä A8:ssa. Toinen tavaramerkki on neliveto, joka aikanaan oli hämmästyttävä piirre edustusautossa.

BMW:n rooli edustusautona on verrattavissa Audiin. Sitä ei juuri näy saattueissa, vaan merkin isotkin mallit on tehty mieluummin itse ajettaviksi. Jonkinlainen iso auto BMW:n mallistoon on kuulunut kautta aikojen, mutta vasta vuonna 1977 esitellyn 7-sarjan seuraajien myötä on BMW:lle hiljalleen alkanut kertyä myös edustusmielikuvaa. Nykyinen seiska näytettiin hämmästyneelle yleisölle syksyllä 2001. Muotoilu vaatii edelleen totuttelua, samoin modernit hallintalaitteet.

Lexus on automaailmassa vielä tuore tapaus. Toyota perusti sen erilliseksi luksusautodivisioonakseen vuonna 1988 tavoitteenaan erityisesti Pohjois-Amerikan markkinat. Tähtäimessä näkyi selvästi Mercedes-Benzin aseman horjuttaminen edustusluokan kärkipaikalla. Ensimmäisestä LS400:sta polveutuu nyt vertailuun osallistuva, syksyllä 2000 paljastettu LS430.

Mercedes-Benz on jo vuosisadan verran on totuttu näkemään niin valtionpäämiesten, kuuluisuuksien kuin yritysjohdon kulkuneuvona – usein palkatun kuljettajan ohjastamana. S-sarjan suoranaisia edeltäjiä löytyy 60-luvulta saakka, ja vielä paljon varhemmin on mallistoon kuulunut vastaavaan käyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja. Nykyinen, ainakin järkälemäiseen edeltäjäänsä verrattuna siro S esiteltiin syksyllä 1998.

Mercedes-asiakas todennäköisesti hämmästelee suuresti seuraavaa vertailukumppania, joka kieltämättä on ryhmän outo lintu. Ensimmäinen Range Rover vuonna 1970 oli maastoautoksi poikkeuksellinen ja niin on nykyinenkin, itsekantavan korin saanut uutuus. Puolitoista vuotta sitten esitellyn täysin uuden Range Roverin (jonka virallinen merkki kylläkin on Land Rover) markkinointipuheissa kilpailijoiksi haluttiin nimetä nämä edustusautot eikä niinkään ylelliset katumaasturit. Lienee siis syytä tutkia, onko haastajauhkauksilla katetta.

Perinteiset edustusautomerkit varmasti kohottivat kulmiaan myös kuullessaan Volkswagenin päätöksestä pyrkiä limusiiniluokkaan. Perusteeksi VW on maininnut vaurastuneet Passat-omistajat, jotka haluaisivat pysyä merkkiuskollisina, mutta sopiva vaihtoehto on puuttunut. Vaikka Phaeton W12 noin 170 000 euron tuntumaan hinautuvalla hinnallaan nouseekin selvästi muuta ryhmää kalliimmaksi, katsoimme sen mukaanoton oikeutetuksi.

Teknisestikään nämä autot eivät ole mitään tusinatavaraa. Kaikesta näkee, että suunnittelussa rahansäästöä ei ole asetettu ensi sijalle. Luksusautot luovat merkille imagoa ja toimivat edistyksellisimpien ratkaisujen esittelykenttänä. Tällaisella autolla liikkuva kuuluu aina etuoikeutettujen joukkoon, niin taloudellisesti kuin teknisestikin. Nyt voidaan puuduttava liturgia eteen poikittain sijoitetusta nelisylinterisestä moottorista, sen jatkeena olevasta viisivaihteisesta käsivalintaisesta vaihteistosta ja etuvedosta unohtaa. On tilaisuus katsoa, mitä syntyy, kun insinöörit päästetään narusta.

Voisi olettaa, että isot, raskaat ja pitkäakseliväliset autot olisivat unelmallisia ajettavia maantieolosuhteissa. Oletus osuu sikäli oikeaan, että 100 000 euron hintahyppäyksen pikku perheautosta edustusautoon kyllä huomaa. Jousitusmukavuus, suuntavakavuus ja melutaso ovat kaikissa autoissa sitä luokkaa, että perinteisellä arvosteluasteikolla kaikki saisivat kiitettävän. Arvosteluperusteet ovat siis tavanomaista tiukemmat ja myös hieman moninaisemmat. Olemme painottaneet tässäkin luokassa kuljettajan kokemaa ajettavuutta, mutta takamatkustajan tuntemukset saavat tavallista suuremman painoarvon. Olemme myös jakaneet arvostelun kahteen eri osaan. Ensimmäinen koskee tavallista maantieajoa kotimaisilla ajonopeuksilla. Toinen on otsikoltaan nopea ajo ja käsittää ominaisuudet 120 km/h ja huippunopeuden välillä, koska nämä autot on suunniteltu myös kovaan menoon. Saimme selville piirteitä, jotka kotimaisilla moottoriteillä olisivat jääneet paljastumatta.

Agenttielokuvassa tapahtuva hurja takaa-ajo kävelykadulla tai kirjaston ikkunassa vaaniva salamurhaajan kivääri saattavat olla näiden autojen käyttäjien käsitys ääritilanteista. Niihinkin voidaan varautua, sillä tarjolla on moniin merkkeihin niin tyhjänä ajettavia renkaita kuin kevyitä panssarointejakin. Me rajoitumme kuitenkin perinteisiin TM-vertailun käsitteisiin ja tarkastelemme autojen käyttäytymistä ajo-ominaisuuksien rajoilla sekä hätäjarrutuksessa.

Lopuksi uppoamme sellaiseen suohon, jossa lähes kaiken nähneillä varustelistan rastittajoillammekin meni kynä suuhun. Näissä autoissa nimittäin on jo vakiovarusteena keksintöjä, joiden arvostelu tai paremmuusjärjestykseen asettaminen on paitsi mahdotonta, myös epäoikeudenmukaista. Lisäksi vertailuyksilöiden lisävarustuksen pikkutarkka selvittäminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Totuuden nimissä on todettava, että jo perusvarusteisina nämä autot vastaavat vaativaankin makuun. Toisaalta, kaikissa on jotain sellaista, mitä jossain toisessa ei ole. Niinpä päädyimme antamaan kaikille saman arvosanan, muttei kuitenkaan parasta mahdollista.

Näiden autojen vertaileminen ja järjestykseen laittaminen voi tuntua hölmöläisten puuhalta, kun useimmille meistä ei tule ikinä tilaisuutta edes istua moisessa autossa, saati ajaa sellaisella, omistamisesta puhumattakaan. Silti nämäkin ovat vain autoja, ihmisten toisille ihmisille tekemiä, joskin lajissaan aika erikoisia. Myönnettäköön, että tällaisen vertailutestin tekeminen oli nautinnollista, joskin työlästä. Tälläkin kertaa voittaja löytyi, mutta nyt jos koskaan voi todeta, että tärkeintä on osanotto. Tähän vertailuun päässyt auto on jo sellaisenaan superlatiivi.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 7/03, s. 52-69)