Albert Einstein ei enää tarvitse uusia sulkia hattuunsa, mutta hän on silti taas saanut sellaisen.

Tutkijat ovat löytäneet uusia todisteita Albert Einsteinin aikoinaan esittämälle teorialle, jonka mukaan aine katoaa kokonaan, kun se putoaa supermassiiviseen mustaan aukkoon.

Tiistaina julkaistu tutkimus antaa lisävahvistusta yleiselle käsitykselle, jonka mukaan mustien aukkojen niin sanottu tapahtumahorisontti on oikeasti olemassa. Tapahtumahorisontiksi nimitetään mustaa aukkoa ympäröivää näkymätöntä rajaa, jonka ylitettyään mikään, edes valo, ei voi mustan aukon suuren painovoiman vuoksi enää paeta sieltä.

Toisin sanoen jos jotain joutuu mustaan aukkoon, se katoaa kokonaan, eikä törmää mihinkään kovaan pintaan, kuten jotkut tutkijat ovat spekuloineet.

Taiteilijan käsitys tähdestä törmäämässä mustan aukon pintaan.

”Koko tutkimuksen idea oli kääntää ajatus tapahtumahorisontista kokeelliseksi tieteeksi ja selvittää, onko tapahtumahorisontteja todella olemassa vai ei”, sanoo Texasin yliopiston astrofyysikko Pawan Kumar.

Jos mustaan aukkoon joutuva tähti törmäisi siihen, tämän törmäyksen jälkien pitäisi olla havaittavissa kirkkaana hehkuna.

Taiteilijan käsitys törmäyksen jälkihehkusta.

Mutta jos musta aukko imee tähden kokonaan, siitä ei jäisi mitään jälkeä.

Mustan aukon tapahtumahorisontti nielaisemassa tähteä.

Tutkijat analysoivat Havaijilla olevan Pan-STARRS-teleskoopin keräämiä tietoja etsien esimerkkejä tällaista törmäyksistä.

”Ottaen huomioon mustiin aukkoihin putoavien tähtien määrän ja lähiympäristössä maailmankaikkeudessa olevien mustien aukkojen tiheyden, me laskimme, kuinka monta valoilmiötä Pan-STARRSin olisi pitänyt havaita 3,5 vuoden aikana”, sanoo tutkimusryhmään kuulunut Wenbin Lu.

Laskelmien mukaan tuona aikana teleskoopin olisi pitänyt havaita yli kymmenen törmäystä – mutta mittauksissa ei näkynyt kuitenkaan ainuttakaan törmäystä.

Tulokset vahvistavat hypoteesiä, että tähdet katoavat kokonaan pudotessaan mustaan aukkoon sen sijaan, että kohtaamisessa tapahtuu jonkinlainen törmäys.

”Työmme viittaa siihen, että ainakin joillakin ja ehkä kaikilla mustilla aukoilla on tapahtumahorisontti, ja ja että materiaali todella katoaa havaittavissa olevasta maailkankaikkeudesta, kun ne joutuvat näihin eksoottisiin taivaankappaleisiin, kuten olemme odottaneet vuosikymmenien ajan”, sanoo tutkijaryhmään kuulunut Harvardin yliopiston Ramesh Narayan.

”Yleinen suhteellisuusteoria on läpäissyt jälleen kriittisen testin.”

Tutkimus on julkaistu Monthly Notices of the Royal Astronomical Society –lehdessä.