TEKNIIKAN MAAILMA 4/2003

VUODEN ekoauto on taas valittu. Kisan voitti pikkuinen dieselvetoinen Toyota Yaris. Neljä seuraavaakin sijaa menivät pienille dieselhenkilöautoille. Valinnan takana on Suomen oloissa arvovaltainen ja asiantunteva raati.

Vähäinen polttoaineenkulutus on ekoauton tärkein valintaperuste. Ei siis ihme, että pienet dieselautot menestyvät. Muilla ei siinä lähdössä ole mahdollisuutta.

On aivan oikein, että vähäistä polttoaineenkulutusta pidetään tärkeänä. Ekoauton valinnassa tavoitteena on opettaa ihmisille, millaisilla autoilla olisi ympäristön kannalta viisainta ajaa.

Tällä tavoin liikennettä ja maailmaakin voidaan rakentaa hieman paremmaksi. Valitettavasti asiassa pitäisi opettaa muitakin kuin autonostajia. Normaali ostaja joutuu nimittäin tämän suosituksen edessä vaikeaan tilanteeseen.

Dieselhenkilöautot ovat Suomessa selvästi kalliimpia kuin vastaavat bensiinikäyttöiset autot. Tämän lisäksi – kuten tunnettua – dieselpolttoaine on bensiiniä kevyemmin verotettua, joten valtiovalta perii dieselhenkilöautoilta veroa, jonka maksaminen ei ole sidottu ajomatkaan tai todelliseen kuluttamiseen eli ostettuun polttoainemäärään.

Jos ostaa dieselhenkilöauton, on ajettava vuodessa tietty matka, ennen kuin auton pienempi kulutus ja halvempi polttoaine tulee käyttäjälleen edulliseksi. Tuo matka vaihtelee, mutta tapauksesta riippuen puhutaan noin 12 000–20 000 kilometristä. Jos hintalaskelmaan sisällytetään autosta maksettu suurempi hinta, niin ”vaadittu” kilometrimäärä heilahtaa helposti 30 000 kilometrin tuntumaan ja ylikin. Tosin laskelma on vaikea. Kaikkia siihen vaikuttavia tekijöitä on suorastaan mahdoton arvioida.

Joka tapauksessa näyttää ilmeiseltä, että normaaliin yksityiskäyttöön, jossa vuotuinen ajomatka jää selvästi alle 20 000 kilometrin, pieni dieselhenkilöauto ei ole taloudellisesti lainkaan viisas valinta. Tässä mielessä suositus ekoautosta kaikuu kuuroille korville.

(Pääkirjoitus TM 4/2003, s. 9)