Kun laitetta – kuten televisiota tai autoa – valmistetaan miljoonia kappaleita, valmistaja pyrkii säästämään jokaisessa kohdassa aivan viimeisen sentin päälle. Osia karsitaan ja myös kestävyydestä tingitään. Jokainen ylimääräinen mutteri tai ruuvi johtaa helposti satojentuhansien eurojen kuluihin ja viimeisen rivin eli voiton vähenemiseen.

Vaarana äärimmäisyyksiin menevässä hintaoptimoinnissa on, että insinöörien teknisesti varmuuskertoimilla vahvaksi suunniteltu osa muuttuu talousmiesten käsittelyssä juuri ja juuri takuuajan kestäväksi.

Lisäksi ison valmistajan on helppo kilpailuttaa alihankkijat henkihieveriin. Suurien kappalemäärien ja rahasummien edessä suostutaan lähes mahdottomiin sopimuksiin. Seurauksena on loppujen lopuksi, että alihankkijan vastuulle jää kilpailutuksen vaikutuksesta heikennetyn osan kestävyys ja ikävät takuuasiat.

Kuulin tehdasvierailun yhteydessä tarinan, jossa autotehtaassa pultin pituuden kasvattaminen senttimetrillä vaati talousosastolta viikkojen pohdiskelun ja massiiviset kannattavuuslaskennat. Alkuperäistä suunnittelijan suosittelemaa pulttia oli lyhennetty hintasyistä alamittaiseksi.

Tuotannossa oli havaittu, että alustan tukirakenteiden kasaamisessa oli pultin lyhyydestä johtuva ongelma. Työvaiheessa kului muutamia minuutteja liian paljon aikaa, koska mutteria ei pystynyt saamaan kunnolla kierteelle.

Helppona ratkaisuna olisi ollut pultin pituuden lisääminen, mutta talousosaston laskennan mukaan pultin hinta olisi pompsahtanut liikaa, kun oli kyse miljoonista pulteista. Niinpä jatkettiin entiseen malliin.

Samanlaisia tarinoita kerrotaan myös elektroniikkatehtailta, joissa komponentteja on vaihdettu halvempiin, jolloin niiden kestävyys ja suorituskyky ovat heikentyneet.

Eli raivokkaasta hintaoptimoinnista kärsimme me kuluttajat. Näin saamme entistä enemmän epävarmoja ja vikaantuvia laitteita murheiksemme.