Keski-Euroopassa autonavigointilaitteet ovat olleet arkipäivää jo vuosia. Järjestelmää on odotettu hartaasti myös Suomeen, mutta käyttöönottoa on viivyttänyt se, ettei meillä tähän asti ole ollut saatavissa navigointilaitteisiin sopivia CD-tiekarttoja. Loppukesästä myös Suomessa päästiin autonavigoinnin makuun. Ensimmäiset kotimaisella kartta-aineistoilla varustetut laitteet toimivat jo hyvin pääkaupunkiseudulla. Pian elektroninen kartanlukija jakelee ajo-ohjeita myös muualla Suomessa.

Suomen maaperältä julkaistuilla navigointikartoilla oli välitön vaikutus myös meikäläiseen uinuvaan autolaitekauppaan. Ensimmäisenä jälkiasennettavien navigointilaitteiden myynnin yksityis- ja ammattiautoilijoille käynnisti Blaupunkt elokuussa. Samoihin aikoihin myös VDO ja Pioneer pääsivät mukaan navigointibisnekseen. Blaupunktin laitteet hyödyntävät samaan Bosch-konserniin kuuluvan eurooppalaisen Tele Atlaksen tuottamia karttaohjelmia. Suomen karttatiedot on Tele Atlakselle toimittanut Genimap, entinen Karttakeskus. VDO:n ja Pioneerin laitteissa käytetään yhdysvaltalaisen NavTechin (Navigation Technologies) täältä keräämää kartta-aineistoa.

Tällä hetkellä tyypillinen autoon asennettava navigointilaite on vielä joko oma itsenäinen, erillisellä karttanäytöllä varustettu laitteistonsa, tai sen toiminnot on ympätty osaksi kojelaudassa olevaa CD-radiota. Useimpien merkkien valikoimaan kuuluu molempia malleja. Kokeilimme erilaisia autonavigointijärjestelmiä noin viikon ajan. Tuntumaa saatiin sekä auton DIN-radioaukkoon asennettavista CD/navigointilaitteista että erillisellä karttanäytöllä varustetuista navigaattoreista. Kahteen testiautona käyttämäämme Audi A4:een oli asennettu molemmat versiot, toiseen Blaupunktin ja toiseen VDO:n laitteistot. Edellisten lisäksi saimme koeajettavaksemme myös Audi S8:n, jossa vakiovarusteena toimitettava navigointilaitteisto on integroitu kojelautaan osaksi auton hifi- ja tv-viihdekeskusta. Saimme myös tilaisuuden kokeilla uusinta sukupolvea edustavaa Pioneerin DVD-pohjaista Cyber Navi -järjestelmää.

Kiusasimme navigointilaitteita valitsemalla osoitteita sekä aivan ydinkeskusta että kartan peittoalueen rajoilta. Muutaman päivän ajorupeaman jälkeen navigointilaitteiden käytöstä ja toiminnasta jäi kokonaisuutena varsin positiivinen kuva siitäkin huolimatta, että Suomessa eletään autonavigoinnin pilottivaihetta. Sekä NavTechin että Tele Atlaksen karttamateriaaleissa on vielä selviä puutteita. Esimerkiksi erilaiset hotelli-, huoltoasema ja muut vastaavat palveluvalikot ovat autonavigoinnin pioneerimaissa huomattavasti kattavampia. Karttojen tarkkuus luonnollisesti paranee, sisältöä tulee lisää ja kömmähdykset vähenevät materiaalin päivitysten myötä.

Tulevaisuudessa navigointipalveluiden uskotaan kehittyvän matkaviestimien suuntaan. Karttapohjan voi imuroida etukäteen puhelimessa olevalle muistikortille. Laite toimii, kuten ”oikeakin” navigointilaite asettamalla puhelin vain auton kojelaudassa olevaan pitimeen. Tuolloin saattaa kytkeytyä myös ulkopuolinen GPS-antenni, sähköinen gyro-liikeanturi sekä kunnon karttanäyttö. Paikkatietoon perustuvia palveluja on mahdollista hyödyntää myös jalkamiehenä liikuttaessa. Matkapuhelimen sijainti tiedetään nykyisin jo riittävän tarkasti pelkän GSM-verkkopaikannuksen perusteella. Kun tähän vielä lisätään GPS, tarkkuus on jo muutaman metrin luokkaa.

(Tiivistelmä Raimo Ylösen, Ilkka Herttuan ja Markus Kasesmaan artikkelista TM 17/02, s. 120-126)